kaksihenkinen

Finnish

kaksi +‎ henki +‎ -inen

kaksihenkinen

Inflection of kaksihenkinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative		kaksihenkinen	kaksihenkiset
genitive		kaksihenkisen	kaksihenkisten kaksihenkisien
partitive		kaksihenkistä	kaksihenkisiä
illative		kaksihenkiseen	kaksihenkisiin
		singular	plural
nominative		kaksihenkinen	kaksihenkiset
accusative	nom.	kaksihenkinen	kaksihenkiset
accusative	gen.	kaksihenkisen	kaksihenkiset
genitive		kaksihenkisen	kaksihenkisten kaksihenkisien
partitive		kaksihenkistä	kaksihenkisiä
inessive		kaksihenkisessä	kaksihenkisissä
elative		kaksihenkisestä	kaksihenkisistä
illative		kaksihenkiseen	kaksihenkisiin
adessive		kaksihenkisellä	kaksihenkisillä
ablative		kaksihenkiseltä	kaksihenkisiltä
allative		kaksihenkiselle	kaksihenkisille
essive		kaksihenkisenä	kaksihenkisinä
translative		kaksihenkiseksi	kaksihenkisiksi
abessive		kaksihenkisettä	kaksihenkisittä
instructive		—	kaksihenkisin
comitative		—	kaksihenkisine

Possessive forms of kaksihenkinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)

Rare. Only used with substantive adjectives.

first-person singular possessor
		singular	plural
nominative		kaksihenkiseni	kaksihenkiseni
accusative	nom.	kaksihenkiseni	kaksihenkiseni
accusative	gen.	kaksihenkiseni	kaksihenkiseni
genitive		kaksihenkiseni	kaksihenkisteni kaksihenkisieni
partitive		kaksihenkistäni	kaksihenkisiäni
inessive		kaksihenkisessäni	kaksihenkisissäni
elative		kaksihenkisestäni	kaksihenkisistäni
illative		kaksihenkiseeni	kaksihenkisiini
adessive		kaksihenkiselläni	kaksihenkisilläni
ablative		kaksihenkiseltäni	kaksihenkisiltäni
allative		kaksihenkiselleni	kaksihenkisilleni
essive		kaksihenkisenäni	kaksihenkisinäni
translative		kaksihenkisekseni	kaksihenkisikseni
abessive		kaksihenkisettäni	kaksihenkisittäni
instructive		—	—
comitative		—	kaksihenkisineni

second-person singular possessor
		singular	plural
nominative		kaksihenkisesi	kaksihenkisesi
accusative	nom.	kaksihenkisesi	kaksihenkisesi
accusative	gen.	kaksihenkisesi	kaksihenkisesi
genitive		kaksihenkisesi	kaksihenkistesi kaksihenkisiesi
partitive		kaksihenkistäsi	kaksihenkisiäsi
inessive		kaksihenkisessäsi	kaksihenkisissäsi
elative		kaksihenkisestäsi	kaksihenkisistäsi
illative		kaksihenkiseesi	kaksihenkisiisi
adessive		kaksihenkiselläsi	kaksihenkisilläsi
ablative		kaksihenkiseltäsi	kaksihenkisiltäsi
allative		kaksihenkisellesi	kaksihenkisillesi
essive		kaksihenkisenäsi	kaksihenkisinäsi
translative		kaksihenkiseksesi	kaksihenkisiksesi
abessive		kaksihenkisettäsi	kaksihenkisittäsi
instructive		—	—
comitative		—	kaksihenkisinesi

first-person plural possessor
		singular	plural
nominative		kaksihenkisemme	kaksihenkisemme
accusative	nom.	kaksihenkisemme	kaksihenkisemme
accusative	gen.	kaksihenkisemme	kaksihenkisemme
genitive		kaksihenkisemme	kaksihenkistemme kaksihenkisiemme
partitive		kaksihenkistämme	kaksihenkisiämme
inessive		kaksihenkisessämme	kaksihenkisissämme
elative		kaksihenkisestämme	kaksihenkisistämme
illative		kaksihenkiseemme	kaksihenkisiimme
adessive		kaksihenkisellämme	kaksihenkisillämme
ablative		kaksihenkiseltämme	kaksihenkisiltämme
allative		kaksihenkisellemme	kaksihenkisillemme
essive		kaksihenkisenämme	kaksihenkisinämme
translative		kaksihenkiseksemme	kaksihenkisiksemme
abessive		kaksihenkisettämme	kaksihenkisittämme
instructive		—	—
comitative		—	kaksihenkisinemme

second-person plural possessor
		singular	plural
nominative		kaksihenkisenne	kaksihenkisenne
accusative	nom.	kaksihenkisenne	kaksihenkisenne
accusative	gen.	kaksihenkisenne	kaksihenkisenne
genitive		kaksihenkisenne	kaksihenkistenne kaksihenkisienne
partitive		kaksihenkistänne	kaksihenkisiänne
inessive		kaksihenkisessänne	kaksihenkisissänne
elative		kaksihenkisestänne	kaksihenkisistänne
illative		kaksihenkiseenne	kaksihenkisiinne
adessive		kaksihenkisellänne	kaksihenkisillänne
ablative		kaksihenkiseltänne	kaksihenkisiltänne
allative		kaksihenkisellenne	kaksihenkisillenne
essive		kaksihenkisenänne	kaksihenkisinänne
translative		kaksihenkiseksenne	kaksihenkisiksenne
abessive		kaksihenkisettänne	kaksihenkisittänne
instructive		—	—
comitative		—	kaksihenkisinenne

third-person possessor
		singular	plural
nominative		kaksihenkisensä	kaksihenkisensä
accusative	nom.	kaksihenkisensä	kaksihenkisensä
accusative	gen.	kaksihenkisensä	kaksihenkisensä
genitive		kaksihenkisensä	kaksihenkistensä kaksihenkisiensä
partitive		kaksihenkistään kaksihenkistänsä	kaksihenkisiään kaksihenkisiänsä
inessive		kaksihenkisessään kaksihenkisessänsä	kaksihenkisissään kaksihenkisissänsä
elative		kaksihenkisestään kaksihenkisestänsä	kaksihenkisistään kaksihenkisistänsä
illative		kaksihenkiseensä	kaksihenkisiinsä
adessive		kaksihenkisellään kaksihenkisellänsä	kaksihenkisillään kaksihenkisillänsä
ablative		kaksihenkiseltään kaksihenkiseltänsä	kaksihenkisiltään kaksihenkisiltänsä
allative		kaksihenkiselleen kaksihenkisellensä	kaksihenkisilleen kaksihenkisillensä
essive		kaksihenkisenään kaksihenkisenänsä	kaksihenkisinään kaksihenkisinänsä
translative		kaksihenkisekseen kaksihenkiseksensä	kaksihenkisikseen kaksihenkisiksensä
abessive		kaksihenkisettään kaksihenkisettänsä	kaksihenkisittään kaksihenkisittänsä
instructive		—	—
comitative		—	kaksihenkisineen kaksihenkisinensä