Henryn laki

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Henryn laki koskee kaasun paineen ja sen liukoisuuden suhdetta. Laki on saanut nimensä keksijänsä englantilaisen kemistin William Henryn mukaan^[1] ${\displaystyle c=k_{H}p_{0}\ \!}$ , missä p_o =liuenneen kaasun osapaine, c=konsentraatio ja k_H=kaasulle ominainen, lämpötilasta riippuva vakio eli Henryn vakio

Henryn laki on voimassa vain suhteellisen laimeissa liuoksissa.

Typpi liukenee elimistöön Henryn lain mukaisesti. Koska ilmanpaine kasvaa mitä syvemmälle mennään, myös komponenttien osapaine kasvaa, niinpä mitä syvemmällä ilmaa hengitetään, sitä enemmän typpeä liukenee vereen ja kudoksiin. Typpiylimäärä aiheuttaa myrkytystilan, typpinarkoosin eli syvyyshumalan, ja nousun yhteydessä sukeltajantaudin, jossa kudoksissa muodostuu kuplia, jotka aiheuttavat kovaa kipua ja joskus jopa kuoleman. Siksi sukeltajan on noustava niin hitaasti, että typpi ehtii poistua elimistöstä keuhkojen kautta, mikä taas on suhteellisen hidas prosessi.

Tilanne on erilainen muun muassa hapella, joka ei liukene Henryn lain mukaisesti vaan käyttää fysikaalisen liukenemisen lisäksi hyväkseen kemiallista sitoutumista punasolujen hemoglobiiniin. Siten yhteen litraan verta mahtuu 0,2 dm³ happea. Henryn lain mukainen happimäärä olisi vain 0,0025 dm³.