Dekeeni

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
1-dekeeni
Tunnisteet
CAS-numero 872-05-9
PubChem CID 13381
Ominaisuudet
Molekyylikaava C10H20 / C=CC
Moolimassa 140,26 g/mol
Sulamispiste −66,0 °C (207,2 K)
Kiehumispiste 172,0 °C (445,2 K)
Tiheys 0,741 g/cm3
Liukoisuus veteen 0,00031 g/l (25 °C)[1]

1-dekeeni eli dekyleeni (C10H20) kuuluu orgaanisiin yhdisteisiin omaten kymmenen hiiliatomia, 20 vetyatomia ja yhden kaksoissidoksen. Aineesta käytetään myös nimiä alfa-dekeeni ja n-1-dekeeni. Se on yhdeksänneksi yksinkertaisin alkeeni hiilivetyjen ryhmästä. Yksinkertaisin hiilivetyjen alkeeni on eteeni, jolla on kaksi hiiliatomia, joiden välissä on kaksoissidos. 1-dekeeni on dekeenin eräs isomeerinen muoto. 1-Dekeeniä esiintyy kukkien tuoksuissa ja semiokemikaalina eliöiden viestinnässä.

1-dekeenin ominaisuudet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huoneen lämmössä ja paineessa, nestemäinen 1-dekeeni on väritön, ja se syttyy helposti, sillä 1-dekeenin leimahduspiste on 46 °C (c.c.) ja itsesyttymislämpötila 210 °C.[2]

1-dekeeniä käytetään voiteluaineiden lähtöaineena. Siitä valmistetaan katalyyttisesti oligomeerejä, kuten dimeerejä, trimeerejä, tetrameerejä ja pentameerejä. Katalyyttinä käytetään booritrifluoridia ja alkoholeja tai vettä. Näitä kutsutaan usein nimellä poly–α-olefiinioligomeereiksi. Niillä on hyvä kuumuudenkestävyys ja ne eivät haihdu helposti. Niitä käytetään muun muassa teollisuudessa, autoissa ja lentokoneissa.[3][4]

  1. Dec-1-ene:Water solubility European Chemicals Agency. Viitattu 20.6.2024. (englanniksi)
  2. Information about 1-decene International Labour Organization (ILO). Viitattu 15. tammikuuta 2008.
  3. G. R. Lappin, L. H. Nemec, J. D. Sauer & J. D. Wagner: Olefins, Higher, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2011. Viitattu 08.08.2013
  4. Karl Griesbaum, Arno Behr, Dieter Biedenkapp, Heinz-Werner Voges, Dorothea Garbe, Christian Paetz, Gerd Collin, Dieter Mayer & Hartmut Höke :Hydrocarbons, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 08.08.2013

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]