Maria Fjodorovna

Ennen avioliittoaan suuriruhtinas Aleksandr Aleksandrovitšin kanssa prinsessa Dagmar oli ensin kihlautunut tämän vanhemman veljen, silloisen Venäjän kruununperillisen tsarevitš Nikolai Aleksandrovitšin kanssa.^[2] Nikolai kuitenkin kuoli tuberkuloosiin vuonna 1865^[3] ja viimeisenä toiveenaan hän pyysi kihlattuaan Dagmaria naimaan veljensä, seuraavan kruununperillisen Aleksandrin.

Avioliittoa varten Dagmar kääntyi luterilaisuudesta ortodoksisuuteen ja otti nimen Maria Fjodorovna (käytetään myös nimeä Maria Feodorovna). Häät pidettiin Pietarin Talvipalatsissa marraskuussa 1866 ja avioliitosta tuli onnellinen.

Suuriruhtinaspari sai kuusi lasta:

• keisari Nikolai II, Venäjän viimeinen keisari (18. toukokuuta 1868 – 17. heinäkuuta 1918)
• suuriruhtinas Aleksandr Aleksandrovitš Romanov (7. kesäkuuta 1869 – 2. toukokuuta 1870), kuoli lapsena
• suuriruhtinas Georgi Aleksandrovitš Romanov (6. toukokuuta 1871 – 9. elokuuta 1899)
• suuriruhtinatar Ksenia Aleksandrovna Romanova (6. huhtikuuta 1875 – 20. huhtikuuta 1960), nai serkkunsa, suuriruhtinas Aleksandr Mihailovitšin
• suuriruhtinas Mikael Aleksandrovitš Romanov (22. marraskuuta 1878 – 12. kesäkuuta 1918)
• suuriruhtinatar Olga Aleksandrovna Romanova (13. kesäkuuta 1882 – 24. marraskuuta 1960)

Suuriruhtinaana ollessaan Aleksandr Aleksandrovitš käytti suuriruhtinatar Maria Fjodorovnan kanssa Aleksanterin palatsia asuinpaikkanaan. Heidän asuinhuoneistonsa sijaitsivat palatsin oikeassa siivessä, jossa heidän esikoisensa Nikolai syntyi vuonna 1868.

Hatsinan palatsi luovutettiin vuonna 1881 Aleksanteri III:lle, jolle kerrottiin, että hänen ja hänen perheensä olisi turvallisempi elää tässä palatsissa, toisin kuin Talvipalatsissa Pietarissa, ja Hatsina tuli tunnetuksi "Itsevaltiuuden linnoituksena" keisarin taantumuksellisen politiikan vuoksi. Aleksanteri III asui suurimman osan ajastaan Hatsinan palatsin keskiosan ylimmän kerroksen yksityisasunnossa, jossa hän allekirjoitti säädöksiä, piti diplomaattien vastaanottoja, palatsissa järjestettiin teatteriesityksiä, naamiaisia ​​ja pukujuhlia sekä tapahtumia ja muuta viihdytystä. Kesäisin perhe asui Aleksanterin palatsissa, Livadijan palatsissa Krimillä tai matkusteli laivalla Suomessa, jonne heille rakennettiin Langinkoskelle oma kalastushuvila.

Kruununperillis- ja hallitsija-aikanaan Aleksanteri III perheineen oleskeli usein kesäisin Langinkosken kalastajamajalla Kymijoen suulla, josta sanotaan että se oli tanskalaisesta vaatimattomuudesta pitävän keisarinna Marian suosima paikka, jossa paikallinen väestö oli hengeltään skandinaavista.

Aleksanteri III ja Maria Fjodorovna vierailivat 1885 Suomessa, jolloin Suomen naiset lahjoittivat keisarinnalle käynnin muistoksi veneen kun keisarinna palasi huvimatkalta laivalla Lauritsalaan. Veneen soutajina oli kahdeksan nuorta naista, jotka edustivat Suomen eri maakuntia ja peränpitäjänä oli Kuopion pataljoonan komentajan puoliso rouva Emilie de Pont puettuna Jääsken kansallispukuun. Keuruulaista mallia olleen kultakoristeisen veneen oli rakentanut laivanrakentaja F. Fredriksson.^[4]

Aleksanteri III:sta tuli Venäjän keisari isänsä Aleksanteri II:n salamurhan jälkeen vuonna 1881. Aleksanteri III kuoli vuonna 1894, jolloin valtaistuimelle astui Aleksanterin ja Maria Fjodorovnan vanhin poika Nikolai II. Leskikeisarinna oli tärkeänä neuvonantajana monissa poikansa päätöksissä.

Maria Fjodorovna oli tunnettu Suomen ystävä. Ensimmäisellä venäläistämiskaudella hän yritti saada poikaansa Nikolaita lopettamaan venäläistämistoimet Suomessa ja kutsumaan epäsuositun kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovin takaisin Pietariin. Keisarinna osoitti vieroksuntaansa Venäjän toimia Suomea vastaan myöhemminkin, hänen matkatessaan junalla Suomen kautta takaisin Venäjälle hän antoi soittokunnan soittaa Porilaisten marssin ja Maamme-laulun, joiden esittämisen sen aikainen kenraalikuvernööri Franz A. Seyn oli kieltänyt.

Kun Venäjän vallankumous alkoi vuonna 1917, Maria Fjodorovna pysyi Venäjällä ja lähti maasta vasta vuonna 1919 sisarensa Britannian leskikuningatar Alexandran taivutteluiden jälkeen. Hän pakeni Krimin kautta brittiläisellä sotalaivalla HMS Marlborough'lla, jonka Britannian kuningas Yrjö V oli lähettänyt noutamaan tätiään; matka suuntautui Maltan kautta Lontooseen.

Lontoosta Maria Fjodorovna muutti kuitenkin pian takaisin Tanskaan, jossa hän asettui Kööpenhaminan pohjoispuolelle Klampenborgssa suvun entiseen kesähuvilaan Hvidøreen. Hän asui Tanskassa kuolemaansa vuoteen 1928 asti.

Vuonna 2005 Tanskan ja Venäjän hallitukset sopivat, että Maria Fjodorovnan ruumis siirretään Tanskan Roskilden tuomiokirkosta Pietariin, jossa hänet haudataan uudelleen Pietari-Paavalin katedraaliin miehensä Aleksanteri III:n viereen.

26. syyskuuta 2006 Maria Fjodorovnan sarkofagi saapui Kronstadtin laivastoasemalle Tanskan laivaston aluksella, päivälleen 140 vuotta siitä, kun Maria itse saapui Kronstadtiin. Matkalla Tammisaaren saariston Jussarön edustalla 25. syyskuuta 2006 klo 12 miinalaiva Pohjanmaa tervehti ohi purjehtivaa entistä keisarinnaa.

Helsingin Etu-Töölössä sijaitseva Dagmarinkatu ja Helsingissä aiemmin toiminut Marian sairaala on nimetty suuriruhtinatar Maria Fjodorovnan mukaan.^[5]

•   Pyhän Andreaksen ritarikunta (Venäjä)^[6]
•   Pyhän Isabellan ritarikunta (Portugali)^[7]
•   Pyhän Carlon ritarikunta (Meksiko, 1865)^[8]
•   Luisen ritarikunta (Preussi)^[9]
•   Kuningatar Maria Luisan ritarikunta (Espanja)^[10]
•   Arvokkaan kruunun ritarikunta (Japani)^[11]

•  
  Asetelma
  1868
•  
  Kitupiikki
  1890

•   Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Maria Fjodorovna Wikimedia Commonsissa

• Ship with remains of tsar's Danish-born wife sails to Russia (RIA)
• http://www.soukka-seura.fi/historia/I001BD6F7
• Keisarillisen junan matka Suomen halki sotavuonna 1914, Hakkapeliitta, 10.12.1935, nro 50, s. 12, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot