Eddie and the Cruisers
Eddie and the Cruisers | |
---|---|
Ohjaaja | Martin Davidson |
Käsikirjoittaja |
|
Perustuu | P. F. Klugen romaaniin |
Tuottaja | |
Säveltäjä | John Cafferty |
Kuvaaja | Fred Murphy |
Leikkaaja | Priscilla Nedd-Friendly |
Pääosat | |
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa | Yhdysvallat |
Tuotantoyhtiö | Aurora |
Levittäjä |
Embassy Pictures Netflix |
Ensi-ilta | 23. syyskuuta 1983 |
Kesto | 95 min |
Alkuperäiskieli | englanti |
Tuotto | 4 685 097 dollaria[1] |
Seuraaja | Eddie Lives! |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
AllMovie | |
Eddie and the Cruisers on vuonna 1983 ensi-iltansa saanut yhdysvaltalainen draamaelokuva, jonka ohjasi Martin Davidson. Hän myös käsikirjoitti elokuvan yhdessä Arlene Davidsonin kanssa. Pääosassa esiintyvät Tom Berenger, Michael Paré, Joe Pantoliano ja Matthew Laurance.
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Toimittaja Maggie Foley haastattelee Eddie and the Cruisers -rock-yhtyeen elossa olevia jäseniä. Yhtyeen muistot palaavat takaisin laulaja Eddie Wilsonista, kun sanoittaja Frank Ridgeway palaa takaisin yhtyeen jäsenten seuraksi. Eddien oletettiin kuolleen auto-onnettomuudessa, mutta epäilyt alkavat kasvaa, kun eräs henkilö etsii yhtyeen viimeisintä ja julkaisematonta levyä.
Näyttelijät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tom Berenger | … | Frank Ridgeway |
Michael Paré | … | Eddie Wilson |
Joe Pantoliano | … | Doc Robbins |
Matthew Laurance | … | Sal Amato |
Helen Schneider | … | Joann Carlino |
David Wilson | … | Kenny Hopkins |
Michael Antunes | … | Wendell Newton |
Ellen Barkin | … | Maggie Foley |
Kenny Vance | … | Lew Elson |
John Stockwell | … | Keith Livingston |
Vastaanotto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Elokuva sai ensi-iltansa syyskuussa 1983 ja tuotti avausviikolla 1.4 miljoonaa dollaria ja kaiken kaikkiaan 4.7 miljoonaa dollaria Pohjois-Amerikassa.[1] Se otettiin huonon menestyksen vuoksi pois teattereista kolmen viikon jälkeen ja kaikki mainokset jo ensimmäisen viikon jälkeen.
Vuonna 1984 Eddie and the Cruisers esitettiin HBO televisiokanavalla ja suuren suosion myötä Embassy Pictures päätti julkaista elokuvan viikon verran teattereihin. Se ei kuitenkaan menestynyt lipputuloissa. Sittemmin elokuva nousi kulttimaineeseen VHS myynnin kautta.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Eddie and the Cruisers (1983) The Numbers. Viitattu 2.4.2012. (englanniksi)
- ↑ Pat Sajak Show 1989 Viitattu 23.6.2013 (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Ebert, Roger: Eddie and the Cruisers RogerEbert.com. 23.9.1983. Viitattu 2.8.2021. (englanniksi)