Hotelli Lux

Hotelli valmistui vuonna 1911, jolloin 1800-luvun alkupuoliskolta peräisin ollutta liikerakennusta laajennettiin nelikerroksiseksi loistohotelliksi. Punaisen torin läheisyydessä sijainnut hotelli kansallistettiin lokakuun vallankumouksen jälkeen ja sen uudeksi nimeksi tuli Lux.^[2] Vuonna 1921 hotelliin majoitettiin Kominternin kolmannen maailmankongressin osanottajia.^[3] Kokouksen jälkeen Luxiin jäi asumaan Kominternin ulkomaista henkilökuntaa ja 1920-luvun kuluessa hotellista tuli turvapaikka eri puolilta maailmaa saapuneille vainotuille kommunisteille.^[4] Arvo ”Poika” Tuomisen mukaan Kominternin viraistoissa hoidettiin järjestön näkyvä politiikka ja tehtiin viralliset päätökset, kun taas Luxissa organisoitiin maanalaista toiminta. Tuomisen mukaan hotellissa perustettiin erilaisia vallankumouksellisia organisaatioita ja laadittiin kymmeniä kapinasuunnitelmia.^[5] Hotelli Luxissa tiedetään suunnitellun muun muassa vuoden 1923 Hampurin kapina.^[6]

Luxissa majoittui kymmeniä eri kansallisuuksia joka puolilta maailmaa. Merkittävien poliittisten johtajien sekä kulttuurivaikuttajien ohella hotellissa asui kommunistisen liikeen rivijäseniä, mutta myös pelkästään rahasta palveluksiaan tarjonneita seikkailijoita ja rikollisia.^[5] Useat vieraista majoittuivat hotellissa salanimellä. Ulkopuoliset pääsivät ympärivuorokautisesti vartioituun hotelliin tapaamaan vieraita esittämällä henkilöllisyystodistuksen.^[3] Kertomusten mukaan asukkaiden elämä perheineen muistutti enemmän kommuunia kuin hotellia.^[4] Suomalaisista hotellissa asui muun muassa Otto Wille Kuusinen kaikkiaan kymmenkunta vuotta 1930-luvun alkuun saakka. Hänen tyttärensä Hertta Kuusinen asui hotellissa vuodesta 1922 lähtien aluksi isänsä kanssa ja myöhemmin puolisonsa Tuure Lehénin kanssa 1925-1934.^[5] Muita tunnettuja suomalaisia olivat muun muassa Toivo Antikainen sekä Kominternin asiamies Niilo Virtanen.^lähde?

Adolf Hitlerin valtaannousun jälkeen Moskovaan saapui paljon saksalaisia kommunisteja ja hotellia laajennettiin kahdella kerroksella 1933.^[4] Tämän jälkeen Luxissa oli 300 huonetta ja 600 vuodepaikkaa.^[3] 1930-luvun kuluessa hotellin ilmapiiri alkoi muuttumaan. Saapuessaan vieraat joutuivat luovuttamaan passinsa ja saivat tilalle propuskan, jolla heidän kulkuaan pystyttiin valvomaan ja heistä tuli käytännössä vankeja.^[3] Lopulta Stalinin vainot ulottuivat myös hotellin asukkaisiin, joita noudettiin öisin huoneistaan.^lähde? Kominternin lakkauttamisen jälkeen Luxissa asui lähinnä natsi-Saksasta paenneita kommunisteja. Toisen maailmansodan päätyttyä hotelliin jäi vielä saksalaisia, jotka eivät halunneet palata kotimaahansa. Stalinin kuoltua heidät siirrettiin hotellista vuonna 1954 ja Luxista tehtiin tavallinen hotelli nimellä Tsentralnaja.^[3] Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen hotelli lopetti toimintansa ja rakennuksessa on ollut erilaisia liike- ja toimistotiloja.^[6] 2000-luvulla rakennus purettiin niin, että jäljelle jäi vain fasadi. Tilalle on ollut tarkoitus rakentaa uusi hotelli.

Vuonna 2011 valmistui hotellista kertova saksalainen elokuva Hotel Lux, jonka on ohjannut Leander Haußmann.^lähde?

• Mayenburg, Ruth von: Hotelli Lux. Suomentanut Antti Virtanen. Tampere: Kustannuspiste, 1979. ISBN 951-95489-4-7