Amedeo Nazzari (oikealta nimeltään Amedeo Buffa, 10. joulukuuta 1907 Cagliari5. marraskuuta 1979 Rooma) oli italialainen näyttelijä.

Amedeo Nazzari ja Lilia Silvi elokuvassa Giorni felici (1943).

Pitkä, komea ja atleettinen Nazzari oli italialaisen äänielokuvan ensimmäinen suuri tähti. Hän esitti sankarinrooleja ja melodraamojen miespääosia muun muassa Goffredo Alessandrinin, Alessandro Blasettin, Mario Camerinin ja Augusto Geninan sekä toisen maailmansodan jälkeen erityisesti Raffaello Matarazzon ohjaamissa elokuvissa.[1] Merkittäviä rooleja olivat nuori ratsuväen upseeri Alessandrinin pukudraamassa Cavalleria (1936), lentäjäsankari saman tekijän Lentäjä Luciano Serrassa (Luciano Serra pilota, 1939) sekä häijy moukka Blasettin historiallisessa elokuvassa La cena delle beffe (1942), jossa Nazzari repii Clara Calamain liivin paljastaen italialaisen elokuvan ensimmäiset rinnat.[2]

Sodan jälkeen Nazzari sai parhaan näyttelijän Nastro d’argenton roolistaan Alberto Lattuadan neorealistisessa elokuvassa Il Bandito (1946). Hänen muita merkkiteoksiaan olivat Pietro Germin Suden merkki (Il brigante di Tacca del Lupo), Luigi Zampan Processo alla città (molemmat 1952) sekä omaelämäkerrallinen rooli Federico Fellinin Cabirian öissä (Le notti di Cabiria, 1957).[1] Vanhetessaan Nazzari joutui esittämään usein sivuosia[2]. Hän työskenteli paljon myös televisiossa[1]. Hänen viimeinen elokuvansa oli Maurizio Costanzon melodraama-parodia Melodrammore (1978), jossa näyttelijä esittää itseään[2].

Nazzari oli naimisissa näyttelijä Irene Gennan kanssa. Heidän tyttärensä Evelina Nazzari on myös näyttelijä.[1]

Elokuvia

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. a b c d Lancia, Enrico & Poppi, Roberto: Dizionario del cinema italiano: gli attori. Vol. 2: M–Z, s. 70–71. Roma: Gremese, 2003. ISBN 88-8440-269-7
  2. a b c Moliterno, Gino: Historical Dictionary of Italian Cinema, s. 218–219. Lanham, Toronto, Plymouth: The Scarecrow Press, 2008. ISBN 978-0-8108-6073-5

Aiheesta muualla

muokkaa