Bertrand Russell

Bertrand Russell syntyi 18. toukokuuta vuonna 1872 Trellechissä, Monmouthshiressä aristokraattiseen perheeseen. Hänen isoisänsä John Russell, Russellin 1. jaarli, oli John Russellin, Bedfordin kuudennen herttuan toinen poika, jota kuningatar Viktoria oli pyytänyt kahdesti muodostamaan hallituksen. John Russell oli palvellut pääministerinä 1840- ja 1860-luvuilla.^[2]

Russellit olivat olleet useita satoja vuosia merkittävä suku, joka nousi valtaan ja aatelistoon Tudor-suvun mukana. He edustivat liberaalia whig-puoluetta ja olivat mukana monissa kansakunnan merkittävissä tapahtumissa. Russellin isä oli Amberleyn varakreivi John Russell. Myös hänen äitinsä Catherine (o.s. Stanley) oli aristokraattisesta perheestä. Hän oli Carlislen kreivittären Rosalind Howardin sisar. Russellin vanhemmat olivat aikanaan melko radikaaleja. Hänen isänsä oli ateisti ja salli vaimonsa suhteen heidän lastensa opettajan, biologi Douglas Spaldingn kanssa. Kummatkin olivat syntyvyyden säännöstelyn kannattajia aikana, jolloin sitä pidettiin skandaalinomaisena.

Russellin kummisetä oli utilitaristifilosofi John Stuart Mill. Hän kuoli 1873, Bertrand Russellin syntymää seuraavana vuonna, mutta hänen kirjoituksillaan oli suuri vaikutus Russellin elämään. Russellilla oli kaksi sisarusta: lähes seitsemän vuotta vanhempi isoveli Frank ja neljä vuotta vanhempi Rachel. Kesäkuussa 1874 Russellin äiti kuoli kurkkumätään, ja pian myös Rachel kuoli. Tammikuussa 1876 kuoli myös hänen isänsä pitkän masennuskauden jälkeiseen keuhkoputkentulehdukseen. Frank ja Bertrand sijoitettiin viktoriaanisten isovanhempien luokse Pembroke Lodgeen, Richmond Parkiin. Isoisä, Russellin 1. jaarli, kuoli vuonna 1878, ja kreivitär Russell (o.s. Lady Frances Elliot) oli näin keskeisin hahmo nuoren Russellin lapsuuden ja nuoruuden loppuaikana.

Kreivitär oli skotlantilaisesta presbyteerisuvusta ja sai oikeuden sivuuttamaan anomuksesta Russellin isän testamentin vaatimuksen, jonka mukaan lapset tuli kasvattaa agnostikoiksi. Uskonnollisesta konservatiivisuudesta huolimatta kreivitär oli edistyksellinen muilla aloilla ja hyväksyi muun muassa evoluution sekä tuki lakia Irlannin itsehallinnosta (Home rule). Isoäidillä oli paljon vaikutusta nuoren Russellin ajatuksiin sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta ja siihen, että hänestä kasvoi periaatteen mies. Ilmapiiri Pembroke Lodgessa oli kuitenkin vanhoillinen ja muodollinen. Frank reagoi tähän avoimella kapinalla, mutta nuori Bertrand oppi kätkemään tunteensa.

Russellin lapsuus oli hyvin yksinäistä, ja hän kertoo omaelämäkerrassaan miettineensä usein itsemurhaa^[3]; hänen mukaansa ainoastaan halu oppia enemmän matematiikasta piti hänet hengissä. Russell sai koulutuksen kotonaan. Häntä opettivat useat eri opettajat, ja hän vietti lukemattomia tunteja isoisänsä kirjastossa.

Russell pääsi Cambridgen Trinity Collegeen ja aloitti opinnot siellä vuonna 1890. Hän tutustui nuorempaan G. E. Mooreen sekä Alfred North Whiteheadiin, joka suositteli häntä Cambridge Apostles -salaseuraan. Russell kunnostautui pian matematiikassa ja filosofiassa ja valmistui kandidaatiksi ensin mainitusta aineesta vuonna 1893 ja viimeksi mainitusta 1895.

Russell tapasi seitsemäntoistavuotiaana amerikkalaisen kveekarin Alys Pearsall Smithin (1867–1951), joka oli valmistunut Bryn Mawr Collegesta. Hänestä tuli tämän perheen ystävä, ja he matkustelivat yhdessä manner-Euroopassa. Russell ja Smith kävivät muun muassa Pariisin maailmannäyttelyssä vuonna 1889 ja samalla Eiffelin tornissa pian sen valmistuttua.

Russell rakastui pian puritaaniseen, ylevämieliseen Alysiin ja nai tämän joulukuussa 1894 vastoin isoäitinsä toiveita. Heidän avioliittonsa alkoi hajota vuonna 1902, kun Russellille valkeni, ettei hän enää rakastanut vaimoaan. He erosivat yhdeksäntoista vuotta myöhemmin pitkällisen asumuseron jälkeen. Tänä aikana Russellilla oli intohimoisia ja usein samanaikaisia suhteita muun muassa Lady Ottoline Morrellin ja näyttelijä, Lady Constance Mallesonin kanssa. Alys kaipasi miestään näinä vuosina ja jatkoi tämän rakastamista loppuikänsä.

Russell aloitti kirjallisen uransa vuonna 1896 tutkielmalla German Social Democracy, joka oli osoitus hänen elinikäisestä kiinnostuksestaan politiikkaan ja yhteiskuntateoriaan. Tuona vuonna hän opetti saksalaisesta sosiaalidemokratiasta London School of Economicsissa, jossa hän luennoi sittemmin myös vuonna 1937. Hän oli uudistusmielisen Coefficients-kerhon jäsen. Kerhon olivat perustaneet vuonna 1902 Fabian Societyn aktivistit Sidney ja Beatrice Webb.

Russellista tuli Royal Societyn jäsen vuonna 1908. Whiteheadin kanssa kirjoitettu Principia Mathematica -teoksen ensimmäinen osa yhdessä aikaisemman The Principles of Mathematics -teoksen kanssa tekivät Russellista pian maailmankuulun alallaan. Vuonna 1911 hän tutustui itävaltalaiseen insinöörioppilaaseen Ludwig Wittgensteiniin, jota hän piti nerona ja logiikan töidensä mahdollisena jatkajana. Hän käytti paljon aikaa Wittgensteinin fobioiden ja masennuskausien selvittelyyn ja niistä huolimatta edisti tämän tutkimuksia, muun muassa julkaisemalla Wittgensteinin tunnetuimman teoksen Tractatus Logico-Philosophicus vuonna 1922.

Näihin aikoihin Russell kirjoittaa kokeneensa A. N. Whiteheadin vaimon kuolinvuoteella emotionaalisen kokemuksen, jonka hän väitti muuttaneensa elämänkatsomustaan suuresti:

»Rouva Whitehead näytti eristyneen kaikista ja kaikesta tuskan seinien sisään, ja äkkiä minä tajusin jokaisen ihmissielun yksinäisyyden. – – Naimisiinmenostani asti tunne-elämäni oli ollut tyyni ja pinnallinen. Olin unohtanut kaikki syvemmät kysymykset ja tyytynyt leikilliseen älykkyyteen. Äkkiä maa tuntui pettävän altani ja minä huomasin olevani aivan toisessa maailmassa. – – Noiden viiden minuutin päätyttyä olin muuttunut täysin eri ihmiseksi. Jonkin aikaa olin eräänlaisen mystisen valaistuksen vallassa. – – Oltuani siihen asti imperialisti muutuin noiden viiden minuutin aikana buurien kannattajaksi ja pasifistiksi.»
(^[4])

Ensimmäisen maailmansodan aikana Russell osallistui pasifistiseen toimintaan. Vuonna 1916 hänet tuomittiin vuoden 1914 Defence of the Realm Actin rikkomisesta, minkä seurauksena hänet erotettiin Trinity Collegesta. Myöhempi tuomio johti kuuden kuukauden vankeuteen Brixtonin vankilassa. Myöhemmin Russell kirjoitti, että jos Britannia ei olisi osallistunut ensimmäiseen maailmansotaan, Saksa olisi voittanut nopeasti eivätkä natsit olisi koskaan nousseet valtaan Saksassa eivätkä bolševikit Venäjällä.

Vuonna 1920 Russell matkusti Venäjälle osana Britannian hallituksen lähettämää virallista delegaatiota, jonka tarkoituksena oli tutkia Venäjän vuoden 1917 vallankumouksen vaikutuksia. Tämän matkan aikana hän tapasi Leninin ja kävi tämän kanssa tunnin mittaisen keskustelun. Matkasta kertovassa kirjassaan, The Practice and Theory of Bolshevishm, Russell kirjoittaa Leninin vaikuttaneen vaatimattomalta mutta diktaattorimaiselta sekä tuntuneen uskonnolliselta suhteessaan marxismiin ja ylipäätään liian jyrkältä ajattelussaan.^[5] Russell myös risteili Volgalla höyrylaivalla. Russellin rakastajatar Dora Black kävi myös Venäjällä itsenäisesti samaan aikaan. Hän oli innoissaan vallankumouksesta, mutta Russellin havainnot demokratian puutteesta saivat hänet luopumaan sen tukemisesta.

Russell ja Black kävivät myös Kiinassa. Russell luennoi Pekingissä filosofiasta vuoden ajan. Hän sairastui matkalla keuhkokuumeeseen, ja japanilaisissa lehdissä julkaistiin ennenaikaisia uutisia hänen kuolemastaan. Kun pari vieraili Japanissa paluumatkalla, Dora ilmoitti, ettei Russell voi antaa haastatteluja japanilaisille, koska hän on maan lehdistön mukaan kuollut.

Kun pari palasi Englantiin vuonna 1921, Dora oli viidennellä kuukaudella raskaana, ja Russell järjesti pikaisen eron vaimostaan Alysistä. Hän ja Dora menivät naimisiin kuusi päivää eron voimaanastumisen jälkeen. Heidän lapsensa olivat John Conrad Russell, 4. Russellin jaarli, ja Katharine Jane Russell, myöhempi Lady Katharine Tait. Tuona aikana Russell elätti itsensä kirjoittamalla populaareja teoksia, jotka selvittivät fysiikan, etiikan ja koulutuksen kysymyksiä maallikoille.

Russell ja Dora perustivat myös kokeellisen Beacon Hillin koulun vuonna 1927. Russell jätti koulun vuonna 1932, ja Dora Russell jatkoi sitä vuoteen 1943, jolloin hän siirtyi Britannian tiedotusministeriön palvelukseen.

Vanhemman veljensä Frankin kuoltua vuonna 1931 Russellista tuli Russellin 3. jaarli. Hän sanoi kerran, että arvonimestä oli hyötyä lähinnä hotellihuoneita varatessa.

Avioliitto alkoi ajan myötä muuttua yhä hatarammaksi, ja se hajosi lopulta Doran saatua kaksi lasta amerikkalaisen journalistin Griffin Barryn kanssa. Vuonna 1936 Russell otti kolmanneksi vaimokseen Oxfordin yliopiston opiskelijan ja oman oppilaansa Patricia ("Peter") Spencen, joka oli toiminut heidän lastensa kotiopettajana kesästä 1930. Russellilla ja Peterillä oli yksi poika, Conrad Sebastian Robert Russell, Russellin 5. jaarli, josta tuli myöhemmin tunnettu historioitsija ja yksi liberaalidemokraattisen puolueen johtohahmoista.

Toisen maailmansodan jälkeen Russell opetti Chicagon yliopistossa ja muutti myöhemmin Santa Barbaraan luennoimaan Kalifornian yliopistossa Los Angelesissa. Hänet nimitettiin City College of New Yorkin (CCNY) professoriksi vuonna 1940, mutta julkisen paheksunnan vuoksi nimitys peruutettiin oikeuden päätöksellä: Russellin mielipiteet – erityisesti seksuaalimoraalia koskien, esitettynä teoksessa Marriage and Morals kymmenen vuotta aiemmin – tekivät hänestä ”moraalisesti sopimattoman” opettamaan collegessa. Vastarinnan aloitti äiti, jonka tytär ei naispuolisena olisi ollut oikeutettu suorittamaan Russellin kurssia matemaattisesta logiikasta. Monet intellektuellit, johdossa John Dewey, protestoivat Russellin kohtelua vastaan. Dewey ja Horace M. Kallen toimittivat joukon artikkeleita CCNY:n tapauksesta otsikolla The Bertrand Russell Case.

Russell liittyi Barnes Foundationiin ja luennoi laajalle yleisölle filosofian historiasta. Nämä luennot muodostivat pohjan hänen teokselleen Länsimaisen filosofian historia (1945). Russellin suhteet eksentriseen Albert C. Barnesiin tulehtuivat pian, ja Russell palasi Britanniaan vuonna 1944 ja liittyi uudelleen Trinity Collegeen.

1940- ja 1950-luvulla Russell osallistui usein BBC:n lähetyksiin, jotka käsittelivät filosofiaa ja muita aiheita. Tuolloin Russell oli maailmankuulu myös yliopistopiirien ulkopuolella, hänestä kirjoitettiin usein lehdissä ja hänen mielipidettään kysyttiin kaikenlaisista asioista.

Ollessaan matkalla luennoimaan Trondheimiin Russell pelastui Bukken Brusen lento-onnettomuudesta Hommelvikissa lokakuussa 1948. Länsimaisen filosofian historiasta tuli myyntimenestys, ja se takasi Russellille vakaat tulot hänen loppuelämäkseen. Vuonna 1949 Russellille myönnettiin Order of Merit. Seuraavana vuonna hän sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon.^[6] Myöntämisen perusteena oli hänen laaja-alainen tuotantonsa, jossa hän puolusti humanitaarisia ihanteita ja ajattelun vapautta. Länsimaisen filosofian historia mainittiin yhdeksi palkintoon johtaneista teoksista.

Vuonna 1952 Russell erosi kolmannesta vaimostaan. Avioliitto oli ollut hyvin onneton. Heidän poikansa Conrad ei nähnyt isäänsä eron ja vuoden 1968 välisenä aikana lainkaan. Russell nai neljännen vaimonsa Edith Finchin pian eron jälkeen joulukuussa 1952. He olivat tunteneet toisensa vuodesta 1926, ja Edith oli luennoinut englannin kielestä Bryn Mawr Collegessa ja asunut 20 vuotta Russellin vanhan ystävän Lucy Donnellyn kanssa. Pari oli naimisissa Russellin kuolemaan saakka, ja kaikkien tietojen mukaan avioliitto oli läheinen ja lämmin.

Russellin vanhin poika John kärsi vakavasta mielisairaudesta, joka johtui Russellin ja Johnin äidin Doran välisistä riidoista. Myös Johnin vaimo Susan oli mielisairas, ja lopulta Russellista ja Edithistä tuli heidän kolmen tyttärensä huoltajia. Tyttäristä kahdella diagnosoitiin myöhemmin skitsofrenia.

Russell osallistui 1950- ja 1960-luvulla poliittiseen toimintaan, ensisijaisesti ydinaseriisuntaan ja Vietnamin sodan vastustamiseen. Tuona aikana hän kirjoitti useita kirjeitä maailman johtajille. Hänestä tuli monen Uuden Vasemmiston jäsenen sankari. Erityisesti 1960-luvulla Russell vastusti yhä äänekkäämmin Yhdysvaltain ulkopolitiikkaa, joka lähenteli hänen mukaansa kansanmurhaa. Vuonna 1963 hän sai Jerusalem Prizen, joka oli tarkoitettu yksilönvapautta puolustaville kirjailijoille.

Bertrand Russell julkaisi kolmiosaisen omaelämäkertansa vuosina 1967, 1968 ja 1969. Vaikka Russellista tuli vanhuudenheikko, hän pysyi selväjärkisenä kuolemaansa saakka. 31. tammikuuta 1970 hän tuomitsi Israelin sotatoimet Lähi-idässä, sanoen:

»Meille kerrotaan yhä uudelleen, että meidän pitää tuntea myötätuntoa Israelia kohtaan, koska juutalaiset kärsivät Euroopassa natsien käsissä. – – Sitä, mitä Israel tekee nykyään, ei voida suvaita, ja menneisyyden kauhujen käyttäminen nykyisten oikeuttamiseksi on mautonta tekopyhyyttä.»

Lausunto luettiin parlamentaarikkojen kansainvälisessä konferenssissa Kairossa 3. helmikuuta 1970, ja samalla annettiin tiedoksi, että Russell oli kuollut edellisenä päivänä. Hän kuoli kotonaan Plas Penrhynissä, Penrhyndeudraethissa, Merionethshiressa, Walesissa influenssaan.

Russellin tuhkat siroteltiin hänen toivomuksensa mukaisesti kolme päivää krematoinnin jälkeen.

Bertrand Russell oli analyyttisen filosofian edelläkävijöitä G. E. Mooren kanssa. He alkoivat 1900-luvun alussa vastustaa idealismia (ja etenkin F. H. Bradleyn ja kumppaneiden ns. brittiläistä idealismia). Russell kutsui kantaansa loogiseksi atomismiksi. 30 vuotta myöhemmin loogiset empiristit ja Wienin piiri jatkoivat heidän perinnettään vastustaen metafysiikkaa ylipäänsä. Russell ja Moore pyrkivät poistamaan filosofiasta mielettömät ja ristiriitaiset väitteet vaatien filosofiselta keskustelulta selkeyttä ja tarkkuutta. Myöhemmin loogiset positivistit, joihin Russell oli yhteydessä, täsmensivät Russellin kantaa.

Ludwig Wittgenstein oli Gottlob Fregen kehotuksesta tutustunut Russelliin ja oli eräässä mielessä tämän oppilas. Russell julkaisi Wittgensteinin kuuluisan Tractatuksen ja varmisti hänelle professuurin Cambridgen yliopistossa. Russell piti Wittgensteinia logiikkaan perustuvan filosofian toivona; hän katsoi itse olevansa jo turhan iäkäs ratkomaan sen ajan logiikan ongelmia.

Russell oli innoissaan Gottlob Fregen filosofisesta tutkimuksesta logiikan ja matematiikan perusteiden saralla. Frege oli logisismin kannattaja ja uskoi, että matematiikka kaikissa muodoissaan oli palautettavissa aksiomaattiseen logiikkaan. Russell perusti näille periaatteille ensimmäisen tärkeän teoksensa Principles of Mathematics, joka oli yksinkertainen yritys palauttaa aritmetiikan perusteet kouralliseen loogisia aksioomia.

Tämä yritys epäonnistui. Russell itse muun muassa havaitsi naiivissa joukko-opissaan sisäisen ristiriidan, jota nykyisin kutsutaan nimellä Russellin paradoksi. Tämä johti välittömästi aksiomaattisen joukko-opin kehittämiseen. Myöhemmin Russell julkaisi A. N. Whiteheadin kanssa laajennetun teoksensa Principia Mathematica, jolla hän yritti vielä todistella matematiikan loogisuutta.

Russell piti itsekin myöhemmin teosta epäonnistuneena, koska siitä oli kasvanut tarpeettoman monimutkainen eikä siten alkuperäisten tarkoitusperiensä mukainen. Myöhemmin koko logisismin ajatus matematiikasta täysin itsekonsistentiksi todistettavana järjestelmänä on tyrmätty Gödelin epätäydellisyyslauseen myötä.

Viimeisinä vuosinaan Russell hylkäsi logisismin artikkelissaan Is mathematics really linguistics sekä lyhyessä novellissa Matemaatikon painajainen.

Nuorena Russell koki ystävänsä vaimon kuolinvuoteella syvästi tunteellisen kokemuksen. Hän kirjoitti muuttuneensa tuolloin parissa minuutissa Britannian imperialismin vastustajaksi sekä pasifistiksi. Alun perin talouspoliittista liberalismia kannattanut Russell siirtyi myöhemmin sosialismin kannattajaksi. Hän vieraili Neuvostoliitossa sen varhaisvuosina ja tapasi Leninin, mutta totesi järjestelmän pettymyksekseen epädemokraattiseksi ja Leninin epäinhimilliseksi. Tämän matkan pohjalta syntyi kirja The Practice and Theory of Bolshevism. Russell pyrki Albert Einsteinin tavoin hahmottelemaan yhteiskuntaa, jossa yhdistyisivät demokratia ja sosialistinen talousjärjestelmä. Hän ei kuitenkaan mieltynyt marxilaisuuteen ja vertasi sitä dogmaattisuudessaan uskontoon.

Ensimmäisessä maailmansodassa Russell oli pasifisti ja joutui tämän vuoksi vankilaan, mutta toisen maailmansodan aattona hän katsoi, että Hitler on pysäytettävä vaikka asein. Toisen maailmansodan jälkeen hän osallistui ydinaseita vastustavaan toimintaan. Hän ajatteli että valtioiden on luovutettava valtaansa jollekin kansainväliselle auktoriteetille (kuten vaikka YK), ja aloitettava tätä kautta aseistariisunta. Vielä 87-vuotiaana Russell kannettiin mielenosoituksesta vankilaan. Russell seurasi viimeisinä vuosinaan Vietnamin sotaa ja toukokuussa 1967 pidettiin Tukholmassa hänen alullepaneman epävirallisen "Kansainvälisen sotarikostuomioistuimen" istunto, jonka tarkoituksena oli selvittää oliko Yhdysvallat mahdollisesti syyllistynyt sotarikoksiin Vietnamin sodassa (kahdeksan päivän "oikeudenkäynnin" tuloksena Yhdysvallat todettiin syylliseksi).

Russell kritisoi myös Warrenin komission raporttia John. F. Kennedyn murhasta ja piti sitä salaliittona^[7].

Russell propagoi monissa kirjoissaan erilaisia liberaaleja oppeja, kuten vapaata seksuaalisuutta ja uudenlaisia koulutusmenetelmiä (joita hän pyrki myös kokeilemaan käytännössä). Hänet tunnettiin myös kristinuskon vastustajana. Russell uskoi nuorena Jumalaan ja vapaaseen tahtoon, mutta hän muutti näkemyksiään pian. Russellin Why I am not a Christian (1957) on tunnettu teos uskonnottomuudesta. Russell piti itseään tarkalleen ottaen agnostikkona, koska hänen mielestään jumalan olemassa olemattomuutta ei voida varmasti todistaa.^[8] Hän kuitenkin sanoi, ettei hänen maailmankuvansa eroa käytännössä ateistin maailmankuvasta, ja että hän ei pidä esimerkiksi kristinuskon jumalan olemassaoloa sen todennäköisempänä kuin kreikkalaisten Olymposvuoren jumalten.

• 1900, A Critical Exposition of the Philosophy of Leibniz, Cambridge: The University Press.
• 1903, The Principles of Mathematics, Cambridge: The University Press.
• 1910, Principia Mathematica (A. N. Whiteheadin kanssa), 3 osaa, Cambridge: The University Press.
• 1912, The Problems of Philosophy, London: Williams and Norgate.
• 1914, Our Knowledge of the External World as a Field for Scientific Method in Philosophy, Chicago and London: Open Court Publishing.
• 1916, Principles of Social Reconstruction, London: George Allen & Unwin.
• 1916, Justice in War-time, Chicago: Open Court.
• 1917, Political Ideals, New York: The Century Co.
• 1918, Mysticism and Logic and Other Essays, London: Longmans, Green.
• 1918, Roads to Freedom: Socialism, Anarchism, and Syndicalism, London: George Allen & Unwin.
• 1919, Introduction to Mathematical Philosophy, London: George Allen & Unwin.
• 1920, The Practice and Theory of Bolshevism, London: George Allen & Unwin
• 1921, The Analysis of Mind, London: George Allen & Unwin.
• 1922, The Problem of China, London: George Allen & Unwin.
• 1923, The Prospects of Industrial Civilization (in collaboration with Dora Russell), London: George Allen & Unwin.
• 1923, The ABC of Atoms, London: Kegan Paul, Trench, Trubner.
• 1924, Icarus, or the Future of Science, London: Kegan Paul, Trench, Trubner.
• 1925, The ABC of Relativity, London: Kegan Paul, Trench, Trubner.
• 1925, What I Believe, London: Kegan Paul, Trench, Trubner.
• 1926, On Education, Especially in Early Childhood, London: George Allen & Unwin.
• 1927, The Analysis of Matter, London: Kegan Paul, Trench, Trubner.
• 1927, An Outline of Philosophy, London: George Allen & Unwin.
• 1927, Why I Am Not a Christian, London: Watts.
• 1927, Selected Papers of Bertrand Russell, New York: Modern Library.
• 1928, Sceptical Essays, London: George Allen & Unwin.
• 1929, Marriage and Morals, London: George Allen & Unwin.
• 1930, The Conquest of Happiness, London: George Allen & Unwin.
• 1931, The Scientific Outlook, London: George Allen & Unwin.
• 1932, Education and the Social Order, London: George Allen & Unwin.
• 1934, Freedom and Organization, 1814–1914, London: George Allen & Unwin.
• 1935, In Praise of Idleness, London: George Allen & Unwin.
• 1935, Religion and Science, London: Thornton Butterworth.
• 1936, Which Way to Peace?, London: Jonathan Cape.
• 1938, Power: A New Social Analysis, London: George Allen & Unwin.
• 1940, An Inquiry into Meaning and Truth, New York: W. W. Norton & Company.
• 1945, History of Western Philosophy. A History of Western Philosophy and Its Connection with Political and Social Circumstances from the Earliest Times to the Present Day, New York: Simon and Schuster.
• 1950, Unpopular Essays, London: George Allen & Unwin.
• 1953, Satan in the Suburbs and Other Stories, London: George Allen & Unwin.
• 1956, Portraits from Memory and Other Essays, London: George Allen & Unwin.
• 1957, Why I Am Not A Christian and Other Essays on Religion and Related Subjects (edited by Paul Edwards), London: George Allen & Unwin.
• 1959, Common Sense and Nuclear Warfare, London: George Allen & Unwin.
• 1959, My Philosophical Development, London: George Allen & Unwin.
• 1960, Bertrand Russell Speaks His Mind, Cleveland and New York: World Publishing Company.
• 1967, War Crimes in Vietnam, London: George Allen & Unwin.
• 1967–1969, The Autobiography of Bertrand Russell, 3 vols., London: George Allen & Unwin.

• Filosofiaa jokamiehelle. ((Unpopular essays, 1950.) Suomentanut Kyllikki Sutinen. 6. painos 1995) Helsinki: WSOY, 1951.
• Avioliitto ja moraali (Gummerus, 1951)
• Onnen valloittaminen. ((The conquest of happiness, 1930.) Suomentanut J. A. Hollo. 2. painos 1953. – 3. painos: Kompassikirja, 1970) Jyväskylä: Gummerus, 1952.
• Etiikka ja politiikka. ((Human Society in ethics and politics, 1954.) Suomentanut Kai Kaila) Helsinki: WSOY, 1955.
• Miksi vapaa-ajattelija ei voi olla kristitty. (Why I am not a Christian, 1927.) Helsinki: Vapaa-ajattelijain liitto ry, 1957.
• Muotokuvia muistista. Porvoo Helsinki: WSOY, 1957.
• Filosofian ongelmat. (The problems of philosophy, 1912.) Suomentanut Pellervo Oksanen. 1. painos: Delfiinikirjat. Otava, 1969) Helsinki: Otava, 2005. ISBN 951-1-20828-4
• Elämäni. (The Autobiography of Bertrand Russell, 1967–1969. Suomennos ei sisällä kirjeenvaihtoa. Suomentanut Eila Pennanen. Runot suomentanut Kirsi Kunnas) Helsinki: WSOY, 1990. ISBN 951-0-16581-6
• "Viittaamisesta", teoksessa Raatikainen, Panu (toim.): Ajattelu, kieli, merkitys. Analyyttisen filosofian avainkirjoituksia, s. 57–69. Helsinki: Gaudeamus, 1997. ISBN 951-662-683-1
• Länsimaisen filosofian historia poliittisten ja sosiaalisten olosuhteiden yhteydessä varhaisimmista ajoista nykyaikaan asti 1: Vanhan ajan filosofia. Katolinen filosofia. ((Alkuteos: History of Western Philosophy and its Connection with Political and Social Circumstances from the Earliest Times to the Present Day, 1946.) 9. painos. Suomentanut J. A. Hollo) Helsinki: WSOY, 1999. ISBN 951-0-17867-5
• Länsimaisen filosofian historia poliittisten ja sosiaalisten olosuhteiden yhteydessä varhaisimmista ajoista nykyaikaan asti 2: Uuden ajan filosofia. ((Alkuteos: History of Western Philosophy and its Connection with Political and Social Circumstances from the Earliest Times to the Present Day, 1946.) 9. painos. Suomentanut J. A. Hollo) Helsinki: WSOY, 1999. ISBN 951-0-17886-1

• Looginen atomismi
• Looginen empirismi
• Russellin paradoksi
• Russellin teekannu

• Himanen, Pekka: Bertrand Russellin haaste: Russellilainen uskontokritiikki esimerkkinä aikalaiskriittisestä filosofiasta. (Väitöskirja, Helsingin yliopisto) Helsinki: Gaudeamus, 1994. ISBN 951-662-606-8
• Russell, Bertrand: Bertrand Russell on God and religion. (Edited by Al Seckel) Buffalo, New York: Prometheus Books, 1986. ISBN 0-87975-323-4 (englanniksi)

Teoksia ja haastatteluja:

• Russellin teoksia ManyBooks-sivustolla
• Russellin haastatteluita vuodelta 1962 Ylen Elävässä arkistossa

Muuta:

• Irvine, A. D.: Bertrand Russell The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)
• Irvine, A. D.: Russell's Paradox The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)
• Klement, Kevin: Russell's Logical Atomism The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)
• Pigden, Charles: Russell's Moral Philosophy The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)