Richard Rogers
Richard George Rogers, Baron Rogers of Riverside (23. heinäkuuta 1933 Firenze, Italia – 18. joulukuuta 2021[1]) oli brittiläinen arkkitehti, joka sai vuonna 2007 Pritzker-palkinnon. Rogers suunnitteli Renzo Pianon kanssa Pariisin Pompidou-keskuksen ja oman toimiston kanssa muun muassa Lloyd’s of Londonin pääkonttorin.
| Richard Rogers | |
|---|---|
 Rogers vuonna 2016. |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Richard George Rogers |
| Syntynyt | 23. heinäkuuta 1933 Firenze, Italia |
| Kuollut | 18. joulukuuta 2021 (88 vuotta) |
| Arkkitehti | |
| Koulutus | Yalen yliopisto |
| Taidesuuntaus | modernistinen arkkitehtuuri |
| Merkittävät työt | Pompidou-keskus |
Nuoruus ja opiskelu
muokkaaRogers syntyi Firenzessä, mistä hänen perheensä pakeni Mussolinin diktatuuria. He asettuivat Englantiin vuonna 1938. Rogers muisteli myöhemmin omaelämäkerrassaan, kuinka ”elämä muuttui värillisestä mustavalkoiseksi”. Italiassa perhe oli ollut keskiluokkainen, mutta Englannissa he joutuivat asumaan yksiössä, jota lämmitettiin kolikkomittarilla. Rogersilla oli myös dysleksia, jota ei silloin osattu tunnistaa. Häntä kutsuttiinkin koulussa tyhmäksi.[2]
Rogers lopetti vuonna 1951 koulunkäynnin ilman minkäänlaisia päästötodistuksia. Hän pääsi silti myöhemmin opiskelemaan Lontoon Architectural Association School of Architectureen, joka tunnettiin modernismistaan. Sieltä hän jatkoi Yalen yliopistoon, mistä hän valmistui vuonna 1962. Yalessa yksi hänen opiskelutovereitaan oli ollut Norman Foster.[2]
Ura
muokkaaFoster, Rogers, tämän vaimo Su ja Wendy Cheeseman perustivat Team 4 -arkkitehtuuritoimiston. Se hajosi vuonna 1969, ja Rogers perusti oman toimistonsa. Hän suunnitteli muun muassa vanhemmilleen Wimbledoniin kotitalon, mikä oli eräänlainen uuden helpommin siirrettävän rakennuksen Zip-Up Housen prototyyppi.[3]
Rogers otti toimistoonsa 1970-luvun alussa uuden osakkaan, Renzo Pianon, minkä jälkeen toimisto muutti nimensä muotoon Piano + Rogers. Se voitti vuonna 1971 Pariisin Pompidou-keskuksen suunnittelukilpailun. Sen rakentaminen kesti kuusi vuotta, ja se nosti Rogersin ja Pianon maailmanmaineesen. Rogers perusti vuonna 1978 uuden toimiston, Richard Rogers Partnershipin. Sen ensimmäinen toimeksianto oli Lloyd’sin pääkonttori.[3] Sekä Pompidou-keskus että Lloyd’sin rakennus olivat aikanaan myös kiisteltyjä, sillä niissä oli jätetty muun muassa ilmastointikanavat ja hissit näkyviin talojen ulkoseinälle.[4]
Rogersin suunnittelemiin rakennuksiin kuuluvat myös muun muassa Strasbourgin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen rakennus, New Yorkin, Three World Trade Center sekä uudet terminaalirakennukset Madridin-Barajasin ja Heathrow’n lentoasemilla.[2] Barajasin lentoasemasta 2006 ja Maggie’s-hoitokodista 2009 hän voitti brittiläisen Stirling-palkinnon.[5] Arkkitehtuurin Pritzker-palkinnon hän voitti 2007.[2]
Rogers eläköityi perustamansa yrityksen johtokunnasta vuonna 2020. Toimisto oli vuonna 2007 muuttanut nimensä muotoon Rogers Stirk Harbour + Partners, kun sen osakkaiksi olivat tulleet Graham Stirk ja Ivan Harbour.[6]
Yksityiselämä
muokkaaRogers oli kahdesti naimisissa. Hänen ensimmäinen puolisonsa oli arkkitehti Susan ”Su” Brumwell ja toinen Ruth Elias. Ensimmäisestä liitosta Rogers sai kolme lasta ja toisesta kaksi.[3]
Lähteet
muokkaa- ↑ Richard Rogers, Architect Behind Landmark Pompidou Center, Dies at 88
- ↑ a b c d Richard Rogers: Pompidou and Millennium Dome architect dies aged 88 The Guardian. 19.12.2021. Guardian News & Media Limited. Viitattu 19.12.2021. (englanniksi)
- ↑ a b c Richard Rogers: Biography The Hyatt Foundation. Viitattu 19.12.2021. (englanniksi)
- ↑ Richard Rogers: Millennium Dome architect dies aged 88 BBC News. 19.12.2021. BBC. Viitattu 19.12.2021. (englanniksi)
- ↑ Marcus Fairs: Maggie’s Centre by Rogers Stirk Harbour + Partners wins Stirling Prize Dezeen. 18.10.2009. Viitattu 19.12.2021. (englanniksi)
- ↑ India Block: Richard Rogers steps down from Rogers Stirk Harbour + Partners after 43 years Dezeen. 1.9.2020. Viitattu 19.12.2021. (englanniksi)
Aiheesta muualla
muokkaa- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Richard Rogers Wikimedia Commonsissa