Albert Edelfelt

Edelfelt syntyi Kiialan kartanossa lähellä Porvoota 1854. Hän vietti lapsuuden kesät tässä äitinsä perintökartanossa. Hänen isänsä oli ruotsalaissyntyinen arkkitehti Carl Albert Edelfelt ja äiti varakkaan porvoolaisen kauppiaan tytär Alexandra Brandt. Äiti kuului Johan Ludvig Runebergin tuttaviin,^[1] ja Runeberg ja Topelius tukivat nuorta Edelfeltiä.^[2] Isän varhainen kuolema johti Edelfeltit talousvaikeuksiin, mutta Alexandra Edelfelt panosti paljon lastensa koulutukseen.^[1]

Edelfelt rakasti piirtämistä ja opiskeli sitä yksityistunneilla ja Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa jo kouluaikanaan. Ylioppilastutkinnon hän suoritti vuonna 1871.^[1] Ensimmäisen taulunsa Vanha mummo Edelfelt asetti näytteille 18-vuotiaana.^[3]

Edelfelt pääsi Keisarilliseen Aleksanterin-Yliopistoon lukemaan latinaa, kreikkaa ja historiaa, mutta keskittyi lähinnä osakuntaelämään. Hän lopetti opintonsa vuoden jälkeen, mutta jatkoi yliopiston piirustussalilla piirtämistä vuoteen 1873.^[1] Hän jatkoi taideopintojaan Antwerpenin taideakatemiassa 1873–1874, Pariisin École des Beaux-Artsissa Jean-Léon Gérômen johdolla 1874–1875 ja 1876–1878. Edelfelt asui pääosin Pariisissa vuoteen 1891. Pietarin taideakatemiassa hän opiskeli 1881–1882. Edelfelt oli opiskellut myös Adolf von Beckerin yksityiskoulussa.^[4][5]

Edelfeltin lahjakkuus herätti huomiota yliopistossa ja Suomen Taideyhdistyksen vuosinäyttelyssä 1872. Hän sai valtion stipendin lähteäkseen Antwerpenin taideakatemiaan opiskelemaan tuolloin arvostettua historiamaalausta. Edelfeltin toivottiin kuvin esittävän Runebergin runoillaan luomaa sankarimaailmaa. Euroopassa historiamaalauksen suosio oli laskemassa ja taidepiirejä kiinnosti yksityiskohtien realistisuus. Edelfelt halusi jatkaa opintojaan Pariisissa, joka oli taiteen uusien suuntausten keskus.^[1]

Edelfelt osti Haikon kartanon tilanhaltijan vanhan rakennuksen vuonna 1880 ja kolme vuotta myöhemmin rakennutti itselleen ateljeen kattoikkunoineen. Hän vietti siellä kaikkiaan 26 kesää ja maalasi yli 220 teosta.^[6]

Edelfelt oli myös moninkertainen valtiopäivämies, hän osallistui aatelissäädyssä valtiopäiville 1885, 1894, 1897, 1899, 1900 ja 1904–1905.^{[7][8][9][10][11][12]}

Edelfeltillä oli hyvät suhteet Venäjän hoviin. Hovi tilasi toisinnon Kuningatar Blankasta, ja Edelfelt sai maalata keisari Nikolai II:sta virallisen ja yksityisen muotokuvan ja keisariparin nuorinten lasten muotokuvat. Henkilökohtaisella tuttavuudella Aleksanteri III:een ja Maria Fjodorovnaan lienee ollut Suomelle merkitystä. Suomen omaa osastoa vuoden 1900 Pariisin maailmannäyttelyssä pidetään osaltaan Edelfeltin diplomaattisen taivuttelun tuloksena.^[1]

Edelfelt avioitui vapaaherratar Ellan de la Chapellen kanssa 1888. Heillä oli yksi yhteinen lapsi, Erik (kuoli 1910). Ennen avioliittoaan hänellä oli lukuisia lyhyitä ja kolme vakavaa naissuhdetta, joista hänellä oli ilmeisesti kaksi lasta. Avioliitto hillitsi hänen naissuhteitaan noin kymmeneksi vuodeksi, mutta viimeisten vuosien aikana naissuhteita oli taas runsaasti. Ville Vallgren pelkäsi Edelfeltin sukupuolisen aktiivisuuden ja kiivaan työtahdin olevan terveydelle vaaraksi.^[1] Työtahtia kuvaa se, että Bertel Hintzen laatimaan elämäkertaan on luetteloitu yli 1 100 Edelfeltin maalausta ja luonnospiirustusta.^[13]

Albert Edelfelt kuoli sydänhalvaukseen 18. elokuuta 1905 Haikossa.^[1]

Edelfelt maalasi aluksi historiallisia aiheita (Kuningatar Blanka ja Kaarle-herttua herjaa Klaus Flemingin ruumista). Maalaustyyli muuttui vähitellen historiallisesta romantismista naturalistiseksi (Lapsen ruumissaatto, Ruokolahden eukkoja kirkonmäellä). Myöhemmin hän maalasi myös uskonnollisia aiheita. Edelfeltin tunnetuimpia maalauksia ovat Jumalanpalvelus saaristossa, Merellä, Luxembourgin puistossa, Kristus ja Mataleena ja Helsingin yliopiston juhlasalin maalaus.^[3]

Edelfelt maalasi myös paljon muotokuvia, esimerkiksi Louis Pasteurin, Aino Acktén ja Nikolai II:n muotokuvat. Monet niistä ovat tuohon aikaan muotiin tulleita miljöömuotokuvia, joissa malli esitettiin luonnollisessa ympäristössään. Edelfelt oli taitava tuomaan esille mallinsa parhaat puolet.^[1]

Hän osallistui venäläisten ja suomalaisten taiteilijoiden näyttelyyn Pietarissa ja Mir iskusstvan kansainväliseen näyttelyyn Pietarissa 1899.^[14]

Maalariroolin lisäksi Edelfelt oli graafikko ja kuvittaja. 1890-luvulla hän kuvitti tuttavapiiriinsä kuuluneen Johan Ludvig Runebergin Suomen sotaa (1808–1809) käsittelevän runokokoelman Vänrikki Stoolin tarinat.^[4]

Vanhemmiten Edelfelt lähestyi jonkun verran impressionisteja. Larin Parasken muotokuva oli askel karelianismin suuntaan, mutta kun joukko kiihkeitä nuoria fennomaaneja vei Suomen taiteen kehitystä omaan suuntaansa, Edelfelt siirtyi maan taiteen johtohahmosta nuorempia tukevaan rooliin.^[1] Hän tuki ja kannusti esimerkiksi Magnus Enckelliä ja Juho Rissasta.^[15]

Edelfeltillä tiedetään olleen hyvät suhteet Venäjälle ja keisariperheeseen, mutta niistä ei ole juuri puhuttu julkisuudessa. Asia sai vahvistusta, kun Venäjältä Rybinskin kaupungin museosta löytyi vuonna 2017 Edelfeltin maalaus, joka esittää keisari Aleksanteri III:n veljen suuriruhtinas Vladimirin poikia. Suomessa oli uskottu, että maalaus oli kadonnut.^[16]

Edelfelt oli ensimmäinen kansainvälisesti tunnettu suomalainen taiteilija, jonka teoksia ostettiin museoihin ja merkittäviin taidekokoelmiin.^[6] Tunnetuimpana aikakautensa suomalaisena taiteilijana hänellä oli myös useita taide-elämän edustustehtäviä kotimaassa ja ulkomailla. Jo Kaarle-herttua-taulun jälkeen Edelfelt nimitettiin Pietarin Taideakatemian vapaaksi kunniajäseneksi. Lapsen ruumissaatto toi hänelle nimityksen akateemikoksi.^[1]

Albert Edelfelt oli myös Tukholman ja Kööpenhaminan taideakatemian jäsen sekä toimi Suomen Taiteilijaseuran puheenjohtajana 1895–1896 sekä 1898–1904 ja Suomen Taideyhdistyksen puheenjohtajana. Hän oli Ranskan Kunnialegioonan upseeri ja komentaja.^[1] Edelfeltille myönnettiin Ranskan kunnialegioonan ritarimerkki vuonna 1885^[15] ja mitali hänen toiminnastaan Pariisin vuoden 1900 maailmannäyttelyn Suomen osaston hyväksi^lähde?.

Edelfeltin kuoleman jälkeen suomalaiset kulttuuripersoonat perustivat yhdistyksen ”Konstnärsföreningen till Albert Edelfelts minne”. Se hankki varat ja kunnosti Edelfeltin ateljeen museoksi vuonna 1951. Yhdistys muutettiin myöhemmin säätiöksi, jonka tehtävänä on vaalia Albert Edelfeltin muistoa ja pitää huolta taiteilijan ateljeemuseosta ja sen maa-alueesta Haikossa.^[18]

Svenska litteratursällskapet i Finland on julkaissut Edelfeltin kirjeitä internetissä.^[19]

Vuonna 2009 valmistui Porvooseen taiteilijan mukaan nimetty Albert Edelfeltin koulu.^[20]

• Kuningatar Blanka 1877
• Kaarle-herttua herjaa Klaus Flemingin ruumista 1878
• Poltettu kylä 1879
• Lapsen ruumissaatto 1879
• Ristiäissaatto 1880
• Lukeva pariisitar 1880
• Leikkiviä poikia rannalla 1884
• Pianon ääressä 1884 (Göteborgin taidemuseo)
• Louis Pasteurin muotokuva 1885
• Pariisitar 1885
• Pariisin Luxembourgin puistossa 1887
• Ruokolahden eukkoja kirkonmäellä 1887
• Maitotyttö 1889
• Merellä 1883 (Göteborgin taidemuseo)
• Adolf Wasenius muotokuva 1885
• Veräjällä 1889
• Kristus ja Mataleena 1890
• Kaukolanharju auringonlaskun aikaan 1890
• Porilaisten marssi 1892
• Aino Acktén muotokuva 1901
• Paimenten kumarrus, Vaasan kirkon alttaritaulu.
• Syksyinen maisema^[21]

•  
  Kuningatar Blanka, 1877.
•  
  Kaarle-herttua herjaa Klaus Flemingin ruumista, 1878.
•  
  Lapsen ruumissaatto, 1879.
•  
  Poltettu kylä, 1879.
•  
  Koivujen alla, 1881.
•  
  Pariisitar (Virginie), 1883.
•  
  Louis Pasteurin muotokuva, 1885.
•  
  Pariisin Luxembourgin puistossa, 1887.
•  
  Larin Paraske, 1893.

• Catani, Marina: Pariisi, kevään ja elämän tuoksu. Albert Edelfeltin elämäkerta Helsinki, Ajatus-kirjat 2004. ISBN: 951-20-6552-5
• Hintze, Bertel: Albert Edelfelt. Porvoo: WSOY, 1953.
• Kortelainen, Anna: Puolivilli puutarha: Albert Edelfeltin Haikko. Helsinki: Otava, 2004. ISBN 951-119-313-9.
• ”Edelfelt, Albert”, Biografiskt lexikon för Finland. Helsinki: Svenska litteratursällskapet i Finland. URN:NBN:fi:sls-4685-1416928957291 Edelfelt, Albert. (ruotsiksi)

• Albert Edelfelts brev. Elektronisk brev- och konstutgåva. Svenska litteratursällskapet i Finland.
• Albert Edelfeltin jäljillä. Ylen Elävä arkisto.
• Yle: Albert Edefelt kohtaamisia^{[vanhentunut linkki]}. Edefeltin tutkijoiden haastatteluja.

• Art Renewal Center: Albert Edelfelt (englanniksi)
• Helsingin yliopistomuseo Arppeanum, maalaukset Nuorukainen ja Alaston (Arkistoitu – Internet Archive)
• Edelfeltin teoksia (Arkistoitu – Internet Archive) Kultakausi
• "Merellä"-taulun synnystä, Kansan kuvalehti, 08.12.1933, nro 50, s. 19, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
• Albert Edelfelt Kansallisgallerian kokoelmissa
• Albert Edelfelt Europeanassa