Joe Sakic

Joe Sakic
Joe Sakic vuonna 1997.
Henkilötiedot
Syntynyt	7. heinäkuuta 1969 (ikä 55) Burnaby, Brittiläinen Kolumbia, Kanada
Kansalaisuus	Kanada
Jääkiekkoilija
Lempinimi	Burnaby Joe, Super Joe[1]
Pelipaikka	keskushyökkääjä
Maila	vasen
Pelaajaura
Pääsarjaura	1988–2009
Seurat	Quebec Nordiques (NHL) Colorado Avalanche (NHL)
NHL-varaus	15. varaus, 1987 Quebec Nordiques
Hockey Hall of Fame
2012
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Joseph Steven ”Joe” Sakic (s. 7. heinäkuuta 1969 Burnaby, Kanada) on uransa päättänyt kanadalainen jääkiekkoilija. Keskushyökkääjänä pelannut Sakic voitti 20-vuotisen uransa aikana kaksi Stanley Cup -mestaruutta, yhden olympiakullan ja yhden MM-kullan kuuluen täten Kolmen kullan klubiin. Lisäksi hän on saavuttanut kertaalleen maailmancupin voiton ja alle 20-vuotiaiden MM-kullan.^[2] Sakic valittiin NHL:n tähdistöotteluun 13 kertaa,^[3] ja hän on voittanut myös lukuisia pelaajapalkintoja NHL:ssä. Hän edusti koko NHL-uransa aikana vain Quebec Nordiquesia ja tätä seurannutta Colorado Avalanchea, ja toimi kaudesta 1992–1993 joukkueensa kapteenina.^[4] Sakicia pidetään yleisesti yhtenä kaikkien aikojen parhaista pelaajista ja NHL:n historian parhaista kapteeneista ja johtajapersoonista, sillä hän pystyi motivoimaan joukkueensa pelaamaan voittavalla tavalla.

Sakic oli aikansa tehokkaimpia pelaajia. Hän teki kahdella runkosarjakaudella 50 maalia ja teki vähintään 100 tehopistettä kuudella kaudella. Hänen rannelaukaustaan pidetään edelleen yhtenä kaikkien aikojen parhaista.^[5][6] NHL:n kaikkien aikojen pistetilastossa Sakic on kahdeksantena 1641 tehopisteellään ja maalitilastossa neljäntenätoista 625 maalillaan.^[7] Salt Lake Cityn talviolympialaisissa vuonna 2002 Sakic auttoi Kanadan joukkueen voittamaan ensimmäisen olympiakullan 50 vuoteen, ja hänet palkittiin turnauksen arvokkaimpana pelaajana.^[4] Hän edusti Kanadaa myös Naganon ja Torinon talviolympialaisissa sekä MM-kilpailuissa vuosina 1991 ja 1994. Jääkiekon maailmancupin turnauksessa Sakic pelasi vuosina 1996 ja 2004. Sakic päätti uransa kesällä 2009, ja Colorado Avalanche jäädytti hänen pelinumeronsa 19 kunnianosoituksena pitkäaikaiselle kapteenilleen 1. lokakuuta 2009.^[8]

Sakic syntyi Burnabyssa Marijan ja Slavica Sakicille (alun perin Šakić). Hänen vanhempansa olivat Jugoslaviasta (nyk. Kroatia) Kanadaan muuttaneita siirtolaisia^[9][10]. Sakicin äidinkieli on kroatia, ja hän oppi puhumaan englantia vasta esikouluiässä.^[10] Ensimmäisen NHL-ottelunsa Sakic näki neljävuotiaana. Pelin jälkeen Sakic päätti, että hänestä tulisi jääkiekkoilija. Muita hieman pienikokoisempana pelaajana hän hyödynsi kokonsa sijasta taitojaan pärjätäkseen kaukalossa ja otti näin mallia idolistaan Wayne Gretzkystä.^[11] Lupaava ja nuori Sakic liittyi 1980-luvun puolivaiheilla Western Hockey Leaguessa pelaavan Lethbridge Broncosin joukkueeseen.^[12]

Lethbridge Broncos muutti kaudelle 1986–1987 Swift Currentin pikkukaupunkiin, ja vaihtoi nimensä Swift Current Broncosiksi. Sakic pelasi Broncosissa uransa ensimmäisen täysimittaisen kauden, ja tehopisteet 60+73=133 tehnyt huippulupaus Sakic palkittiin kauden parhaana tulokkaana.^[13] Jäällä menestynyttä joukkuetta kohtasi kuitenkin tragedia, kun joukkue joutui auto-onnettomuuteen 30. joulukuuta 1986. Joukkue oli matkalla vierasotteluun Regina Patsia vastaan, kun kuljettaja menetti linja-auton hallinnan hankalien sääolosuhteiden ja mustan jään takia. Sakic selvisi turmasta vammoitta, mutta hänen joukkuetoverinsa Trent Kresse, Scott Kruger, Chris Mantyka ja Brent Ruff kuolivat onnettomuudessa, joka jätti pysyvät ja kivuliaat muistot nuoren Sakicin mieleen.^[11] Uransa aikana Sakic ei kertaakaan suostunut vastaamaan kysymyksiin turmasta.^[14]

Kaudella 1987–1988 Sakic palkittiin WHL:n arvokkaimpana pelaajana ja Kanadan parhaana junioripelaajana, kun hän teki tehopisteet 78+82=166.^[12]

Stanley Cup
	Colorado Avalanche	1996
	Colorado Avalanche	2001

NHL-seura Quebec Nordiques varasi Sakicin vuonna 1987 NHL:n varaustilaisuuden 15. pelaajana.^[15] Hänelle tarjottiin pelipaikkaa joukkueesta jo seuraavalle kaudelle, mutta Sakic päätti jäädä Swift Currentin joukkueeseen kehittyäkseen vielä vuoden.^[12] Ensimmäisen ottelunsa NHL:ssä Sakic pelasi 6. lokakuuta 1988 Hartford Whalersia vastaan. Hän antoi ottelussa yhden maaliin johtaneen syötön. Kaksi päivää myöhemmin Sakic teki uransa ensimmäisen NHL-maalin New Jersey Devilsiä vastaan.^[16] Tulokaskaudellaan Sakic käytti pelinumeroa 88, sillä hänelle tavanomainen numeronsa 19 oli Alain Côtén käytössä. NHL:n parhaalle tulokkaalle annettavan Calder Memorial Trophy -palkinnon suhteen Sakicia pidettiin varmana voittajana nopean pistetahtinsa johdosta, mutta nilkkavamma epäsi Sakicin mahdollisuudet voittaa palkinto. Tulokaskaudellaan 70 ottelua pelannut Sakic teki runkosarjassa 62 tehopistettä.

Toisella NHL-kaudellaan Sakic sai käyttöönsä pelinumeron 19, sillä Côté päätti uransa kesällä. Sakic oli NHL:n pistepörssissä yhdeksäs 102 tehopisteellä. Kaudelle 1990–1991 Sakic nimettiin joukkueensa kapteeniksi Steven Finnin kanssa.^[17][18] Sakic oli pistepörssin kuudes 109 tehopisteellään. Seuraavalla kaudella hän joutui jättämään väliin 11 ottelua eikä ylittänyt sadan tehopisteen rajaa.^[15]

Kaudelle 1992–1993 Sakic valittiin Quebecin kapteeniksi. Sakicin johdolla Quebec pääsi pudotuspeleihin ensimmäisen kerran kuuteen vuoteen, ja Sakic saavutti 100 tehopisteen rajan kolmannen kerran urallaan.

Toukokuussa 1995 Nordiques tiedotti, että seura oli myyty ja se aiottiin siirtää pois Quebecista. Seura muutti ennen kauden 1995–1996 alkua Denveriin ja vaihtoi nimensä Colorado Avalancheksi. Seura menestyi uudessa kotikaupungissaan, ja joukkueensa kapteenina toiminut Sakic johdatti joukkueensa Stanley Cup -mestaruuteen kesällä 1996. Sakic teki runkosarjan 82 ottelussa 120 tehopistettä ja pudotuspelien 22 ottelussa 34 tehopistettä. Hänet palkittiin pudotuspelien parhaalle pelaajalle annettavalla Conn Smythe Trophylla.

Kaudella 1996–1997 Sakic pelasi loukkaantumisten takia vain 65 ottelua, joissa teki 74 pistettä. Hän johdatti joukkueensa pudotuspeleissä aina konferenssin finaaleihin, jossa se kuitenkin hävisi Detroit Red Wingsille. Kesällä 1997 Sakic solmi vapaana agenttina kolmivuotisen, 21 miljoonan Yhdysvaltain dollarin arvoisen pelaajasopimuksen New York Rangersin kanssa. Coloradolla oli viikko aikaa tehdä samanarvoinen tai suurempi tarjous Sakicille tai luopua tästä. Colorado tarjosi Sakicille samanarvoista sopimusta, ja Sakic jäi Coloradoon.^[12]

Loukkaantumiset vaivasivat jälleen Sakicia kaudella 1997–1998. Olympiaturnauksessa Naganossa hän loukkasi polvensa ja joutui siksi jättämään väliin 18 ottelua NHL:ssä. Kanada selviytyi turnauksessa pronssiotteluun, jonka Suomi voitti kuitenkin lukemin 3–2. Kaudella 1998–1999 Colorado oli voiton päässä Stanley Cupin finaaleista, mutta hävisi ottelusarjan lopulta mestaruuteen edenneelle Dallas Starsille.

Kaudella 1999–2000 Sakic saavutti lukuisia rajapyykkejä. Loukkaantumisten vuoksi hän pelasi vain 60 runkosarjaottelua, mutta hän oli silti joukkueensa paras pistemies 81 tehopisteellään. St. Louis Bluesia vastaan pelatussa ottelussa 27. joulukuuta 1999 Sakic sai syöttöpisteen, ja hänestä tuli NHL:n historian 56. pelaaja, joka ylsi tuhanteen tehopisteeseen.^[4] Sakic teki 23. maaliskuuta 2000 kypärätempun Phoenix Coyotesia vastaan, ja hänestä tuli 59. pelaaja, joka on tehnyt NHL:ssä 400 maalia. Lisäksi hän nousi seuran historian parhaaksi pistemieheksi ohi Peter Šťastnýn.^[16] Kaudella 2000–2001 Sakic teki 118 pistettä ja johdatti Coloradon sen toiseen Stanley Cup -mestaruuteen. Lisäksi hänet palkittiin Hart Memorial Trophylla, Lady Byng Memorial Trophylla ja Lester B. Pearson Awardilla. Seuraavalla kaudella Sakic oli jälleen joukkueensa paras pistemies ja 9. maaliskuuta 2002 Sakic pelasi uransa tuhannen runkosarjaottelun NHL:ssä. Colorado eteni pudotuspeleissä konferenssifinaaleihin, jossa se hävisi Detroit Red Wingsille.

NHL:n työsulkukauden jälkeen Colorado luopui monista avainpelaajistaan, kuten Peter Forsbergista ja Adam Footesta, pysyäkseen palkkakaton alapuolella.^[19] Pudotuspeleissä Colorado pelasi konferenssin välierissä, jotka Anaheim Ducks voitti. Kesäkuussa 2006 Sakic solmi Coloradon kanssa yksivuotisen, 5,75 Yhdysvaltain dollarin arvoisen sopimuksen.

Sakic pelasi jälleen kaudella 2006–2007 vahvasti. Hänestä tuli 17. pelaaja, joka on tehnyt 600 maalia NHL:ssä 15. helmikuuta 2007 Calgary Flamesia vastaan. Samanaikaisesti Sakicista tuli 37-vuotiaana toiseksi vanhin NHL-pelaaja, joka teki 100 pistettä yhdellä kaudella.^[20] Sakic ja Colorado jäivät kuitenkin pudotuspelien ulkopuolelle ensimmäistä kertaa 11 vuoteen.

Huhtikuussa 2007 Sakic solmi yksivuotisen sopimuksen Coloradon kanssa ja aloitti 19. NHL-kautensa.^[21] Hyvin sujuneen kauden johdosta Sakic oli ehdolla jälleen Lady Byng Trophy -palkinnon voittajaksi^[22], jonka voitti kuitenkin Detroit Red Wingsin Pavel Datsjuk. Sakic ohitti Phil Espositon NHL:n kaikkien aikojen pistetilastossa 7. lokakuuta 2007 ottelussa San Jose Sharksia vastaan.^[23] 19 päivää myöhemmin Sakic saavutti uransa 1600. tehopisteen NHL:ssä.^[24] 27. joulukuuta 2007 tiedotettiin Sakicin joutuvan tyräleikkaukseen, josta toipuminen katkaisi hänen 232 peräkkäisten pelattujen otteluiden putkensa. Sakic saavutti 22. maaliskuuta 2008 NHL-historian 11. pelaajana tuhannen syöttöpisteen rajan ottelussa Edmonton Oilersia vastaan.^[25] Seuraavan kauden Sakic jätti kesken jo 15 pelatun ottelun jälkeen selkävaivan vuoksi. Loukkaantumisesta toipuessaan Sakic mursi kotonaan kolme sormea käyttäessään lumilinkoa.^[26] Vaikean kauden jälkeen ikääntyvä Sakic tiedotti lopettavansa uransa.^[1] Kauden 2009–2010 alussa Colorado Avalanche jäädytti Sakicin pelinumeron 19.^[27] Colorado jäädytti hänen pelinumeronsa 1. lokakuuta 2009, ja lisäksi kattoon nostetussa viirissä oli kapteenin merkki C.

Sakic valittiin NHL:n tähdistöotteluun 13 kertaa, ja hän oli mukana niistä kahdessatoista. Lisäksi hän toimi oman joukkueensa kapteenina kahdessa ottelussa.^[3] Loukkaantumisen vuoksi hän jätti väliin vuoden 1997 tähdistöottelun. Hän on NHL:n tähdistöotteluiden historiassa eniten syöttöpisteitä tehnyt pelaaja 16 syöttöpisteellään,^[28] ja on kolmannella sijalla otteluiden pistetilastossa 22 tehopisteellään, edellään vain Mario Lemieux (22 pistettä) ja Wayne Gretzky (25 pistettä).

Mitalit
Joe Sakic (91) Torinon talviolympialaisissa vuonna 2006.
Maa:  Kanada
Miesten jääkiekko
Olympialaiset
Kultaa	Salt Lake City 2002	jääkiekko
MM-kilpailut
Kultaa	Italia 1994	jääkiekko
Hopeaa	Suomi 1991	jääkiekko
Alle 20-v. MM-kilpailut
Kultaa	Neuvostoliitto 1988	jääkiekko
World Cup
Kultaa	2004	jääkiekko
Hopeaa	1996	jääkiekko

Sakicin kansainvälinen ura oli pitkä. Hän pelasi Kanadan alle 20-vuotiaiden maajoukkueessa, joka voitti kultaa vuonna 1988.^[12] Seuraavan kerran hän edusti Kanadaa vuoden 1991 MM-kilpailuissa, joissa Kanada sijoittui hopealle ja Sakic teki 11 tehopistettä. Lisäksi hän pyrki Kanada-cup-turnaukseen osallistuneeseen Kanadan joukkueeseen, mutta hänet jätettiin ulkopuolelle vedoten hänen heikkoihin jalkavoimiinsa.^[12] Sakicille ulkopuolelle jääminen oli katkera kokemus, ja hän kutsuikin turnausta käytännössä vain ajanhukaksi.

Sakic saavutti ensimmäisen kultamitalinsa aikuisten tasolla vuoden 1994 MM-kilpailuista, joissa hän teki seitsemän tehopistettä kahdeksassa ottelussa. Vuoden 1996 maailmancupin aikana hänen roolinsa maajoukkueessa oli pienempi, ja hän teki tehopisteet 1+2=3. Kanada hävisi turnauksen loppuottelun.

Sakic osallistui ensimmäisen kerran olympialaisiin Naganossa vuonna 1998. Hän kärsi turnauksessa polvivaivasta, ja Kanada sijoittui turnauksessa neljänneksi. Salt Lake Cityn talviolympialaisissa 2002 Kanada pelasi loppuottelussa, jossa Sakic teki neljä tehopistettä ja Kanada saavutti ensimmäisen olympiakullan 50 vuoteen. Hänet valittiin turnauksen arvokkaimmaksi pelaajaksi ja liittyi niin sanottuun Kolmen kullan klubiin olympia-, MM- ja Stanley Cup -voittajana.^[29]

Vaikka NHL-uran viimeinen kausi oli osoittautunut Sakicille vaikeaksi, hänet nimettiin silti Kanadan jääkiekkomaajoukkueen Vancouverin talviolympialaisiin valmistautuvaan olympiajoukkueeseen vuonna 2009.^[30] Sakic päätti kuitenkin ripustaa luistimensa naulaan ja jättää olympiaturnauksen nuoremmille, ja Kanadan joukkue etenikin lopulta olympiakultaan.

Sakicilla ja hänen vaimollaan Debbiellä on kolme lasta: poika Mitchell (s. 1996)^[31] sekä kaksoslapset, poika Chase ja tytär Kamryn (s. 2000).^[32] Sakic tutustui Debbieen lukiossa pelatessaan Swift Currentin joukkueessa. Sakic on innokas golfin harrastaja, ja hän myös isännöi jokakesäistä omaa hyväntekeväisyysturnaustaan. Hänet on myös palkittu hyväntekeväisyystyöstään.

Joe Sakicin nuorempi veli Brian pelasi myös jääkiekkoa ja oli Washington Capitalsin 5. kierroksen varaus vuodelta 1990. Hänen uransa ei koskaan yltänyt NHL-tasolle.

Lokakuussa 2022 Sakic kutsuttiin Kroatian-Amerikkalaisten kunniagallerian jäseneksi.^[33]

Kotikaupungissaan Burnabyssa Sakicin mukaan on nimetty katu, Joe Sakic Way.

Sakic saavutti uransa 1000. tehopisteen 27. joulukuuta 1999 St. Louis Bluesia vastaan pelatussa ottelussa.^[4] 25. lokakuuta 2006 hänestä tuli NHL:n historian yhdestoista pelaaja, joka on saavuttanut 1500 tehopistettä, kun hän antoi maaliin johtaneen syötön Washington Capitalsia vastaan pelatussa ottelussa. Samassa hänestä tuli kuudes pelaaja, joka on saavuttanut 1500 tehopistettä yhdessä organisaatiossa.^[34][11] 22. maaliskuuta 2008 Sakic antoi uransa 1000. maaliin johtaneen syötön Edmonton Oilersia vastaan pelatussa ottelussa.^[25]

Sakic pelasi tuhannennen NHL-ottelunsa 9. maaliskuuta 2002 Los Angeles Kingsiä vastaan. 500 maalinsa hän viimeisteli Vancouver Canucksia vastaan 11. joulukuuta 2002^[35], ja Calgary Flamesia vastaan pelatussa ottelussa 15. helmikuuta 2007 hän teki uransa 600 maalin. 900 syöttöpisteensä hän saavutti historian kuudentenatoista pelaajana Calgaryä vastaan 12. maaliskuuta 2006.

Viimeisessä ottelussaan kaudella 2006–2007 Sakic teki kautensa sadannen tehopisteen. Tämän johdosta hänestä tuli 37-vuotiaana Gordie Howen jälkeen NHL-historian toiseksi vanhin pelaaja, joka on tehnyt sata tehopistettä runkosarjassa. Hänestä tuli kaikkien aikojen pitkäkestoisimmin joukkuettaan palvellut kapteeni liigan historiassa kauden 2005–2006 lopussa. 22. maaliskuuta 2008 Sakic teki uransa 1000. syöttöpisteen Edmonton Oilersia vastaan historian 11. pelaajana. Hänen ottelussa käyttämänsä hanskat lähetettiin ottelun jälkeen Hockey Hall of Fame -museoon.

Bobby Clarken, Wayne Gretzkyn ja Mark Messierin ohella Sakic on yksi neljästä pelaajasta, joka on voittanut Stanley Cup -mestaruuden ja Hart Memorial Trophyn samana vuonna joukkueensa kapteenina. Sakic kuuluu myös Kolmen kullan klubiin, johon kuuluvilla on olympia- ja MM-kulta sekä Stanley Cup – eli kolme jääkiekon arvostetuinta mestaruuspalkintoa.^[29]

26. kesäkuuta 2012 Sakic valittiin Torontossa sijaitsevan Hockey Hall of Famen kunniagalleriaan yhdessä Adam Oatesin, Mats Sundinin ja Pavel Buren kanssa.^[36]

21. toukokuuta 2017 Sakic valittiin Kansainvälisen jääkiekkoliiton IIHF:n Hall of Fameen yhdessä Teemu Selänteen ja Saku Koivun kanssa.^[37]

Sakic rikkoi 20-vuotisen uransa aikana Quebecissa ja Coloradossa monia seuraennätyksiä, joista valtaosaa hän pitää hallussaan edelleen. Hänen seuraennätyksiään ovat esimerkiksi maali- (625), syöttö- (1016) ja piste-ennätys (1641). Lisäksi hän on pelannut eniten otteluita (1363). Hän on myös listattu lukuisille NHL:n tilastolistoille:

				Runkosarja						Pudotuspelit						Palkinnot							Arvokisat
Kausi	Joukkue	Liiga		O	M	S	Pist.	RM		O	M	S	Pist.	RM									Turnaus	O	M	S	Pist.	RM
1985–86	Lethbridge Broncos	WHL		3	0	0	0	0		–	–	–	–	–
1986–87	Swift Current Broncos	WHL		72	60	73	133	31		4	0	1	1	0
1987–88	Swift Current Broncos	WHL		64	78	82	160	64		10	11	13	24	12									JMM	7	3	1	4	2
1988–89	Québec Nordiques	NHL		70	23	39	62	24		–	–	–	–	–
1989–90	Québec Nordiques	NHL		80	39	63	102	27		–	–	–	–	–
1990–91	Québec Nordiques	NHL		80	48	61	109	24		–	–	–	–	–									MM	10	6	5	11	0
1991–92	Québec Nordiques	NHL		69	29	65	94	20		–	–	–	–	–
1992–93	Québec Nordiques	NHL		78	48	57	105	40		6	3	3	6	2
1993–94	Québec Nordiques	NHL		84	28	64	92	18		–	–	–	–	–									MM	8	4	3	7	0
1994–95	Québec Nordiques	NHL		47	19	43	62	30		6	4	1	5	0
1995–96	Colorado Avalanche	NHL		82	51	69	120	44		22	18	16	34	14
1996–97	Colorado Avalanche	NHL		65	22	52	74	34		17	8	17	25	14									MC	8	2	2	4	6
1997–98	Colorado Avalanche	NHL		64	27	36	63	50		6	2	3	5	6									OK	4	1	2	3	4
1998–99	Colorado Avalanche	NHL		73	41	55	96	29		19	6	13	19	8
1999–00	Colorado Avalanche	NHL		60	28	53	81	28		17	2	7	9	8
2000–01	Colorado Avalanche	NHL		82	54	64	118	30		21	13	13	26	6
2001–02	Colorado Avalanche	NHL		82	26	53	79	18		21	9	10	19	4									OK	6	4	3	7	0
2002–03	Colorado Avalanche	NHL		58	26	32	58	24		7	6	3	9	2
2003–04	Colorado Avalanche	NHL		81	33	54	87	42		11	7	5	12	8
2004–05	Ei pelannut työsulun vuoksi																						MC	6	4	2	6	2
2005–06	Colorado Avalanche	NHL		82	32	55	87	60		9	4	5	9	6									OK	6	1	2	3	0
2006–07	Colorado Avalanche	NHL		82	36	64	100	46		–	–	–	–	–
2007–08	Colorado Avalanche	NHL		44	13	27	40	20		10	2	8	10	0
2008–09	Colorado Avalanche	NHL		15	2	10	12	6		–	–	–	–	–
NHL yhteensä				1378	625	1016	1641	608		172	84	104	188	78

• Luettelo 1000 tehopistettä saavuttaneista NHL-pelaajista
• Luettelo 500 NHL-maalia tehneistä pelaajista
• Luettelo NHL-ennätysten tekijöistä
• The Hockey Newsin luettelo 100 parhaasta NHL-pelaajasta

• Joe Sakic The Internet Hockey Databasessa (englanniksi)
• Joe Sakic Legends of Hockey -sivustolla (englanniksi)
• NHLPA Player Bio NHL:n pelaajayhdistys. Viitattu 18.9.2011. (englanniksi)

• Joe Sakic The Internet Hockey Databasessa (englanniksi)

Edeltäjä: Claude Lemieux

Conn Smythe Trophyn voittaja 1996

Seuraaja: Mike Vernon

Edeltäjä: Chris Pronger

Hart Memorial Trophyn voittaja 2001

Seuraaja: José Théodore

Edeltäjä: Pavol Demitra

Lady Byng Memorial Trophyn voittaja 2001

Seuraaja: Ron Francis

Edeltäjä: Jaromir Jagr

Lester B. Pearson Awardin voittaja 2001

Seuraaja: Jarome Iginla

Edeltäjä: Chris Pronger

NHL Plus/Minus Awardin voittaja 2001 (yhdessä Patrik Eliášin kanssa)

Seuraaja: Chris Chelios

Edeltäjä: Marty Turco

NHL Foundation Player Awardin voittaja 2007

Seuraaja: Vincent Lecavalier & Trevor Linden