Dareios III

Dareios III:n valtakausi tunnetaan historiallisista lähteistä varsin huonosti ja lähes ainoastaan kreikkalaisten lähteiden kautta. Kreikkalaiset päälähteetkin on kirjoitettu satoja vuosia Dareioksen kuoleman jälkeen ja ne käsittelevät Dareiosta vain Aleksanteri Suuren tarinan sivuhahmona. Dareios lienee syntynyt vuoden 380 eaa. paikkeilla ja hän on oletettavasti ollut sukua Persian hallitsijasuvulle. Yhteys hallitsijasukuun on kuitenkin ollut suhteellisen kaukainen. Diodoroksen mukaan Dareios III oli Dareios II:n poika Ostaneksen pojanpoika. Dareios oli hallitsijanimi babylonialaisissa asiakirjoissa hänen oikean nimensä mainitaan olleen Ar-ta-šá-a-ta. Hänen äidinsä sanotaan olleen nimeltään Sisygambris tai Sisigambis. Kreikkalaiset lähteet kuvaavat häntä hallitsijasuvun ulkopuolisena henkilönä, joka nousi lopulta asemaansa erityisesti rohkeutensa avulla. Rohkeutta hän osoitti esimerkiksi cadusii-heimoa vastaan käydyissä taisteluissa Artakserkses III:n valtakaudella. Vuoden 340 paikkeilla Dareios avioitui Statira-nimisen prinsessan kanssa. Curtiuksen mukaan Statira oli Dareioksen sisko tai serkku. Pari sai yhden pojan nimeltä Okhus. Dareioksella oli hänen lisäkseen kolme historiallisissa lähteissä mainittua tytärtä aikaisemmasta avioliitostaan.^[1]

Persian valtaistuimelle Dareios nousi visiiri Bagoaksen juonittelujen kautta. Bagoas aiheutti Artakserkses III:n ja tämän pojan Arseksen kuoleman ja nostatti hallitsijaksi Dareioksen vuonna 336 eaa.^[2] Dareioksen aiemmissa taisteluissa osoittama kyvykkyys lienee tehnyt hänestä suositun hahmon Persian yläluokan keskuudessa. Bagoas yritti ilmeisesti käyttää hänen asemaansa ulkopuolisena hahmona hyödykseen olettaen uuden hallitsijan olevan riippuvainen visiiristään, mutta Dareios hankkiutui pian eroon Bagoaksesta.^[1] Persian armeijan luonne oli Dareioksen kauteen mennessä muuttanut luonnettaan sitten Kyyroksen valtakauden. Assyrialaistyyliset keihäillä ja jousilla varustetut jalkaväen sotilaat olivat väistyneet ratsuväkipainotteisen armeijan tieltä. Jalkaväen muodostivat Dareioksen valtakaudella pääosin kreikkalaiset palkkasotilaat ja cardaces-nimellä tunnetut persialaiset jalkaväensotilaat. Ratsuväkipainotteinen soturiluokka oli muodostunut ilmeisesti Persian vaurastumisen myötä. Toisaalta Dareioksen kaudella korkeiden verojen on sanottu köyhdyttäneen valtakuntaa.^[2]

Syksyllä 336 Aleksanteri Suuri nousi hallitsijaksi Makedoniassa.^[1] Persian valloitusta oli suunnitellut jo Aleksanterin isä Filippos II, mutta hänet murhattiin ennen suunnitelmiensa toteuttamista. Filippos oli kuitenkin kerennyt toteuttamaan armeijassaan merkittäviä uudistuksia, jotka vaikuttivat hänen poikansa Aleksanterin kaudella. Makedonialaiseen armeijaan kuului uutena elementtinä hyvin koulutettu jalkaväki, jonka aseina olivat aikaisempia kreikkalaisia malleja pidemmät keihäät. Aleksanteri jatkoi isänsä suunnitelmia ja hän hyökkäsi Persian hallitsemaan Vähä-Aasiaan vuonna 334 eaa.^[2] Alueen persialaiset puolustajat olivat hajanaisia ja vastassaan Aleksanterilla oli vain pieni persialaisarmeija, jonka hän voitti Granikosjoen taistelussa. Dareios ei ollut halunnut luovuttaa joukkoja persialaisille sotilaskomentajille, joita hän piti uhkana omalle vallalleen. Sen sijaan hän päätti kohdata Aleksanterin itse ja alkoi vuosina 334–333 eaa. koota nopeasti omaa armeijaansa. Rodoslaisesta sotilaskomentaja Menmonista tehtiin laivaston päällikkö ja hänen sotaretkensä mereltä käsin makedonialaisia vastaan oli aluksi menestyksekäs, mutta menestys päättyi Menmonin ennenaikaiseen kuolemaan. Mantereella Dareios oli johtanut armeijansa onnistuneesti Taurusvuorten läpi makedonialaisten selustaan lokakuussa vuonna 333. Issoksen tasangolla käydyssä taistelussa persialaiset kärsivät tappion makedonialaisille. Dareios oli paennut taistelukentältä, mutta hänen perheensä oli jäänyt makedonialaisten vangiksi. Vankien takia Dareios ei ryhtynyt vastahyökkäykseen, kun Aleksanteri kukisti persialaisten liittolaisia etelässä. Sen sijaan hän pyrki neuvottelemaan makedonialaisten kanssa tarjoten näille suuria maa-alueita ja lunnaita perheestään. Aleksanterin alainen Parmenion neuvoi häntä hyväksymään Dareioksen tarjouksen, mutta Aleksanteri vaati Dareiosta tunnustamaan oman yliherruutensa. Kun Dareios ei tähän suostunut, vaihtoehdoksi jäi vain sodan jatkaminen.^[1]

Aleksanteri valloitti Persian hallitsemat kaupungit Välimeren rannikolla ja eteni edelleen Egyptiin, jonne hän perusti Aleksandrian kaupungin. Sotaretkensä jälkeen hän kääntyi uudelleen kohti itää.^[2] Dareios oli päättänyt odottaa makedonialaisia Mesopotamiassa. Hän oli uudistanut joukkojaan kreikkalaisten mallin mukaisesti ja oli myös ottanut mukaansa sotanorsuja, joita kreikkalaiset eivät vielä olleet kohdanneet taistelukentällä. Armeijaan kuului myös pelättyjä viikatevaunuja. Aleksanteri ylitti Eufrat- ja Tigrisjoet kohdaten persialaiset Dareioksen valitsemalla taistelupaikalla Gaugamelassa lähellä Arbelaa eli nykyistä Irbiliä. Aleksanteri hyökkäsi 1. lokakuuta 331 ja kokeneet makedonialaiset voittivat jälleen persialaiset viikatevaunuista ja armeijan uudistuksista huolimatta. Dareios pääsi jälleen pakenemaan taistelukentältä, mutta hän ei enää kyennyt kokoamaan suurta armeijaa makedonialaisia vastaan. Ainoan takaiskunsa Aleksanteri koki Persian porttien taistelussa satraappi Ariobarzanesia vastaan, mutta hänetkin voitettiin lopulta ja Persepolis menetettiin makedonialaisille tammikuussa 330 eaa.^[1] Aleksanteri poltti osan kaupungista. Tarinan mukaan hän päätti ryhtyä tuhotöihin humalassa Thaïs-nimisen kurtisaanin taivuteltua hänet kostamaan Akropoliin tuhon Ateenassa Kserkseksen sotaretkellä. Todellisuudessa tuho lienee ollut akhaiminidien hallitsijasuvun päättymistä osoittava symbolinen ja poliittinen teko. Muuten Aleksanteri noudatti persialaistamispolitiikkaa muun muassa naimalla Dareioksen tyttären Statiran. Myös monet persialaiset paikalliset hallitsijat saivat jäädä asemiinsa.^[2]

Dareioksen viimeisistä päivistä ei ole täysin luotettavia lähteitä. Kruunua tavoitelleen Baktrian satraappi Bessuksen sanotaan vanginneen Dareioksen muiden salaliittolaisten kanssa ja lopulta murhanneen hänet vuoden 330 puolivaiheilla. Aleksanteri oli halunnut ottaa Dareioksen vangiksi itse ja kuultuaan Bessuksen vanginneen hänet Aleksanteri eteni Bessusta (Artakserkses V) vastaan. Aleksanteri saapui paikalle vasta, kun Dareiosta oli jo puukotettu kuolettavasti. Bessus oli paennut kohti itää. Dareioksen sanotaan Aleksanterin tavattuaan henkihievereissään pitäneen puheen, jossa hän luopui kruunustaan hieman ennen kuolemaansa. On mahdollista, että Dareios surmattiin koska hän oli nyt valmis suostumaan Aleksanterin yliherruuteen. Tämän estämiseksi salaliittolaisten oli murhattava hänet. Aleksanterin sanotaan haudanneen Dareioksen muiden Persian kuninkaallisten hautojen luo, mutta ei ole selvää mitä paikkaa tällä tarkoitettiin. Dareioksella oli kesken jäänyt hauta Persepoliksessa, jota ei kuitenkaan tässä yhteydessä käytetty. Sikäli kun Dareiokselle mahdollisesti rakennettiin jokin toinen hautamonumentti, siitä ei ole jäänyt merkkejä nykypäiviin.^[1] Aleksanteri jatkoi valloitusretkiään Dareioksen kuoleman jälkeen Persian reuna-alueille saakka ja lopulta myös Intian niemimaalle asti. Aleksanteri kuoli vuonna 323 ja hänen valtakuntansa hajosi makedonialaisten kenraalien välisissä sodissa.^[2]

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Dareios III Wikimedia Commonsissa