Amalienborgin linna

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Amalienborgin linna (tanskaksi Amalienborg slot) on Kööpenhaminassa, Frederiksstadenin kaupunginosassa sijaitseva Tanskan kuningasperheen talvikoti. Se koostuu neljästä samanlaisesta rokokoo-tyylisestä palatsista, jotka rakennettiin 1750- ja 1760-luvuilla kahdeksankulmaisen aukion ympärille (Amalienborg Slotsplads). Aukion keskellä sijaitsee Amalienborgin perustajan, kuningas Frederik V:n ratsastajapatsas.

Palatsit rakennettiin Frederik V:n käskystä Kristian I:n kruunajaisten ja samalla Oldenbugin hallitsijasuvun 300-vuotisjuhliin. Neljän palatsin rakennuspaikat annettiin neljälle merkittävälle aatelismiehelle; A.G. Moltke, Christian Frederik Levetzau, Joachim Brockdorff sekä Severin Løvenskiold. Heidät velvoitettiin rakentamaan neljä identtistä palatsia hovirakennusmestarin Nicolai Eigtvedin suunnitelmien mukaisesti. Rakennustyöt kestivät lähes kymmenen vuotta.

Amalienborgista tuli kuninkaallinen residenssi Christiansborgin linnan tuhouduttua tulipalossa maan tasalle helmikuun 26. ja 27. päivän välisenä yönä 1794. Kuningas osti muutaman päivän sisällä Moltken ja Schackin palatsit.

Kuningatar ja kuninkaallinen perhe näyttäytyvät Amalienborgin parvekkeella kuningattaren syntymäpäivänä 16. huhtikuuta, sekä muiden kuninkaallisen perheen juhlien yhteydessä, kuten kruununprinssiparin häiden vuonna 2004.

Kuninkaallinen henkivartiosto, Den Kongelige Livgarde, vartioi Amalienborgia ja muita kuninkaallisia linnoja ja palatseja. Vahdinvaihto tapahtuu Amalienborgissa päivittäin klo 12.00. Lisäksi vartiovuorot vaihdetaan kahden tunnin välein.

Neljä palatsia ovat nimeltään:

• Kristian VII:n palatsi eli Moltken palatsi (lounaassa), kuningattaren vieras- ja edustuspalatsi
• Kristian VIII:n palatsi eli Levetzaun palatsi (luoteessa), Amalienborgin museo, prinssi Joachimin ja prinsessa Marien, sekä prinsessa Benedikten Kööpenhaminan asunnot.
• Frederik VIII:n palatsi eli Brockdorffin palatsi (koillisessa), aiemmin kuningatar Ingridin asunto, ja vuodesta 2010 kruununprinssiparin asunto.
• Kristian IX:n palatsi eli Schackin palatsi (kaakossa), kuningatar Margareeta II:n asunto

Kristian VII:n palatsi eli Moltken palatsi, rakennettiin vuosina 1750-54 ylihovimarsalkka A. G. Moltkelle. Kun kuninkaallisesta perheestä tuli koditon Christiansborgin linnan tulipalossa vuonna 1794, osti Kristian VII palatsin.

Kristian VII:n kuoltua vuonna 1808 Frederik VI käytti palatsia hovinsa tarpeisiin. Ulkoministeriö käytti osia palatsista 1852-85. Vuodesta 1885 lähtien palatsia on käytetty yksinomaan vieras- ja edustuspalatsina. Rakennus oli kuitenkin lyhyen ajan kruununprinssi Frederikin (IX) ja kruununprinsessa Ingridin ja myöhemmin kruununprinsessa Margareetan (II) ja prinssi Henrikin kotina omien palatsiensa kunnostustöiden aikana.

Vuonna 1971-75 palatsissa oli myös pieni lastentarha ja sittemmin luokkahuone kruununprinssille ja prinssi Joachimille.

Asuntoministeriö aloitti vuonna 1982 palatsin ulkopuolisen restauroinnin. Vuosina 1993-96 tehtiin hallituksen ja useiden yksityisten sponsoreiden tuella sisätilojen restaurointi.

Kristian VII:n palatsi on avoin yleisölle.

Kristian VIII:n palatsi eli Levetzaun palatsi, rakennettiin todellinen salaneuvos Kristian Frederik Levetzaulle vuonna 1750-60. Perintöprinssi Frederik osti rakennuksen vuonna 1794 ja antoi taidemaalari ja arkkitehti Nicolai Abildgaardille vastuun palatsin sisätilojen modernisoinnista empiretyyliseksi. Kun prinssi kuoli vuonna 1805, palatsi ja arkkitehti siirtyi hänen pojalleen prinssi Kristian Frederikille. Abildgaard kuoli kuitenkin vuonna 1809, ja sisätyöt pysähtyivät. Vuonna 1839 Kristianista tuli kuningas, ja palatsia kutsuttiin sitten Kristian VIII:n palatsiksi.

Kuningas kuoli vuonna 1848, ja leskikuningatar Caroline Amalie vuonna 1881. Vuodesta 1885 osa palatsista oli ulkoministeriön käytössä, mutta se joutui väistymään vuonna 1898, kun palatsista tuli kruununprinssi Kristian (X) ja prinsessa Alexandrinen asunto.

Kristian X:n kuoleman vuonna 1947 ja kuningatar Alexandrinen vuonna 1952 jälkeen palatsi annettiin prinssi Knudin käyttöön.

Vuonna 1980 asuntoministeriö aloitti palatsin restaurointityöt, jolloin sinne sijoitettiin asuin- ja edustustilat kruununprinssi Frederikille ja prinssi Joachimille, kuningattaren kirjaston varastotiloja sekä Glücksburg-dynastiaa esittelevä museo (Amalienborgmuseet)

Sen jälkeen, kun kruununprinssipari sai haltuunsa Frederik VIII:n palatsin 2010, prinssi Joachim, prinsessa Marie ja prinsessa Benedikte käyttävät Kristian VII:n palatsia, kun he oleskelevat Kööpenhaminassa.

Kristian VIII:n palatsin takana ovat hovin käsityöläisverstaat ja pesula.

Frederik VIII:n palatsi eli Brockdorffin palatsi rakennettiin 1750-60 paroni Joachim Brockdorffille. Hän kuoli vuonna 1763, jonka jälkeen ylihovimarsalkka A.G. Moltke osti palatsin. Kaksi vuotta myöhemmin hän myi palatsin Frederik V:lle. Vuodesta 1767 palatsissa toimi kadettikoulu.

Kadetit joutuivat luovuttamaan palatsin, kun Frederik VI halusi tyttärensä prinsessa Vilhelminen ja kruununprinssi Frederikin (VII) asettuvan asumaan sinne häiden jälkeen. Avioliiton purkauduttua vuonna 1837 palatsissa asui kuninkaallisen perheen jäseniä kunnes kruununprinssi Frederik (VIII) muutti palatsiin vuonna 1869. Kruununprinssi (Frederik VIII) tuli kuninkaaksi vuonna 1906, jonka mukaan palatsi sai nimensä.

Palatsi kunnostettiin kruununprinssi Frederikin (IX) ja kruununprinsessa Ingridin käyttöön vuonna 1934 . Kuningas Fredrik IX:n kuoleman vuonna 1972 jälkeenkin kuningatar Ingrid asui palatsissa kuolemaansa asti (marraskuu 2000).

Vuonna 2004 aloitettiin perusteellinen sisä- ja ulkopuolen restaurointi, jonka jälkeen kruununprinssipari sai palatsin käyttöönsä vuonna 2010. Palatsissa on nykyisin kruununprinssiparin yksityisasunto ja kruununprinssin hovin hallinto- ja edustustilat.

Kristian IX:n palatsin eli Schackin palatsin rakentaminen aloitettiin vuonna 1750. Vuonna 1754 rakennuttaja, todellinen salaneuvos Severin Løvenskiold, kuitenkin luopui hankkeesta taloudellisista syistä. Kreivitär Anne Sophie Schack otti palatsin hallintaansa ja antoi sen pojanpoikapuolelleen Hans Schackille. Hans Schackista tuli vuonna 1757 ylihovimarsalkka A. G. Moltken vävy, joka lainasi oman palatsinsa parhaita taidekäsityöläisiä sisätilojen viimeistelyyn.

Christiansborgin linnan tulipalon jälkeen Schackin palatsi ostettiin kruununprinssi Frederikille. Palatsi liitettiin Moltken palatsiin kahdeksan joonialaisen pylvään kolonnaadilla, jonka päällä kulki toisen kerroksen tasalla salakäytävä yli Amaliegade-kadun.

Kruununprinssistä, joka vuodesta 1784 oli ollut sairaan isänsä sijaishallitsija, tuli kuningas (Frederik VII) vuonna 1808. Kuninkaan kuoleman vuonna 1839 ja kuningatar Marien vuonna 1852 jälkeen palatsi oli mm. Korkeimman oikeuden ja ulkoministeriön käytössä.

1863 palatsi annettiin Kristian IX:n käyttöön, jonka mukaan palatsi on nimetty. Kristian IX, "Euroopan appi", asui täällä kuolemaansa saakka vuonna 1906, jonka jälkeen koti jätettiin koskemattomaksi, kunnes irtaimisto luetteloitiin 1948.

1967 palatsia kunnostettiin silloisen kruununperillisen prinsessa Margrethen ja prinssi Henrikin käyttöön. Kuningatar käyttää edelleen palatsia asuinpalatsinaan talvikuukausina.

Hovin hallinto sijaitsee ns. keltaisessa palatsissa (Det Gule Palæ) Amaliegade-kadulla.

Rakennus rakennettiin vuosina 1764-67 kauppias Henning Frederik Bargumille ja sen suunnitteli ranskalainen arkkitehti Nicolas-Henri Jardin. Sitä pidetään Kööpenhaminan ensimmäisenä uusklassisena rakennusena, ja se on poikkeus  Frederikstaden-kaupunginosan muuten yhtenäisessä rokokoomiljöössä.^[1]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Amalienborgin linna Wikimedia Commonsissa