harppi
Katso myös: Harppi |
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- ympyränkaaren piirtämisen ja mittaamisen apuväline
Etymologia
muokkaaGustaf Renvallin nykyiseen käyttöön ottama sana.[1] Aiemmin sanaa on käytetty kolmionmuotoisesta ojanmittauslaitteesta[2].
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈhɑrp.pi/
- tavutus: harp‧pi
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | harppi | harpit |
genetiivi | harpin | harppien (harppein) |
partitiivi | harppia | harppeja |
akkusatiivi | harppi; harpin |
harpit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | harpissa | harpeissa |
elatiivi | harpista | harpeista |
illatiivi | harppiin | harppeihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | harpilla | harpeilla |
ablatiivi | harpilta | harpeilta |
allatiivi | harpille | harpeille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | harppina | harppeina |
translatiivi | harpiksi | harpeiksi |
abessiivi | harpitta | harpeitta |
instruktiivi | – | harpein |
komitatiivi | – | harppeine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | harpi- | |
vahva vartalo | harppi- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- harppi Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Lauri Hakulinen: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 430–476. 4.painos. Helsinki: Otava, 1979.
- ↑ Lari Kotilainen: Kielen elämä. Suomen kieli eilisestä huomiseen, s. 105–106. Helsinki: Siltala, 2016. ISBN 978-952-234-367-3.