Wikipedia

Eva Norberg

Eva Norberg Hagberg (24. joulukuuta 1915 Tukholma, Ruotsi – 25. toukokuuta 2004 Sunnansjö, Värmlanti) oli ruotsalainen kirjailija, kääntäjä ja virsirunoilija.

Elämänvaiheet ja työ

muokkaa

Norberg olisi halunnut valmistua kansankoulunopettajaksi, mutta perheen taloudellisen tilanteen vuoksi se ei ollut mahdollista. Hän työskenteli 1939–1944 Ruotsin Diakoniahallituksen (Diakonistyrelsen) kustantamossa Tukholmassa. Avioiduttuaan papin Karl-Erik Hagbergin kanssa he asuivat eri puolilla Ruotsia. Eva Norberg sai kotitöittensä ohella huolehtia seurakuntien lapsiryhmistä ja ompeluseuroista. 1960-luvulta alkaen hän toimi kirjastohoitajna Sigtunassa ja Märstassa. Eläkkeelle jäätyään hän asettui asumaan Värmlantiin.

Ensimmäisen runokokoelmansa Evig låga hän julkaisi 1941. Siihen sekä runojen kirjoittamiseen häntä oli kannustanut virsirunoilija Karl-Gustaf Hildeband. Hän julkaisi kahdeksan runokokoelmaa ja sekä proosateoksia. Norberg tunnetaan etenkin virsirunoilijana ja etenkin englantilaisten joululaulujen kääntäjänä. Suosituimpia hänen kääntämiään joululauluja on "Adeste fideles" (Dagen är kommen) vuodelta 1978[1]

1950 hän oli jäsenenä työryhmässä joka valmisteli uutta laulukirjaa lasten jumalanpalveluksia ja pyhäkouluja varten Kyrkvisor för barn. Muita työryhmän jäseniä olivat muun muassa Britt G. Hallqvist ja Anders Frostenson. Kirjaan tuli kahdeksan Norbergin kirjoittamaa laulua.[2][3]

Ruotsin kirkon vuoden 1986 virsikirjassa on kahdeksan hänen kirjoittamaansa virttä ja kahdeksan hänen kääntämäänsä tai muokkaamaansa virttä. Hän on kirjoittanut virsiä tietoisesti naisnäkökulmasta. Kyrkvisor för barn -kirjassa julkaistu kynttilänpäivän virsi "Jungfru Maria" (virsi 479) kuvaa anakronisesti miten Maria kulki lapsi sylissään ”kirkon kuoria kohti”, vaikka Raamatun kertomuksessa hän vei lapsen Jerusalemin temppeliin. Tällä hän on halunnut kuvata omaa kokemustaan siitä miten Maria seisoo Kristuksen rinnalla ja voi naisena ymmärtää naisten arkipäivää. Virsi on samalla ainoa virsi Ruotsin kirkon virsikirjassa, jossa nimitys Jungfru Maria – neitsyt Maria esiintyy.[1] Myös virressä 437 on selkeä naisnäkökulma. Virsi kertoo Johanneksen evankeliumin kertomuksen Jeesuksen Sykarin kaivolla tapaaman naisen tapaamisesta naisen näkökulmasta ja mitä hänelle tapahtui.[4]

Inhimillinen elämä ja Raamatun runous ovat vaikuttaneet hänen runouteensa. Ehkä tunnetuin hänen virsistään (virsi 629) on vuoden 1968 virsikomitean pyynnöstä kirjoittama "lohdutuksen ja toivon virsi" kansankoraaliin, joka tunnetaan Oskar Lindbergin urkusovituksena "Vanha virsi Taalainmaan karjamajoilta". Norberg on kertonut, miten hän ollessaan Taalainmaalla karjamajalla tuli ajatelleeksi kesän yli karjaa paimentanutta ”karjamajatyttöä”, joka syksyn koittaessa odottaa että hänen ystävänsä tulisi hakemaan hänet sieltä kotiin. Virressä on Raamatun Laulujen laulun rakkauslyriikan kaikuja ja se liittyy myös Psalmin 121 ajatuksiin. Siitä huokuu myös Pohjolan lyhyen kesän haikeus, kaipaus, jota myös virren sävelmä toistaa. Tosin virren sävelmäksi ei tullut Lindbergin käyttämä sävelmämuoto, vaan sen toisinto Älvdalenista.[4] Norberg on varustanut virren otsikolla "Bastbergin (toimivilla) karjamajoilla kotiseudullani Grangärdessä ja älvdalenilainen melodia ajatuksissani soimassa, Jesaja 52ː7 ja Psalmien kirjan Psalmi 121 mielessä, kesällä 1984".[5]

Norbergin kirjoittamia virsiä suomenkielisissä virsikirjoissa

muokkaa

Ruotsin kirkon virsikirja

  • 68 Jumalaan, Isään uskomme / Jag tror på Gud som med sitt ord. )Thomas Kingo 1689 virren ajatusten mukaan 1979, suom. Pekka Kivekäs 1995, säv. Ruotsissa 1697)
  • 129 Pitkää tietä Betlehemiin / Och det hände vid den tiden, C. F. Alexanderin ”Once in royal David’s city” muk. 1971 (Suom. Pekka Kivekäs 1995 säv. Henry J. Gauntlett 1849)
  • 360 Ole kiitetty, Herra / Lovad vare du, Herre Jesus Kristus! 1980 (Suom. Pekka Kivekäs 1995, säv. etelä-afrikkalainen)
  • 437 Kun kaivoista vettä käyn ammentamaan / Till möten och brunnar min kruka 1983 (Suom. Niilo Rauhala 1996, säv. Daniel Helldén 1983, 1984)
  • 472 Ystävästä laulelen / Jag vill sjunga om min vän 1971 (Suom. Anna-Mari Kaskinen 1997, säv. Johann Ulich 1674)
  • 479 Neitsyt Maria, Herramme äiti / Jungfru Maria 1957 (Suom. Anna-Mari Kaskinen 1996, säv. Per-Erik Styf 1957)
  • 606 Hän keinuen käy, Isä ihmisien / Det gungar så fint 1982, 1984 (Suom. Anna-Mari Kaskinen 1996, säv. Lars Åke Lundberg 1982)
  • 625 Kuoleman laaksoon kun kerran / En dag jag lämnar 1962 (Suom. Anna-Mari Kaskinen ja Pekka Kivekäs 1997, säv. Åke Kullnes 1965)
  • 629 Vain tuokion onnea maailma toi / Så kort var den fröjd 1984 (Suom. Anna-Mari Kaskinen 1998, säv. kansansävelmä Älvdalenista)

Suomen ev. lut. kirkon virsikirja

  • 909 Ole kiitetty, Herra 1980 (Suom. Pekka Kivekäs 1995, säv. zimbabweläinen sävelmä)

Lähteet

muokkaa
  1. ↑ a b Eva Elisabet Norberg skbl.se. Viitattu 25.3.2020. (ruotsiksi)
  2. ↑ Arkiv efter Eva Norberg Hagberg sigtunastiftelsen.se. Viitattu 26.11.2020. (ruotsiksi)
  3. ↑ Olle Nivenius: Psalmer och människor, s. 127-129. Verbum, 1991. ISBN 91-526-1827-7 (ruotsiksi)
  4. ↑ a b Inger Selander: ”Finns det spår av feministteologi i den svenska psalmboken?”, Perspektiv på moderna psalmer, s. 129. AF-stiftelsen, Verbum ISBN 91-526-2720-9, 1999. (ruotsiksi)
  5. ↑ Per Olof Nisser, Inger Selander, Hans Bernskiöld Psalmernas väg. Kommentaren till text och musik i: Den svenska psalmboken Band 3 Psalmerna 421-651 Liturgiska sånger 652-700. s. 469. Wessmans musikförlag AB Visby 2019 ISBN 978-91-877-1068-1, 2019. (ruotsiksi)

Luettelo Ruotsin kirkon virsikirjan virsistä

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Eva_Norberg&oldid=21536161”