Finnish

edit

Etymology

edit

huoistaa +‎ -ua

Pronunciation

edit
  • IPA(key): /ˈhuo̯.istuɑˣ/, [ˈhuo̞̯.is̠ˌtuɑ̝(ʔ)]
  • Rhymes: -uɑ
  • Hyphenation(key): huo‧is‧tua

Verb

edit

huoistua (archaic)

  1. (intransitive) to cheapen (to become cheaper, go down in price)

Conjugation

edit
Inflection of huoistua (Kotus type 52/sanoa, no gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. huoistun en huoistu 1st sing. olen huoistunut en ole huoistunut
2nd sing. huoistut et huoistu 2nd sing. olet huoistunut et ole huoistunut
3rd sing. huoistuu ei huoistu 3rd sing. on huoistunut ei ole huoistunut
1st plur. huoistumme emme huoistu 1st plur. olemme huoistuneet emme ole huoistuneet
2nd plur. huoistutte ette huoistu 2nd plur. olette huoistuneet ette ole huoistuneet
3rd plur. huoistuvat eivät huoistu 3rd plur. ovat huoistuneet eivät ole huoistuneet
passive huoistutaan ei huoistuta passive on huoistuttu ei ole huoistuttu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. huoistuin en huoistunut 1st sing. olin huoistunut en ollut huoistunut
2nd sing. huoistuit et huoistunut 2nd sing. olit huoistunut et ollut huoistunut
3rd sing. huoistui ei huoistunut 3rd sing. oli huoistunut ei ollut huoistunut
1st plur. huoistuimme emme huoistuneet 1st plur. olimme huoistuneet emme olleet huoistuneet
2nd plur. huoistuitte ette huoistuneet 2nd plur. olitte huoistuneet ette olleet huoistuneet
3rd plur. huoistuivat eivät huoistuneet 3rd plur. olivat huoistuneet eivät olleet huoistuneet
passive huoistuttiin ei huoistuttu passive oli huoistuttu ei ollut huoistuttu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. huoistuisin en huoistuisi 1st sing. olisin huoistunut en olisi huoistunut
2nd sing. huoistuisit et huoistuisi 2nd sing. olisit huoistunut et olisi huoistunut
3rd sing. huoistuisi ei huoistuisi 3rd sing. olisi huoistunut ei olisi huoistunut
1st plur. huoistuisimme emme huoistuisi 1st plur. olisimme huoistuneet emme olisi huoistuneet
2nd plur. huoistuisitte ette huoistuisi 2nd plur. olisitte huoistuneet ette olisi huoistuneet
3rd plur. huoistuisivat eivät huoistuisi 3rd plur. olisivat huoistuneet eivät olisi huoistuneet
passive huoistuttaisiin ei huoistuttaisi passive olisi huoistuttu ei olisi huoistuttu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. 1st sing.
2nd sing. huoistu älä huoistu 2nd sing.
3rd sing. huoistukoon älköön huoistuko 3rd sing. olkoon huoistunut älköön olko huoistunut
1st plur. huoistukaamme älkäämme huoistuko 1st plur.
2nd plur. huoistukaa älkää huoistuko 2nd plur.
3rd plur. huoistukoot älkööt huoistuko 3rd plur. olkoot huoistuneet älkööt olko huoistuneet
passive huoistuttakoon älköön huoistuttako passive olkoon huoistuttu älköön olko huoistuttu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. huoistunen en huoistune 1st sing. lienen huoistunut en liene huoistunut
2nd sing. huoistunet et huoistune 2nd sing. lienet huoistunut et liene huoistunut
3rd sing. huoistunee ei huoistune 3rd sing. lienee huoistunut ei liene huoistunut
1st plur. huoistunemme emme huoistune 1st plur. lienemme huoistuneet emme liene huoistuneet
2nd plur. huoistunette ette huoistune 2nd plur. lienette huoistuneet ette liene huoistuneet
3rd plur. huoistunevat eivät huoistune 3rd plur. lienevät huoistuneet eivät liene huoistuneet
passive huoistuttaneen ei huoistuttane passive lienee huoistuttu ei liene huoistuttu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st huoistua present huoistuva huoistuttava
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st huoistuakseni huoistuaksemme
2nd huoistuaksesi huoistuaksenne
3rd huoistuakseen
huoistuaksensa
past huoistunut huoistuttu
2nd inessive2 huoistuessa huoistuttaessa agent4 huoistuma
Possessive forms
Person sing. plur.
1st huoistuessani huoistuessamme
2nd huoistuessasi huoistuessanne
3rd huoistuessaan
huoistuessansa
negative huoistumaton
instructive huoistuen
1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).

4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd inessive huoistumassa
elative huoistumasta
illative huoistumaan
adessive huoistumalla
abessive huoistumatta
instructive huoistuman huoistuttaman
4th3 verbal noun huoistuminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st huoistumaisillani huoistumaisillamme
2nd huoistumaisillasi huoistumaisillanne
3rd huoistumaisillaan
huoistumaisillansa

Synonyms

edit

Further reading

edit

Anagrams

edit