Daniel Katz

Daniel Katz (s. 25. marraskuuta 1938 Helsinki) on suomenjuutalainen kirjailija.^[1] Hänet tunnetaan erityisesti teoksistaan Kun isoisä Suomeen hiihti (1969) ja Laituri matkalla mereen, joka oli vuoden 2001 Finlandia-palkintoehdokas.

Vuonna 2009 Katz sai kirjallisuuden valtionpalkinnon.^[2] Hän sai valtion kirjallisuuspalkinnon myös vuonna 1977 ja J. H. Erkon palkinnon vuonna 1969.^[3] Vuonna 2015 Katz sai Pro Finlandia -mitalin.^[4]

Katz on koulutukseltaan humanististen tieteiden kandidaatti Helsingin yliopistosta. Hän on työskennellyt muun muassa uskonnonopettajana Helsingin Juutalaisessa yhteiskoulussa, tunnelinporaajana ja tulkkina. Hänen tuotantoonsa kuuluu romaaneja, novelleja, näytelmiä, radiokuunnelmia ja televisiosarjoja. Hänen teoksiaan on käännetty muun muassa saksaksi, ruotsiksi, viroksi, unkariksi, slovakiksi ja tšekiksi.^[1]

Katzin vuonna 1969 ilmestynyt esikoisromaani Kun isoisä Suomeen hiihti kuvaa humoristisesti hänen juutalaisen sukunsa historiaa ja myös Suomen historian sodanaikaisia vaiheita. Se piikittelee hyväntahtoisesti sekä hänen oman uskontokuntansa että suomalaisen yhteiskunnan heikkouksia. Teoksen julkaisu 1960-luvulla osui samaan ajankohtaan Amerikan juutalaiskirjallisuuden (esim. Philip Roth, Bernard Malamud, Saul Bellow) nousun kanssa. Samoin kuin yhdysvaltalaisten kirjailijakollegojensa, myös Katzin lähtökohta vähemmistöön kuuluvana suomalaisena on toisaalta antanut hänelle mahdollisuuden suomalaisen todellisuuden irtonaisempaan ja objektiivisempaan tarkkailuun, toisaalta taas johtanut sivullisuuden tuntojen lisääntymiseen. Taustansa ja aiheittensa vuoksi Katz on ollut eksoottinen ja outo lintu suomalaisessa proosamaisemassa, mutta sama erilaisuus on myös kiehtonut suomalaisia lukijoita.^lähde? Katz muokkasi esikoisromaanistaan näytelmän Miten kalat suutelevat, jonka ensiesitys oli Tampereen Työväen Teatterissa vuonna 1970.^[1]

Huumorin lisäksi Katzille on ominaista tietty universaalius, joka erottaa hänet suomalaisen kirjallisuuden valtavirrasta. 1990-luvulla Katz oli yksi harvoista suomalaisista kirjailijoista, joka vaistosi ja onnistui kuvaamaan muutoksia uudessa Euroopassa menettämättä historiantajuaan. Tästä on esimerkkinä hänen teoksensa Saksalainen sikakoira (1992). Hänen romaanissaan Laituri matkalla mereen (2001) yksi teemoista on kuvaus Bosniasta ja entisen Jugoslavian kriisistä, ja siinä taitaa olla ainoa viittaus aiheeseen koko pohjoismaisessa kaunokirjallisuudessa.^lähde?

Fabulointi, fantasia ja absurdin vaistoaminen ovat Daniel Katzin kirjojen tärkeimpiä piirteitä. Häntä on kuvattu suomalaisen kertomakirjallisuuden väriläiskäksi. Äkkiarvaamattomat juonenkäänteet ja villi mielikuvitus sekä hirtehishuumori ovat tyypillisiä hänen kaikille teoksilleen.^lähde?

Katzin ensimmäinen aviopuoliso oli Leila Katz (o.s. Kagan). Myöhemmin hän oli avoliitossa suomentaja Liisa Ryömän kanssa.^[5] Hänen nykyinen puolisonsa on toimittaja Marianne Byholm.^[6] Katzilla on kaksi lasta.

• Kun isoisä Suomeen hiihti. Helsinki: WSOY, 1969.
• Mikko Papirossin taivaallinen niskalenkki: Epäromaani. Helsinki: WSOY, 1972. ISBN 951-0-00629-7
• Orvar Kleinin kuolema. Helsinki: WSOY, 1976. ISBN 951-0-06769-5
• Laturi. Helsinki: WSOY, 1979. ISBN 951-0-08853-6
• Peltisepän päivällinen. Helsinki: WSOY, 1981. ISBN 951-0-10830-8
• Satavuotias muna. Helsinki: WSOY, 1983. ISBN 951-0-12095-2
• Antti Keplerin lait. Helsinki: WSOY, 1987. ISBN 951-0-13298-5
• Naisen torso ja muita kertomuksia. Helsinki: WSOY, 1989. ISBN 951-0-16079-2
• Saksalainen sikakoira. Helsinki: WSOY, 1992. ISBN 951-0-18402-0
• Otelo. Helsinki: WSOY, 1994. ISBN 951-0-19910-9
• Herra Lootin tyttäret: Jumalallisia ja jumalattomia tarinoita. Helsinki: WSOY, 1999. ISBN 951-0-23859-7
• Laituri matkalla mereen. Helsinki: WSOY, 2001. ISBN 951-0-26159-9
• Berberileijonan rakkaus ja muita tarinoita. Helsinki: WSOY, 2008. ISBN 978-951-0-27256-5

• Sankarikornetti, 1968
• Perimmäisten ominaisuuksien äärellä eli Konrad Monomaani, 1971
• Vappu, 1973
• Skarabea, 1992

• Miten kalat suutelevat, 1970
• Silleri karkuteillä, 1973
• Orvar Kleinin laillinen ruumis (tv), 1975
• Iso viulu – kaks' sataa (tv), 1976
• sepeli metsä 1980
• Kolmipäinen buddha eli valtapeli, 1978
• Narrit (yhdessä Pekka Milonoffin kanssa), 1977
• Jussi laidastalaitaan ja Pedro Papumaha, 1983
• Säätieteilijä, 1983