HMS Neptune (20)

HMS Neptune
HMS Neptune 1937
Aluksen vaiheet
Rakentaja	Portsmouthin telakka
Kölinlasku	24. syyskuuta 1931
Laskettu vesille	31. tammikuuta 1933
Palveluskäyttöön	12. helmikuuta 1934
Loppuvaihe	uponnut 19. joulukuuta 1941 osuttuaan miinaan Tripolin edustalla
Tekniset tiedot
Uppouma	7 270 t (standardi) 9 740 t (kuormattuna)
Pituus	169,1 m
Leveys	17 m
Syväys	5,8 m
Koneteho	72 000 shp
Nopeus	32,5 solmua
Miehistöä	550 rauhan aikana 680 sodan aikana
Aseistus
Aseistus	4 × BL 6" Mk XXIII -tykkiä kaksiputkisissa Mk XXI torneissa 4 × QF 4" Mk V -ilmatorjuntatykkiä Mk IV HA asennuksena 3 × 0,5" neliputkistakonekivääriä 8 × 21" torpedoputkea
Infobox OK

HMS Neptune (viirinumero 20) oli Britannian kuninkaallisen laivaston vuonna 1933 vesillelaskettu Leander-luokan kevyt risteilijä. Toisen maailmansodan aikana alus oli pääosan ajasta Uuden-Seelannin Divisioonan (josta vuonna 1941 muodostettiin Uuden-Seelannin kuninkaallinen laivasto) käytössä.

Pääartikkeli: Leander-luokka (risteilijä)

Alus tilattiin Portsmouthin telakalta, missä köli laskettiin 24. syyskuuta 1931. Alus laskettiin vesille 31. tammikuuta 1933 ja otettiin palvelukseen 12. helmikuuta 1934.

Aluksen 4 tuuman tykit vaihdettiin kaksiputkisiin Mk XIX torneihin vuonna 1937. Samoin alukselle asennettiin kevyttä vesikonetta varten katapultti, mutta lentokone vaihdettiin Fairey Seafoxiin vuoden 1937 jälkeen.^[1]

Käyttöönoton jälkeen Neptune liitettiin Kotilaivastoon, kunnes se siirrettiin 1937 Afrikan asemalle ja syyskuussa 1939 muodostettuun 6. risteilijäviirikköön Etelä-Atlantille. Alus valtasi 5. syyskuuta saksalaisen kauppalaivan Innin ja 22. lokakuuta Adolph Woermannin Ascension Islandin edustalla.^[1]

Joulukuussa 1939 alus partioi Etelä-Atlantilla etsien Saksan laivaston taskutaistelulaivaa Admiral Graf Speetä. Alus sai käskyn lähteä Uruguayhin samoin kuin kaikki muut alueella partioineet raskaat yksiköt HMS Exeterin ja Admiral Graf Speen yhteenoton jälkeen. Alus oli vielä matkalla, kun sille saatiin tieto Admiral Graf Speen upottamisesta.^[1]

Alus saapui Aleksandriaan toukokuussa 1940 liittyäkseen 7. risteilijäviirikköön, jonka osana se osallistui Bardian pommituksiin 21. kesäkuuta.^[1]

Risteilijä oli suojaamassa 28. kesäkuuta Maltan saattuetta, kun se sai käskyn osallistua kolmesta Italian laivaston hävittäjästä kootun huoltosaattueen pysäyttämiseen (Espero-saattue).

Calabrian taisteluun alus otti osaa 9. heinäkuuta^[1], minkä kuluessa siihen osui Italian laivaston kevyen risteilijän Giuseppe Garibaldin ampuma 6 tuuman kranaatti. Kranaatti murskasi tiedustelukoneen korjauskelvottomaksi, joten se heitettiin yli laidan.

Taistelun jälkeen alus oli valvomassa itäistä Välimerta, jolloin se muun muassa kävi Ateenan lahdella, missä risteilijä yhdessä HMAS Sydneyn kanssa upottivat pienen tankkerin.^[1]

Saksalaisten kaappareiden aktiivisuus pakotti siirtämään lisää aluksia niiden torjuntaan. Risteilijä siirrettiin Atlantille ja marraskuussa alus oli Freetownin vesillä etsimässä saksalaista risteilijää Admiral Scheeriä.^[1]

Alus oli huollossa Chathamissa helmikuusta toukokuuhun 1941, jolloin puolen tuuman konekiväärit vaihdettiin kolmeen 2 naulan ilmatorjuntatykkiin sekä asennettiin tutkat tyyppejä 282 (40 millimetrin ilmatorjuntatykkien tulenjohto), 284 (ilmavalvonta) ja 285 (6 tuuman tykkien tulenjohto). Huollon jälkeen alus osallistui Bismarckin huoltolaivojen etsintään ja oli osallisena Gonzenheimin valtauksessa 4. kesäkuuta. Neptune upotti lopulta torpedolla vallatun aluksen.^[1]

Marraskuussa risteilijä siirrettiin lippulaivaksi Force K:hon,^[1] jonka tehtävänä oli häiritä saksalaisten ja italialaisten merenkulkua Euroopasta Afrikkaan.^[1]

Force K lähti 18. joulukuuta estämään italialaisen saattueen matkan Tripoliin. Alus johti jonossa olevia aluksia 20. joulukuuta vastaisena yönä osuen kahteen miinaan, jotka olivat osa uutta italialaisten rakentamaa miinakenttää. Myös jonossa olleet risteilijät HMS Aurora ja HMS Penelope osuivat miinoihin.

Kolmanteen miinaan alus osui yrittäessään poistua miinakentästä. Räjähdys irrotti aluksen propellit ja jätti sen kellumaan paikalleen. Kumpikaan muista risteilijöistä ei kyennyt auttamaan omien vaurioidensa vuoksi.

Hävittäjät HMS Kandahar ja HMS Lively koettivat lähestyä vaurioitunutta alusta saadakseen sen hinaukseen. Kandahar osui miinaan, jolloin Lively sai käskyn pysyä loitolla.

Risteilijän alla räjähti neljäs miina, jolloin se kaatui. Ainoastaan 30 miestä 767:stä pelastui veneisiin.

• Whitley, M. J.: Cruisers of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1996. ISBN 1-86019-874-0 (englanniksi)

• HMS Neptune Association (englanniksi)
• Tutkintalautakunnan pöytäkirja (englanniksi)