Rudolf Steiner

Steiner opiskeli vuosina 1879–1883 Wienin teknillisessä korkeakoulussa matematiikkaa, fysiikkaa ja kemiaa, sekä näiden ohella historiaa, kirjallisuutta ja filosofiaa ja valmistui myöhemmin filosofian tohtoriksi. Hänen kyvyistään vakuuttunut opettajansa Karl Julius Schröer suositteli Goethen teosten uuden painoksen päätoimittajaa Joseph Kürschneriä nimittämään Steinerin Goethen teosten luonnontieteitä käsittelevän osuuden vastaavaksi päätoimittajaksi. Tämä toimitustyö poiki Steinerille työpaikan Weimarin Goethe-arkistossa vuosiksi 1888–1896.

Vuonna 1891 Rudolf Steiner promovoitiin filosofiasta tohtoriksi Rostockin yliopistossa Johann Gottlieb Fichten ego-käsitykseen perehtyneellä väitöskirjallaan Die Grundfrage der Erkenntnistheorie eli Tietoteorian peruskysymys. Väitöskirja on ilmestynyt suomeksi nimellä Totuus ja tiede. Steinerin pääteoksenaan pitämä Vapauden filosofia, erään modernin maailmankatsomuksen luonnos (Gummerus, 1973) on jatkoa väitöskirjalle.

Steinerilla ei ollut arkkitehdin koulutusta, mutta hänen visioidensa ja perusteellisten tutkimustensa vuoksi ja perusteella toteutettiin 18 rakennusta. Merkittävimpiä ovat Dornachiin rakennetut Goetheanum I ja Goetheanum II. Näistä ensimmäinen, joka oli rakennettu puusta, tuhopoltettiin uudenvuodenpäivänä 1923. Siinä oli käytetty mm. laivanrakennuksesta peräisin olevia tekniikoita. Steiner oli itse osallistunut luonnosten tekemisen lisäksi myös maalaamiseen. Goetheanum I:een tarkoitettu Steinerin suunnittelema ja Edith Maryonin veistämä 9-metrinen puuveistos Ihmisyyden edustaja^[3], oli tuhopolton aikaan vielä ateljeessa ja säästyi tuholta. Lasimaalaukset, jotka tehtiin Goetheanum ensimmäisen ja toisen ikkunoihin, toivat esiin Goethen värioppia.

Goetheanum II rakennettiin betonista. Uusi materiaali ja valutekniikka mahdollistivat entistä paremmin orgaanisten muotojen jäljittelyn. Samaa orgaanisen arkkitehtuurin muotokieltä olivat käyttäneet eräät kansallisromanttiset (Keski-Euroopassa käytetty termi oli tosin art nouveau) arkkitehdit, esimerkiksi Mendelsohn erityisesti Einstein-tornissaan ja Gaudi koko tuotannossaan. Goetheanum II valmistui vasta Steinerin kuoleman jälkeen 1928. Harmaasta betonista valettuna se on massiivisuudessaan joidenkin mielestä lähellä brutalismia eikä tietyssä mielessä Steinerin arvostetuimpia.^[4]

Pääartikkeli: Steinerkoulu

Vuonna 1919 Waldorf Astoria -tehtaaseen Stuttgartiin perustetusta ensimmäisestä Steinerin pedagogiikkaa käyttävästä koulusta alkoi mahdollisesti maailman suurimman yksityisen koulutusjärjestelmän kehittyminen. Maailmalla nämä koulut tunnetaan Waldorf-kouluina, mutta Suomessa niille on vakiintunut nimitys steinerkoulu. Suomessa on myös steinerpedagoginen Snellman-korkeakoulu. Snellman-korkeakoulussa voi opiskella muun muassa steinerkoulun luokanopettajaksi ja kuvaamataidon opettajaksi, steinerpäiväkodin varhaiskasvattajaksi sekä puhe- ja draamataiteilijaksi.^[5]

Pääartikkeli: Antroposofia

1920-luvulla Friedrich Rittelmayer pyysi Steinerilta konsultaatiota uuden uskonnon perustamiseksi. Steiner kirjoittikin Kristiyhteisö-nimellä tunnetun liikkeen uskontunnustuksen ja uskonnollisia tekstejä. Taustana oli kristinusko, johon Steiner lisäsi mm. oman sielunvaellusoppinsa ja vähensi lähetyskäskyn. Steiner selitti tehneensä lähinnä ystävänpalveluksen ja piti Kristiyhteisön irrallaan antroposofiasta, joka ei hänestä ole uskonasia. Hän perusteli tekoaan sillä, että monet ihmiset tarvitsevat perinteistä uskontoa, mutta että sitä oli tarpeellista kehittää tukemaan ihmiskunnan henkistä evoluutiota.^[6]

Steinerin käsityksen mukaan Jeesus-lapsia oli oikeasti kaksi, mihin viittaavat Raamatun kaksi erilaista sukuluetteloa. Okkultistisen tutkimuksensa perusteella hän oli saanut selville, että toinen näistä oli Zarathustran inkarnaatio. Toinen taas oli kykenevä puhumaan heti syntymästään mutta vain kieltä, jota tämän äiti ymmärsi ja oli elänyt aiemmin mm. Buddhana. 12-vuotiaana nämä olennot muuttuivat yhdeksi.^[7] Steiner erotti astraalimaailman Kristuksen, jonka hän koki kohdanneensa ja toisaalta materiaalisen maailman Jeesuksen, jota piti välikappaleena. Lisäksi hän näki, että Kristuksen toinen tuleminen todella tapahtuu, mutta ei aineellisessa maailmassa vaan antroposofian kautta esitellyssä eetterimaailmassa, josta yhä kasvava joukko ihmisiä tulee saamaan näyn. Tämän hän ilmoitti tapahtuvan noin vuoden 1933 tienoilla.^[8]

Pääartikkeli: Biodynaaminen viljely

Vuonna 1924 Steiner piti Koberwitzissa maatalouskurssina tunnetun luentosarjansa, jolla laski perusteet ns. biodynaamiselle viljelylle.^[9] Steinerin neuvojen mukaan valmistettujen preparaattien on ajateltu tuovan viljelymaahan kosmisia voimia. Preparaatteja on kahta laatua: kompostointia tukevia ja viljelymaahan pirskoteltavia. Steiner esitti, että maahan upotettavat lehmänsarvet, joihin on pantu yrttejä tai piijauhetta ja lantaa, vaikuttavat maahan astraalisella tasolla. Peltopreparaatteja on tarkoitus myös liottaa veteen ja pirskottaa vesi maahan.^[10] Viljelyä koskevissa ohjeissa Steiner otti myös huomioon astrologian sijasta tähtien vaikutukset ja antoi seikkaperäisiä ohjeita taivaankappaleiden asennoista. Oli myös maagisilta vaikuttavia ohjeita, kuten neuvot hiiren nahkojen polttamisesta ja tuhkan sirottelemisesta peltoon hiirien torjumiseksi. Tämän tuli tapahtua Venuksen ollessa Skorpionin tähtikuviossa.^[11] Steinerin ohjeiden mukaan viljeltyjä tuotteita kutsutaan biodynaamisiksi ja sertifioituina ne on merkitty Demeter-tunnuksella erotukseksi esim. luomutuotannosta.^[12]

Steiner auttoi soveltamaan myös terveydenhoitoa perustamalla Ita Wegmanin kanssa ns. antroposofisen lääkinnän. Sen yksi perusidea on, että ihmisen astraalikehoon vaikuttavat vastakkaiset voimat laskelmoiva, sitova Ahriman ja hurmokseen asti irrottava Lucifer. Ihminen myös oletetaan karmalliseksi sielun kantajaksi. Esimerkiksi lasten sairaudet ovat tyypillisesti seurausta sielun ennen maailmaan tulemistaan keräämästä karmasta, ja niiden estäminen, vaikka olisikin elämänaikana hyödyllistä, johtaisi vain saman toistumiseen seuraavassa inkarnaatiossa.^[13] Sairaudet tulisikin kokea niin, että niiden henkinen tehtävä pääsee toteutumaan. Sairauksien välttämisen negatiivista vaikutusta voi toisaalta korjata henkisillä harjoituksilla.^[14] Steiner oli hengentieteellisesti eli tutkimalla astraalimaailmassa olevaa akaasista aikakirjaa havainnut armeliaisuuden puutteen manifestoituvan tulevissa elämissä isorokkona ja itsekkyyden altiutena sairastua epidemioihin. Isorokon poistaminen maailmasta aiheuttaisi vakavan karmallisen seurauksen ja tästä antroposofian velvollisuus on kertoa totuus.^[13]

Henkisten tai sielullisten harjoitusten ja taiteen, erityisesti eurytmian lisäksi antroposofisessa lääkinnässä käytetään antroposofisia lääkkeitä. Nämä ovat yleensä homeopaattisia valmisteita muistuttavia sikäli, että valmisteet on laimennettu niin, että vaikuttavia aineita ei ole jäljellä. Homeopatiasta valmisteet eroavat kuitenkin siten, että lähtökohtana olevia aineita on valittu ihmislähtöisin periaattein. Esimerkiksi Merkurius-planeetta vaikuttaa astrologisesti hengityselimiin, joten elintä koskevissa sairauksissa on syytä käyttää elohopeallisia (mercurial) aineita.^[15]

Steiner oli myös havainnut, että sydän ei oikeasti ole pumppu vaan että veri virtaa sielullisilla voimilla ja siten liikuttaa sydäntä. Näkemystä ei vielä pidetä lääketieteellisesti pätevänä antroposofian ulkopuolella.^[16][17][18] Steiner päätteli myös, että misteli joko sellaisenaan tai homeopaattisena voisi parantaa syöpää, koska mistelikin on loisiva kasvi ja ottaa vettä ja mineraaleja isäntäkasvistaan. Uutetta käytetään yhä saksankielisissä maissa etenkin saattohoitopotilaille ja syövän hoidossa hyvällä hoitovasteella. Näyttöä vaikuttavuudesta ei kuitenkaan kaikkien mielestä ole.^[19]

Steiner vieraili Suomessa vuosina 1912 ja 1913. Ensimmäinen vierailu tapahtui Teosofisen seuran vuosikokouksen yhteydessä. Silloin hän piti laajan esitelmäsarjan 'Taivaankappaleiden ja luonnonkuntien henkisistä olennoista' Teosofisessa seurassa ja julkiset esitelmät Kalevalasta sekä okkultismista ja vihkimyksestä Helsingin yliopiston tiloissa.

Esitelmäsarja kesti kymmenen päivää. 3.4.1912 Steiner selitti, miten okkultisti kykenee ’näkemään’ eetteriruumiin ja havainnoimaan henkisiä tasoja materiaalisen maailman takaa^[20], ja seuraavana päivänä, miten okkultismissa kehittyvä esoteerikko oppii myös näkemään taivaankappaleiden, kuten Maan astraaliruumiin ja planetaarisia henkiä.^[21] Edelleen Steiner selitti karman vaikutuksen tulevan ilmi ihmisen jälleensyntymissä.^[21] Kolmannessa esitelmässään Steiner puhui arkkienkeleistä, ajan hengistä ja miten ihminen tulee tietoiseksi korkeammista maailmoista.^[22] Seuraavassa esityksessä Steiner täsmensi arkkienkelien olevan kansanhenkiä (tai kansallishenkiä) ja että niiden kehittymistä voi historiallisesti seurata ja selvänäkemällä tulla tietoiseksi henkisistä hierarkioista. Lisäksi hän demonstroi, miten okkultistina tarkastelee kasvien muotoja ja havainnoi niitä henkisinä olentoina.^[10] Seuraavaksi Steiner tarkasteli planeettojen järjestystä ja selitti niiden harmonian ja kiertoradat johtuvan kerubeista. Planeettojen sisäinen sielunelämä taas johtuu serafeista.^[11] Tämän jälkeen seurasi pitkä ja seikkaperäinen selostus eri planeettojen sielunelämästä ja siitä, miten okkultisti kykenee havainnoimaan sitä, eikä pelkästään fyysisiä planeettoja, jotka näkyvät vain kaukoputkella. Steiner esitti kritiikkiä virheellisenä pitämäänsä rajoittunutta modernia maailmankuvaa vastaan, esitteli Zarathustran opetusta Ahrimanista ja että hänen selvänäkemänsä asiat saavat tukea siitä, vaikka niitä ei olekaan kirjattu akaasisiin aikakirjoihin.^[11] Jälkimmäinen kommentti perusteli, miksi Steinerin näkemys poikkesi esim. Blavatskyn näyistä, joita teosofien piirissä pidettiin pätevinä. Edelleen Steiner analysoi mayaa, hindulaista käsitystä, jonka mukaan näkyvä maailma on harhaa ja että sen takana on todellinen henkinen järjestys. Lopulta Steiner esitti todellisen järjestyksen, johon kuuluvat, enkelit, serafit, kerubit, lusifeeriset henget, astraalimyrskyt, eetteriruumiit. Steinerin mukaan myös tieteen käsitys komeetoista on väärä. Ne eivät tulekaan kaukaa ja mene pois vaan tulevat spirituaalisista ulottuvuuksista ja niiden tehtävä on puhdistaa olioita pahasta astraalimateriasta ja lakatessamme havaitsemasta niitä ne ovatkin kadonneet toiseen ulottuvuuteen.^[23] Lopulta Steiner eteni esittämään planeettojen jälleensyntymistä ja sielullista kehittymistä koskevan oppinsa, oman historiakäsityksensä, kasvien sielullisuuden ja oppinsa suhteen esim. Blavatskyyn. ^[24] Mielenkiintoisen aikalaistodistuksen mukaan Steiner karjui ja repi, huusi ja huohotti.^[25] Esityksen intensiteetti ja esittäjän kyky myös kuunnella saivat aikaan sen, että puhujan esittämät ns. latteudet otettiin vakavina viisauksina.^[25] Henrik Friedmann tarkoituksellisesti totesi, että kaikki eivät uskoneet Steinerin olevan vakavissaan, mutta että hänen mielestään tämä älykäs ihminen ei esittäisi mitään näin epäuskottavaa ja naiivia, ellei siihen itse uskoisi.^[25] Samalla vierailulla Steiner selitti kasvatustieteen professori Ruinille, miten oli parantanut jälkeenjääneen lapsen havaittuaan, että tämän fyysinen pää oli epäsuhdassa astraalipään kanssa. Ruin ei vakuuttunut pedagogiikasta vaan piti tarinaa merkillisenä.^[25]

Toisella vierailullaan Steiner piti esitelmäsarjan hindulaisten pyhän tekstin Bhagavad Gitan henkisestä taustasta Antroposofisen seuran suomalaisille ja ulkomaisille jäsenille.^[26]

Steinerin ajatukset saivat vastakaikua aluksi Suomen Teosofisen seuran puitteissa. Kun Antroposofinen seura perustettiin vuonna 1913, siihen siirtyi myös suomalaisia teosofeja. Myöhemmin vuonna 1923 perustettiin Suomen Antroposofisen seuran edeltäjä. Suomessa impulssia ovat vieneet eteenpäin muun muassa kirjailija Kersti Bergroth ja filosofian emeritusprofessori Reijo Wilenius, joka on myös suomentanut Steinerin teoksia.

• Antroposofinen yhteisönmuodostus 1991
• Henkisen tiedon asteet 1992
• Ihminen elävän hengen kuvana. Kristus ja vastustavat voimat 1991
• Apokalypsi. Johanneksen ilmestys 1990
• Bhagavad Gitan henkistä taustaa. Yhdeksän esitelmää Helsingissä 28.5.–5.6.1913. 1979
• Esoteerinen kristinusko 1993
• Genesis. Raamatun luomiskertomuksen salaisuuksia. 1995
• Goethe uuden estetiikan isänä 1984
• Ihmisen henkinen yhteys maailmankaikkeuteen 1972
• Ihmisen kehityksen ymmärtäminen 1993
• Ihmisen yhteys luontoon ja kosmokseen 1989
• Jeesuksesta Kristukseen 1989
• Joulupäivät 1923–1924. Yleisen antroposofisen seuran perustaminen. 1989
• Kasvatus ja opetustaito ihmisolemuksen terveen kehittymisen perustana. 2003
• Kohtalon yhteyksiä I. Kohtalon voimien muodostuminen. Yksittäisen ihmiskohtalon määräytyminen. 1994
• Kuoleman ja uuden syntymän välillä 1991
• Luonnonkuntien ja taivaankappaleiden henkiset olennot. Esitelmäsarja Helsingissä 3.–14.4.1912. 1987
• Maailma, maa ja ihminen 1991
• Maailmojen muistista 1990
• Makrokosmos ja mikrokosmos 1992
• Miten henkinen koulutus vaikuttaa ihmisluontoon 1987
• Opettamisen taito – Steinerkoulun opetusmenetelmiä. 1996
• Sosiaalinen ymmärtäminen, ajatuksen vapaus ja hengentieto – nykyajan sielullisen ahdingon voittamisesta 1989
• Suomi ja Kalevala. Ihmisen yhteys luonnonhenkisyyteen. 1990
• Tietoisuuden kehitystie. Antroposofia ajan vaatimuksena. 1995
• Yleinen ihmisoppi. 1989

• Vapauden filosofia: Modernin maailmankatsomuksen luonnos. (Die Philosophie der Freiheit: Grundzüge einer modernen Weltanschauung, 1894.) Suomentanut Reijo Wilenius. 3. painos (1. painos: Gummerus, 1973) Helsinki: Suomen antroposofinen liitto, 1985. ISBN 951-9443-53-3
• Antroposofinen hengentiede pääpiirteittäin: Rudolf Steiner. ((Die Geheimwissenschaft im Umriss, 1909.) Suomentanut Maire Olkkonen) Helsinki: Suomen antroposofinen liitto, 2001. ISBN 951-8927-83-9
• Henkisen tiedon tie. (Wie erlangt man Erkenntnisse der höheren Welten?, 1919.) Suomentaneet Katri Sorma ja Reijo Wilenius. 8. painos (1. painos 1977) Helsinki: Suomen antroposofinen liitto, 2013. ISBN 978-952-5507-52-2

Ainakin nämä kirjat ovat ilmestyneet suomeksi:

• Gut, Taja: Ihminen Rudolf Steiner – ”Kaikki hengentapahtuma on vapautumistapahtumaa”. THelsinki : Suomen antroposofinen liitto 2011 ISBN 978-952-5507-36-2
• Hemleben, Johannes: Rudolf Steiner. WSOY, 1988.
• Lindenberg, Christoph: Rudolf Steiner – Omaelämäkerrallisin viittein ja kuvadokumentein. Oy Fram Ab, 2014.
• Lissau, Rudi: Rudolf Steiner – Elämä, sisäinen tie, sosiaaliset aloitteet. Helsinki : Suomen antroposofinen liitto, 1992 ISBN 951-8927-35-9
• Samweber, Anna: Muistoja Rudolf Steinerista ja Marie Steiner von Siversistä. Hansaprint Oy, 2017. (Silmäyksiä henkilöistä.)
• Steiner, Rudolf: Elämäni kulku. Hakapaino Oy, 1998. (Omaelämäkertaa. Jäi kesken.)
• Wilenius, Reijo: Tuntemattoman tutkija - Steinerin tie hengentieteeseen. Suomen antroposofinen liitto ry, 1995.

• Hemleben, Johannes: Rudolf Steiner. ((Rudolf Steiner, 1963.) Suomentanut Jukka Pajukangas) Helsinki: WSOY, 1988. ISBN 951-0-14982-9
• Hiltunen, Paavo: Mitä Rudolf Steiner todella opetti. Helsinki: WSOY, 1990. ISBN 951-0-16650-2
• Paalasmaa, Jarno: Rudolf Steiner ja steinerpedagogiikka. Teoksessa Paalasmaa, Jarno (toim.): Lapsesta käsin. Kasvatuksen ja opetuksen vaihtoehtoja. Jyväskylä: PS-kustannus, 2011. ISBN 978-952-451-515-3
• Paalasmaa, Jarno: Henkinen ihmiskäsitys ja steinerkasvatus. Teoksessa Paalasmaa, Jarno: Maailman parhaat kasvatusajatukset. Helsinki: Into Kustannus, 2016. ISBN 978-952-264-669-9
• Turunen, Kari E.: Rudolf Steinerin kehitys ja ajattelu: Filosofis-psykologinen tutkimus. (Väitöskirja: Jyväskylän yliopisto) Helsinki: Arator, 1990. ISBN 951-96057-7-0

• Vapaasti ladattavia Rudolf Steinerin e-kirjoja Projekti Lönnrotilta sekä Project Gutenbergiltä
• Rudolf Steinerin hengentieteen käsite ja steinerkasvatus sivistyskäsityksen viitekehyksessä. Vertaisarvioitu. 2018. (PDF) https://journal.fi/kasvatusjaaika/article/view/69903/31000
• Anthros.net – General site on Rudolf Steiner and anthroposophy (Arkistoitu – Internet Archive). (englanniksi)
• Rudolf Steiner Manual (saksaksi) (englanniksi) (PDF)