Gary O’Neil

O’Neil aloitti jalkapallouransa etelälontoolaisessa Valley Valiantsissa. Hän liittyi 15-vuotiaana Portsmouthin junioriakatemiaan.^[2] Ensiesiintymisensä Portsmouthin edustusjoukkueessa O’Neil teki 29. tammikuuta 2000 Englannin 1. divisioonan ottelussa Barnsleyta vastaan ollessaan vasta 16-vuotias. Kaudella 2002–2003 O’Neil voitti Portsmouthin riveissä 1. divisioonan mestaruuden. Portsmouth nousi kauden päätteeksi ensimmäistä kertaa seurahistoriassaan Valioliigaan.^[3]

Kauden 2003–2004 alussa O'Neil lainattiin 1. divisioonan Walsalliin, mutta hän palasi Portsmouthiin marraskuun alussa 2003. Ensimmäisessä valioliigaottelussaan 8. marraskuuta 2003 O’Neil teki kaksi maalia, kun Portsmouth voitti Leeds Unitedin lukemin 6–1.^[3]

Syyskuusta 2004 marraskuuhun 2004 O'Neil pelasi lainalla Englannin mestaruussarjan Cardiff Cityssä. Palattuaan Cardiff Citystä O’Neil vakiinnutti paikkansa Portsmouthin avauskokoonpanossa ja hänet palkittiin kauden 2005–2006 päätteeksi Portsmouthin vuoden pelaajana.^[4][5]

Elokuussa 2007 O’Neil siirtyi Portsmouthista valioliigaseura Middlesbroughiin noin viiden miljoonan punnan siirtosummalla.^[6] Ensimmäisen maalinsa Middlesbroughin pelaajana hän teki 29. lokakuuta 2008 Valioliigassa Manchester Cityä vastaan. Middlesbrough putosi kauden 2008–2009 päätteeksi Valioliigasta ja O’Neil pelasi vuodet 2009–2011 Englannin mestaruussarjassa.^[3]

24. tammikuuta 2011 O’Neil siirtyi Middlesbroughista West Ham Unitediin 2,5 vuoden sopimuksella.^[7] Kevätkaudella 2011 O’Neil pelasi kahdeksan valioliigaottelua, kun West Ham sijoittui sarjassa viimeiseksi ja putosi Valioliigasta. Kaudella 2011–2012 hän pelasi West Hamissa 16 mestaruussarjan ottelua, joissa hän teki kaksi maalia ja antoi kolme maalisyöttöä. West Ham nousi kauden 2011–2012 päätteeksi takaisin Valioliigaan voitettuaan nousukarsintojen loppuottelussa Blackpoolin. O’Neil pelasi ottelussa 53 minuuttia.^[3]

O’Neil jätti West Hamin kauden 2012–2013 jälkeen ja siirtyi elokuussa 2013 yksivuotisella sopimuksella Queens Park Rangersiin.^[8] Hän pelasi kaudella 2013–2014 Queens Park Rangersissa yhteensä 33 ottelua lontoolaisseuran noustessa takaisin Valioliigaan nousukarsintojen kautta.^[3]

Queens Park Rangers ei uusinut O’Neilin sopimusta kaudelle 2014–2015 ja elokuussa 2014 O’Neil siirtyi kaksivuotisella sopimuksella Norwich Cityyn.^[9] Toukokuussa 2015 O’Neil nousi neljättä kertaa urallaan Valioliigaan Norwich Cityn voitettua nousukarsintojen loppuottelussa Middlesbroughin.^[3] Norwich putosi Valioliigasta kauden 2015–2016 päätteeksi ja O’Neil siirtyi kaudeksi 2016–2017 Bristol Cityyn.^[10]

Pelattuaan kaksi kautta Bristol Cityssä O’Neil siirtyi kesällä 2018 Bolton Wanderersiin. Hänet palkittiin toukokuussa 2019 Boltonin vuoden pelaajana.^[11]

O’Neil harjoitteli syksyllä 2019 skotlantilaisseura Aberdeenin kanssa^[12], mutta joutui lopettamaan pelaajauransa loukattuaan akillesjänteensä.^[13]

O’Neil pelasi vuosina 2001–2004 Englannin juniorimaajoukkueissa.^[3] Hän toimi Englannin joukkueen kapteenina vuoden 2003 alle 20-vuotiaiden MM-kilpailuissa.^[7]

O’Neilin valmentajaura alkoi elokuussa 2020, kun hänestä tuli Liverpoolin reservijoukkueen apuvalmentaja. Helmikuussa 2021 hän siirtyi AFC Bournemouthin apuvalmentajaksi.^[14]

O’Neil nousi Bournemouthin väliaikaiseksi päävalmentajaksi elokuussa 2022 Scott Parkerin saatua potkut ja marraskuussa 2022 hänestä tuli Bournemouthin vakituinen päävalmentaja.^[15] Bournemouth pelasi hänen alaisuudessaan kaudella 2022–2023 34 valioliigaottelua ja sijoittui sarjassa sijalle 15. Hänet kuitenkin erotettiin tehtävästään kesäkuussa 2023.^[16]

Valioliigaseura Wolverhampton Wanderers nimesi 9. elokuuta 2023 O’Neilin uudeksi päävalmentajakseen Julen Lopeteguin lähdettyä seurasta.^[17]