Ferdinand Nikkinen
Ferdinand (Veerti) Nikkinen (9. kesäkuuta 1894 Heinävesi – 7. tammikuuta 1971 Helsinki) oli suomalainen romaniaktivisti, laulaja ja äänenmuodostuksen opettaja. Nikkinen oli romanipolitiikan esitaistelija, joka pyrki vaikuttamaan romanien omaehtoiseen yhteiskunnalliseen aktivoitumiseen. Nikkisellä oli tärkeä rooli Suomen romanien yhteiskunnallisessa järjestäytymisessä.[1]
| Ferdinand Nikkinen | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 9. kesäkuuta 1894 Heinävesi |
| Kuollut | 7. tammikuuta 1971 Helsinki |
| Kansalaisuus | Suomen romani |
| Ammatti | Äänenmuodostuksen opettaja |
| Muut tiedot | |
| Lempinimet | Veerti, Feeru |
Elämä
muokkaaFerdinand Nikkisen vanhemmat olivat isä Aleksanteri Nikkinen ja äiti Heta Hagert. Ferdinand syntyi viidentenä lapsena Heinävedellä Polvijärven kylässä 1894. Perhe muutti vuonna 1896 Rantasalmelle, josta se oli saanut omistukseensa suurtilan. Tilalla työskenteli myös valtaväestön edustajia. Useimmista romaneista poiketen perhe ei kierrellyt lainkaan. Nikkisten kerrotaan hankkineen omaisuutensa Venäjän keisarillisen armeijan palveluksessa.
Lapsuus ja opinnot
muokkaaNikkinen kävi neljä vuotta kansakoulua. Hän kiinnostui nuorena musiikista ja pääsi opiskelemaan viulun soittoa Helsingin musiikkiopistoon (nyk. Sibelius-Akatemia), jossa opiskeli vuosina 1915–1921. Hänen pääaineensa oli alun perin viulu ja sivuaineensa laulu, mutta vuodesta 1919 lähtien hän opiskeli laulua pääaineenaan.
Työ
muokkaaOpintojensa jälkeen Ferdinand Nikkinen kiersi Suomea laulajana taiteilijanimellään Ferdinand Gaalo. Nikkistä säesti pianisti tai salonkiorkesteri ja hän esiintyi usein Mimmi Borgin kanssa. Kotonaan Taka-Töölössä Nikkinen antoi laulutunteja. Hän kiersi myös kauppamatkustajana ja vieraili matkoillaan vaikutusvaltaisten romanien kodeissa.
Aktivismi
muokkaaNikkinen oli nuoruudessaan osallistunut kristillisen Mustalaislähetyksen toimintaan. Sotien jälkeen hänen suhtautumisensa muuttui jyrkästi ja hän tuli tunnetuksi vannoutuneena ateistina. Nikkinen oli aloitteentekijänä vuonna 1946 sisäasiainministeriölle kirjoitetussa kirjelmässä, jossa vaadittiin, että romanit on otettava mukaan romanipolitiikan suunnitteluun. Kirjelmä oli suunnattu Mustalaislähetyksen silloista sulauttamispolitiikkaa vastaan. Nikkinen kiersi keräämässä sen allekirjoittajiksi 364 romania ympäri Suomea.
Nikkinen kritisoi useassa yhteydessä Mustalaislähetystä ja oli huolissaan Karjalan kannakselta evakuoitujen romanien kohtalosta. Mäkkylässä oli 1950-luvulla yhteiskunnan tuen ulkopuolelle jäänyt evakkoleiri. Sen olot olivat niin kurjat, että jotkut romanit joutuivat antamaan lapsensa Mustalaislähetyksen huostaan, jossa nämä erotettiin perheistään ja suomalaistettiin. Nikkinen huomautti mielipidekirjoituksissaan, että kaikki romaneille tarjottu toiminta oli kristillistä.[2]
Vuonna 1953 Nikkinen oli mukana perustamassa Romanengo Staggos ry:tä (Romanien liitto). Yhdistyksen tavoitteena oli kohottaa romanien omatoimisuuden pohjalta heidän sivistyksellistä ja taloudellista asemaansa sekä toimia romanikielen ja romanikulttuurin säilyttämiseksi. Yhdistyksen edustajat vierailivat eduskunnassa, jossa he tekivät aloitteen romaniväestön heikkojen asuinolosuhteiden kehittämiseksi. Romanengo Staggos uudisti valtiovallalle aiemmin jätetyn kirjelmän, mutta yhdistyksen toiminta hiipui muutaman vuoden jälkeen.
Romanengo Staggosin aloite johti kuitenkin selvityksen tekemiseen romanien asemasta Suomessa. Tämän tuloksena perustettiin sosiaali- ja terveysministeriön yhteyteen vuonna 1956 Mustalaisasiain neuvottelukunta (nyk. Romaniasiain neuvottelukunta), joka aloitti hallinnollisen yhteistyön kehittämisen romaniväestön ja valtiovallan välillä.[3]
Nikkisen asemaa romaniväestön keskuudessa pidettiin merkittävänä, ja hänen toimintansa vaikutti 1960-luvulla tapahtuneeseen romanien omaehtoiseen aktivoitumiseen. Vuonna 1967 perustettiin Suomen Mustalaisyhdistys (nyk. Suomen Romaniyhdistys), jonka perustavassa kokouksessa tällöin jo 73-vuotias Nikkinen oli läsnä. Nikkinen kirjoitti myös romanien asiaa käsittelevän kirjan, mutta se jäi viimeistelemättä ja julkaisematta.
Perhe ja perikunta
muokkaaFerdinand Nikkinen meni naimisiin vuonna 1917 Fannin (o.s. Laaksonen) kanssa, ja he saivat viisi lasta. Liiton päätyttyä avioeroon Nikkinen avioitui uudelleen vuonna 1944 Annan (o.s. Laitinen) kanssa, ja he saivat kaksi lasta. Tästä avioliitosta syntynyt Reima Nikkinen oli tanssija ja romaniaktivisti.
Kirjallisuutta
muokkaa- Tanner, Riikka – Lind, Tuula: Käheä-ääninen tyttö: Kaalengo tsaj, s. 102, 106, 107–115. Tammi, 2009. ISBN 978-951-31-4753-2
- Huttunen, Kari – Nordström-Holm, Gunni (toim.): Mustalaiselämää. Huutomerkki-kirja. Tammi, 1969
Lähteet
muokkaa- Rekola, Tuula: Nikkinen, Ferdinand (1894–1971). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 15.1.2010. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Viitteet
muokkaa- ↑ Syrjä, Hannele – Valtakari, Mikko: ”2.2.2”, Romanien pitkä matka työn markkinoille – Tutkimus romanien työmarkkinoille sijoittumisen edistämisestä, s. 32–33. (Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja) Helsinki: Edita, 2008. ISBN 978-952-227-067-2 Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 29.12.2011).
- ↑ Nordström, Gunni: Riikka Tanner & Tuula Lind: Käheä-ääninen tyttö – kaalengo tsaj. (Kirja-arvostelu.) Hufvudstadsbladet, 18.5.2009. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 11.4.2017. (ruotsiksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Suomen romanifoorumin perustaminen Fintiko Romano Forum ry. Arkistoitu 21.1.2012. Viitattu 29.12.2011.