Wilhelm Ramsay

suomalainen geologi, professori ja poliitikko

Wilhelm Ramsay (20. tammikuuta 1865 Dragsfjärd8. tammikuuta 1928 Helsinki) oli suomalainen geologi, Keisarillinen Aleksanterin yliopiston mineralogian ja geologian professori ja valtiopäivämies.[1]

Wilhelm Ramsay
Wilhelm Ramsay vuonna 1915.
Wilhelm Ramsay vuonna 1915.
Henkilötiedot
Syntynyt20. tammikuuta 1865
Dragsfjärd
Kuollut8. tammikuuta 1928 (62 vuotta)
Helsinki
Kansalaisuus Suomi
Ammatti mineralogian ja geologian professori
Koulutus ja ura
Tutkinnot Keisarillinen Aleksanterin yliopisto
Instituutti Keisarillinen Aleksanterin yliopisto
Tutkimusalue Geologia ja mineralogia

Tieteellinen ura

muokkaa

Ramsay kirjoitti ylioppilaaksi Ruotsalaisesta normaalilyseosta vuonna 1882. Hän valmistui filosofian kandidaatiksi vuonna 1884, filosofian lisensiaatiksi 1887 ja filosofian tohtoriksi 1889 Keisarillisesta Aleksanterin yliopistosta. Hänen ruotsinkielisen väitöskirjansa otsikkona oli Undersökning av pleokroismen i epidox från Sulzbachthal.[2] Hänen virkaväitöskirjansa Keisarilliselle Aleksanterin yliopistolle oli saksankielinen ja nimeltään Über die geologische Entwicklung der Halbinsel Kola in der Quartärzeit (1898).[3] Hän teki opintomatkoja Tukholmaan 1885–1886, Saksaan 1888–1889, Göttingeniin ja Pariisiin 1892–1893. Vuosina 1889–1899 hän toimi Helsingin yliopiston mineralogian dosenttina.[1][4]

Hän osallistui seitsemään retkikuntaan Kuolan niemimaalle vuosina 1887–1914.[1] Hän löysi Kuolan niemimaalta kivilajin, joka sai hänen mukaansa nimen ramsayiitti. Hän julkaisi vuonna 1894 saksaksi Fennia-aikakauskirjassa kuvitetun selostuksen retkistä. Ramsay teki tieteellisiä tutkimusmatkoja myös Norjaan, Vienan Karjalaan (1901, 1902 ja 1906) ja Kaninin niemimaalle (1903).[1][4]

Hän toimi Keisarillisen Aleksanterin yliopiston mineraalikokoelman assistenttina vuosina 1889–1899 ja mineralogian professorina 1899–1928. Vuosina 1889–1891 hän oli myös Polyteknillisen opiston mineralogian opettaja. Lisäksi hän oli vuosina 1924–1927 yliopiston Matemaattis-luonnontieteellisen osaston dekaani ja vuonna 1927 filosofisen tiedekunnan promoottori.[1][4]

Kuolan-matkoillaan Ramsay otti runsaasti valokuvia, ja tallessa on n. 500 lasinegatiivia. Hän julkaisi useita alansa tutkimuksia ja otti ensimmäisenä käyttöön nimen Fennoskandia. Hän esitteli ja määritteli nimityksen 1898 julkaistussa teoksessaan Über die geologische Entwicklung der Halbinsel Kola in der Quartärzeit. Kuolan niemimaalta hän löysi mineraalin, joka sai nimekseen ramsayiitti, ja näyte löytyy yliopiston kokoelmista. Myöhemmin mineraali on todettu samaksi kuin lorentsiniitti. Ramsayn tutkimukset tukivat myös teoriaa, joka nimesi rantaviivan siirtymisen syyksi maankuoren kohoamisen mannerjäätikön sulamisen jälkeen.

Tunnustuksia

muokkaa

Vuonna 1892 hän sai Aleksanterin palkinnon, jolla hän kustansi vuoden tutkimusmatkan Saksaan ja Ranskaan.

Hän oli Suomen tiedeseuran jäsen vuodesta 1897, ja toimi tiedeseuran puheenjohtajana 1907–1908. Hän oli Suomen maantieteellisen seuran puheenjohtaja vuosina 1899–1900, 1913–1914 ja 1923. Tämän ohella hän oli noin kymmenen ulkomaisen tiedeakatemian ja tieteellisen seuran jäsen, kirjeenvaihtajajäsen tai kunniajäsen. V. Thomé maalasi hänestä muotokuvan (1928).[1][4]

Teoksia

muokkaa
  • Undersökning av pleokroismen i epidox från Sulzbachthal (väitöskirja, 1887).[2]
  • Über die geologische Entwicklung der Halbinsel Kola in der Quartärzeit (virkaväitöskirja, 1898).[3]
  • Das Nephelinsyenitgebiet auf der Halbinsel Kola I–II (V. Hackmanin kanssa, 1899).
  • Beiträge zur Geologie der präkambrischen Bildungen in Gouvernement Olonetz I (1906).
  • Geologiens grunder (1909).
  • De s. k. marina gränserna i Södra Finland (1917).
  • On the Relations between Crustal Movement and Variations of Sea Level during the Quaternary Time especially in Fenno-Scandia (1924).
  • Nivåförändringar och stenålderns bosättning i baltiska bäckenet (1926).
  • Material zur Kenntnis der spätglazialen Niveauverschiebungen in Finnland (1931).

Muu toiminta

muokkaa

Wilhelm Ramsay oli ruukinomistaja Alexander Wolter Ramsayn yhdestätoista lapsesta kahdeksas ja kuului aateliseen Ramsayn sukuun. Wilhelm Ramsay oli August Ramsayn veli. Hän oli naimisissa Karin von Bornin kanssa ja sai viisi lasta,[1] joista tytär Elsa (1906–1986) avioitui taiteilija Gösta Diehlin kanssa. Karinin kautta Wilhelm Ramsay peri Fantsnäsin kartanon Pernajassa.

Ramsay oli aatelissäädyssä sukunsa edustaja valtiopäivillä 1899, 1900, 1904–1905 ja 1905–1906.[1][5] Vuosina 1904–1905 hän hoiti appensa Viktor Magnus von Bornin asioita, kun tämä oli maanpaossa Ruotsissa. Suomen sisällissodan aikana hän auttoi valkoisia, mutta joutui vankilaan, kun palvelija ilmiantoi hänet.

Lähteet

muokkaa
  • Otavan iso tietosanakirja. Otava 1964.
  • Uusi tietosanakirja. Tietosanakirja Oy 1964.

Viitteet

muokkaa
  1. a b c d e f g h Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 905–906. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8
  2. a b Ramsay, Wilhelm: Undersökning af pleokroïsmen och ljusabsorptionen i epidot från sulzbachthal. (Diss. Meddelanden från Stockholms högskola, 54. Bihang till Kongl. Svenska Vetenskapsakademiens handlingar, 13) Määritä julkaisija! (ruotsiksi)
  3. a b Ramsay, Wilhelm: Über die geologische Entwicklung der Halbinsel Kola in der Quartärzeit. ((Virkaväitöskirja Helsingin yliopistoon.) Fennia, 16:1) University of Helsinki, 1898. ISSN 0015-0010 (saksaksi)
  4. a b c d Autio, Veli-Matti: Helsingin yliopiston opettaja- ja virkamiesmatrikkeli 1640–1917: Osa P–Ö, Ramsay, Wilhelm. (PDF) 2004. Helsingin yliopisto. Arkistoitu 11.7.2009. Viitattu 20.2.2009.
  5. Förteckning öfver Finlands till urtima landtdagen i Helsingfors år 1905–1906 församlade Ridderskap och Adel: Protokoll förda hos Finlands Ridderskap och Adel vid Landtdagen år 1905–1906. Andra häftet, s. 945-954. Helsingfors: Helsingfors Centraltryckeri, 1907.

Kirjallisuutta

muokkaa
  • Lehtinen, Martti: ”Ramsay, Wilhelm (1865–1928)”, Suomen kansallisbiografia, osa 8, s. 81–83. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 951-746-449-5 Teoksen verkkoversio.

Aiheesta muualla

muokkaa