Jump to content

hede

From Wiktionary, the free dictionary
See also: hedé and -hede

English

[edit]

Etymology

[edit]

From Middle English hede, from Old English *hǣdu, feminine form of Old English hād (person, individual, character, individuality; degree, rank, order, office; condition, state, nature, form, manner; sex; race, family, tribe; choir), from Proto-Germanic *haiduz (appearance, kind). Cognate with Middle High German heit (person, order, rank), Gothic 𐌷𐌰𐌹𐌳𐌿𐍃 (haidus, manner, way). More at hade.

Noun

[edit]

hede (plural hedes)

  1. (obsolete) Rank; order; condition; quality.
[edit]

Anagrams

[edit]

Danish

[edit]
Danish Wikipedia has an article on:
Wikipedia da

Pronunciation

[edit]

Etymology 1

[edit]

From Old Norse heiðr (heath, moor).

Noun

[edit]

hede c (singular definite heden, plural indefinite heder)

  1. A heath.
  2. A moor.
Inflection
[edit]

Etymology 2

[edit]

From Old Norse hiti, hita.

Noun

[edit]

hede c (singular definite heden, not used in plural form)

  1. heat

Dutch

[edit]

Alternative forms

[edit]

Etymology

[edit]

From Middle Dutch hēde, eastern variant of herde, heerde, from Proto-West Germanic *heʀdā.

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈɦeː.də/
  • Audio:(file)
  • Hyphenation: he‧de
  • Rhymes: -eːdə

Noun

[edit]

hede f (plural hedens)

  1. (dialectal) tow, hards
    Synonym: werk

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

he(i)ti- +‎ -e. Coined by Finnish physician and philologist Elias Lönnrot in 1859.

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈhedeˣ/, [ˈhe̞de̞(ʔ)]
  • Rhymes: -ede
  • Hyphenation(key): he‧de

Noun

[edit]

hede

  1. (botany) stamen

Declension

[edit]
Inflection of hede (Kotus type 48*F/hame, t-d gradation)
nominative hede heteet
genitive heteen heteiden
heteitten
partitive hedettä heteitä
illative heteeseen heteisiin
heteihin
singular plural
nominative hede heteet
accusative nom. hede heteet
gen. heteen
genitive heteen heteiden
heteitten
partitive hedettä heteitä
inessive heteessä heteissä
elative heteestä heteistä
illative heteeseen heteisiin
heteihin
adessive heteellä heteillä
ablative heteeltä heteiltä
allative heteelle heteille
essive heteenä heteinä
translative heteeksi heteiksi
abessive heteettä heteittä
instructive hetein
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of hede (Kotus type 48*F/hame, t-d gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative heteeni heteeni
accusative nom. heteeni heteeni
gen. heteeni
genitive heteeni heteideni
heteitteni
partitive hedettäni heteitäni
inessive heteessäni heteissäni
elative heteestäni heteistäni
illative heteeseeni heteisiini
heteihini
adessive heteelläni heteilläni
ablative heteeltäni heteiltäni
allative heteelleni heteilleni
essive heteenäni heteinäni
translative heteekseni heteikseni
abessive heteettäni heteittäni
instructive
comitative heteineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative heteesi heteesi
accusative nom. heteesi heteesi
gen. heteesi
genitive heteesi heteidesi
heteittesi
partitive hedettäsi heteitäsi
inessive heteessäsi heteissäsi
elative heteestäsi heteistäsi
illative heteeseesi heteisiisi
heteihisi
adessive heteelläsi heteilläsi
ablative heteeltäsi heteiltäsi
allative heteellesi heteillesi
essive heteenäsi heteinäsi
translative heteeksesi heteiksesi
abessive heteettäsi heteittäsi
instructive
comitative heteinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative heteemme heteemme
accusative nom. heteemme heteemme
gen. heteemme
genitive heteemme heteidemme
heteittemme
partitive hedettämme heteitämme
inessive heteessämme heteissämme
elative heteestämme heteistämme
illative heteeseemme heteisiimme
heteihimme
adessive heteellämme heteillämme
ablative heteeltämme heteiltämme
allative heteellemme heteillemme
essive heteenämme heteinämme
translative heteeksemme heteiksemme
abessive heteettämme heteittämme
instructive
comitative heteinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative heteenne heteenne
accusative nom. heteenne heteenne
gen. heteenne
genitive heteenne heteidenne
heteittenne
partitive hedettänne heteitänne
inessive heteessänne heteissänne
elative heteestänne heteistänne
illative heteeseenne heteisiinne
heteihinne
adessive heteellänne heteillänne
ablative heteeltänne heteiltänne
allative heteellenne heteillenne
essive heteenänne heteinänne
translative heteeksenne heteiksenne
abessive heteettänne heteittänne
instructive
comitative heteinenne

Derived terms

[edit]
nouns
compounds

See also

[edit]

Further reading

[edit]

Latin

[edit]

Noun

[edit]

hede

  1. vocative singular of hedus

Middle English

[edit]

Etymology 1

[edit]

From heden.

Alternative forms

[edit]

Pronunciation

[edit]

Noun

[edit]

hede (plural hedes)

  1. heed
Descendants
[edit]
  • English: heed
  • Yola: heed
References
[edit]

Etymology 2

[edit]

Noun

[edit]

hede

  1. Alternative form of hod
    • a1420, The British Museum Additional MS, 12,056, “Wounds complicated by the Dislocation of a Bone”, in Robert von Fleischhacker, editor, Lanfranc's "Science of cirurgie."[2], London: K. Paul, Trench, Trübner & Co, translation of original by Lanfranc of Milan, published 1894, →ISBN, page 63:
      Ne take noon hede to brynge togidere þe parties of þe boon þat is to-broken or dislocate, til viij. daies ben goon in þe wyntir, & v. in þe somer; for þanne it schal make quytture, and be sikir from swellynge; & þanne brynge togidere þe brynkis eiþer þe disiuncture after þe techynge þat schal be seid in þe chapitle of algebra.
      (please add an English translation of this quotation)

Etymology 3

[edit]

Noun

[edit]

hede

  1. Alternative form of heed

Sranan Tongo

[edit]

Noun

[edit]

hede

  1. Archaic form of ede.