Johnny Cash

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Johnny Cash
Johnny Cash vuonna 1977.
Johnny Cash vuonna 1977.
Henkilötiedot
Syntynyt26. helmikuuta 1932
Kingsland, Arkansas
Kuollut12. syyskuuta 2003 (71 vuotta)
Nashville, Tennessee
Muusikko
Aktiivisena 1955–2003
Tyylilajit country, rock and roll, folk, blues, gospel
Soittimet laulu, kitara
Yhtyeet The Tennessee Three, The Highwaymen
Levy-yhtiöt Sun Records, Columbia Records, Mercury Records, American Recordings, House of Cash
Aiheesta muualla
johnnycash.com

John R. "Johnny" Cash (26. helmikuuta 1932 Kingsland, Arkansas – 12. syyskuuta 2003 Nashville, Tennessee) oli yhdysvaltalainen countrylaulaja ja lauluntekijä sekä näyttelijä.

Cash oli yksi countrymusiikin merkittävimmistä hahmoista. Hänet tunnettiin syvästä ja sointuvasta baritoniäänestään. Cashin tyyliä on luonnehdittu countryn, folkin ja rock and rollin yhdistelmäksi. Uransa aikana Cash julkaisi yli 100 hittisingleä.[1] Cashin albumeita on myyty yli 90 miljoonaa kappaletta. Hänet on nimetty Country Music Hall of Fameen, Rock and Roll Hall of Fameen ja Songwriters Hall of Fameen.[2]

Elämä ja muusikon ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhainen elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Johnny Cash syntyi 26. helmikuuta 1932 Kingslandissa Arkansasissa Ray ja Carrie Cashin lapseksi.[2] Hän sai kasteessa nimekseen J. R. Cash. Hänen ollessaan kolmevuotias perhe muutti Dyessin kaupunkiin Arkansasissa. Lapsena Cash kuunteli musiikkia radiosta ja kirjoitti ensimmäiset laulunsa 12 vuoden ikäisenä. Lukioaikoinaan hän lauloi osavaltion KLCN-radiokanavalla.[1] Vuonna 1944 Johnnyn isoveli Jack kuoli 15-vuotiaana sahaonnettomuudessa [3]

Cash valmistui lukiosta vuonna 1950 ja muutti Detroitiin töihin autotehtaaseen. Korean sodan sytyttyä hän värväytyi Yhdysvaltain ilmavoimiin ja palveli Saksassa[4]. Hänen etunimensä "J. R." ei kelvannut värvääjälle, joten hän vaihtoi etunimikseen "John R.".[5] Palvelusaikanaan Cash opetteli soittamaan kitaraa ja alkoi tehdä lauluja tosimielessä. Palveluksensa jälkeen vuonna 1954 Cash meni naimisiin teksasilaisen Vivian Liberton kanssa ja muutti Memphisiin, missä hän opiskeli radiokuuluttajaksi.[1] Hän esiintyi Tennessee Twon (myöhemmin Tennessee Threen) jäsenenä maalaismarkkinoilla ja muissa paikallisissa tilaisuuksissa.[4] Ryhmän muut jäsenet olivat basisti Marshall Grant ja kitaristi Luther Perkins.[6]

Uran alkuvuodet Sun Recordsilla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Cashin promokuva vuodelta 1955.

Cash markkinoi itseään Sun Recordsin Sam Phillipsille aluksi gospel-laulajana, mutta Phillips vaati Cashilta jotain myyvämpää. Vihdoin Cashin kappale "Hey Porter" herätti Phillipsin mielenkiinnon. Phillips teki Cashin kanssa levytyssopimuksen vuonna 1955. Hän antoi Cashille taiteilijaetunimeksi "Johnny", mitä Cash piti aluksi liian lapsellisena.[1]

Cash saavutti Sunilla nopeasti menestystä kappaleillaan kuten ”Cry, Cry, Cry”, ”Hey Porter”, ”Folsom Prison Blues” ja ”I Walk the Line”.[4] Viimeksi mainittu nousi vuonna 1956 countrylistan kärkeen kuudeksi viikoksi ja menestyi myös poplistalla.[1] Vuonna 1957 Cash oli noussut jo maan menestyneimmäksi country and western -artistiksi.[4]

Cashin musiikki oli riisuttua, ja laulujen sanoitukset kertoivat köyhästä työväestä ja käsittelivät yhteiskunnallisia ja poliittisia asioita. Hän tuli tunnetuksi myös kapinallisesta luonteestaan.[4] Konserttinsa Cash aloitti tavallisesti sanomalla ”Hello, I'm Johnny Cash” (suom. Terve, minä olen Johnny Cash).

Cash esiintyi Grand Ole Opryssa ensimmäisen kerran vuonna 1957. Hän erottui muista esiintyjistä pukeutumalla mustaan esiintymisasuun, mistä hän sai lempinimekseen "Mies mustissa" ("The Man in Black"). Cashista tuli ensimmäinen LP:n julkaissut artisti Sun Recordsilla marraskuussa 1957, kun hänen esikoisalbuminsa Johnny Cash with His Hot and Blue Guitar julkaistiin. Seuraavana vuonna Cash saavutti suurimman hittinsä kappaleella "Ballade of a Teenage Queen", joka oli countrylistan ykkösenä 10 viikon ajan. Cash halusi äänittää myös gospel-albumin, mutta levy-yhtiö ei siihen suostunut. Sopimukseensa tyytymätön Cash siirtyikin vuonna 1958 Columbia Recordsille. Sun jatkoi Cashin julkaisemattomien äänitysten julkaisemista 1960-luvulle asti.[1] Cash sai hittisinglejä 1950-luvun lopussa myös Columbialla, kuten listaykkösen "Don't Take Your Guns to Town" (1959). Hän sai myös julkaistuksi ensimmäisen gospel-albuminsa Hymns by Johnny Cash.[1]

1960-luku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Cash esiintymässä San Quentinin vankilassa vuonna 1969.

Monet Cashin ensimmäisistä albumeista 1960-luvulla olivat konseptialbumeja, kuten Bitter Tears: Ballads of the American Indian (1964). Tuottaja Don Law'n vaikutuksesta Cash alkoi ottaa musiikkiinsa folkvaikutteita 1960-luvun puolivälissä. Hän esiintyi Newport Folk Festivalilla 1964 ja tutustui folklaulaja Bob Dylaniin.[7]

Cash oli alkanut käyttää amfetamiinia vuonna 1959 selviytyäkseen yli 300 konserttia vuodessa käsittävästä kiertueohjelmastaan. Cashin huumeongelma oli vuonna 1961 jo niin vakava, että hänen levytystensä taso oli alkanut kärsiä, eikä hän enää saanut listamenestystä entiseen tapaan. Hän muutti New Yorkiin vuonna 1963 ja joutui ajoittain tekemisiin poliisinkin kanssa.[1]

Cash palasi singlelistan kärkeen vuonna 1963 kappaleella "Ring of Fire" ja seuraavana vuonna kappaleella "Understand Your Man". Niiden jälkeen hänen ongelmansa pahenivat jälleen. Hänet pidätettiin huumeiden salakuljetuksesta vuonna 1965, Grand Ole Opry torjui hänet, ja hänen vaimonsa otti avioeron.[1]

Cash muutti Nashvilleen vuonna 1966. Siellä hän parani riippuvuuksistaan muusikkotoverinsa June Carterin avulla ja kääntyi fundamentalistikristityksi. Hän alkoi myös jälleen saavuttaa listamenestystä. Cash ja Carter menivät naimisiin keväällä 1968.[1]

Cashista tuli suosittu myös countrymusiikin ulkopuolella. Tässä tärkeässä osassa oli vankilakonsertissa äänitetty livealbumi Johnny Cash at Folsom Prison (1968). Tämän ja seuraavan vankilakonserttilevynsä myötä Cashista tuli vankilauudistuksen ja yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden puhemies Yhdysvalloissa.[4] Cashin single "A Boy Named Sue" nousi poplistan sijalle kolme, mikä on hänen paras sijoituksensa poplistalla. Vuonna 1969 Cash vieraili Bob Dylanin albumilla Nashville Skyline.[1]

1970-luku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Johnny Cash vaimonsa June Carterin kanssa vuonna 1969. Heille syntyi yksi poika, John Carter Cash.

Cash alkoi juontaa omaa televisio-ohjelmaansa The Johnny Cash Show vuonna 1969. Ohjelmaa tehtiin vuoteen 1971 saakka, ja siinä esiintyi Cashin lisäksi monia ajan tähtiartisteja, kuten Ray Charles ja Bob Dylan.[4] Ohjelman myötä Cashin suosio oli korkealla, ja hänen singlensä nousivat countrylistan kärkeen. Hän esiintyi Richard Nixonille Valkoisessa talossa, näytteli Kirk Douglasin rinnalla elokuvassa The Gunfight sekä oli dokumenttielokuvan aiheena. Cash ja Carter kävivät myös kampanjaa intiaanien ja vankien oikeuksien puolesta sekä tekivät yhteistyötä saarnaaja Billy Grahamin kanssa.[1] Cash suoritti teologian tutkinnon kahden vuoden opiskelun jälkeen, ja hänet vihittiin papiksi 1970-luvun lopulla.[5]

Cashin kiertueryhmään 1960-luvun lopulta 1980-luvulle kuuluivat muun muassa Mother Maybelle Carter, The Carter Sisters ja Statler Brothers. Vuosikymmenen edetessä Cash julkaisi uusia albumeja aiempaa harvemmin, ja hänen suosionsa alkoi hiipua.[7]

1980-luku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Cash esiintymässä vuonna 1987.

Cashin suosio oli alamaissa 1980-luvulla. Carl Perkinsin ja Jerry Lee Lewisin kanssa tehty albumi The Survivors (1982) menestyi kohtalaisesti, kuten myös Waylon Jenningsin, Willie Nelsonin ja Kris Kristoffersonin kanssa tehty Highwayman (1985).[1] Highwaymen-nelikko myös konsertoi yhdessä ja julkaisi vielä kaksi albumia: Highwayman 2 (1990) ja The Road Goes On Forever (1995).[7]

Cash esiintyi ensimmäistä kertaa Suomessa 28. lokakuuta 1983 Lahden suurhallissa.[8][9]

Cash jätti Columbia Recordsin vuonna 1986 ja siirtyi Mercury Nashvillelle. Hänen ja levy-yhtiön käsitykset Cashin tyylin suunnasta kuitenkin erosivat toisistaan, ja koska radiokin kaipasi uudenaikaisempaa countrya, Cashin musiikki ei vuosikymmenen lopulla enää noussut listoille. Konserttiesiintyjänä hänen suosionsa kuitenkin säilyi korkeana.[1]

1990-luku ja American Recordings

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Cash siirtyi vuonna 1993 American Recordingsille.[1] Vuonna 1994 tuottaja Rick Rubinin kanssa aloitettu American Recordings -albumisarja toi Cashille uusia kuuntelijoita, myynti- ja arvostelumenestystä sekä useita Grammy-palkintoja. American Recordings -levyillä Cash tulkitsi omien kappaleidensa ohella eri musiikkityylejä edustavia lauluja akustisen kitaran säestyksellä. Myös albumi Unchained (1996) sisälsi monipuolista materiaalia, ja se palkittiin parhaan countryalbumin Grammylla.[7][4]

Kuolema

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Cashin hautakivi

Cash oli kärsinyt terveysongelmista koko 1990-luvun ajan. Hän lopetti konsertoinnin vuosikymmenen lopulla mutta jatkoi edelleen levyttämistä Rubinin tuottamana.[7] Hänen vaimonsa June kuoli toukokuussa 2003. Johnny Cash kuoli neljä kuukautta myöhemmin diabeteksen komplikaatioihin.[1]

Kuoleman jälkeen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Cashilta julkaistiin postuumisti vielä kaksi American Recordings -albumia sekä paljon muuta aiemmin julkaisematonta materiaalia.[1] Hänen elämästään tehty elokuva Walk the Line julkaistiin 2005.[4]

Avioliitot ja perhe

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Cash oli kahdesti naimisissa. Vivian Liberton kanssa hän sai neljä tytärtä: Rosanne, Kathy, Cindy ja Tara. Erottuaan Libertosta ja mentyään naimisiin countrymuusikko June Carter Cashin kanssa vuonna 1968 hän sai vaimonsa edellisestä liitosta kaksi ottotytärtä, Carlenen ja Rosien. Johnny ja June saivat myös yhteisen pojan, John Carter Cashin.[10] Rosanne Cash ja John Carter Cash, samoin kuin Carlene Carter, ovat countrymuusikkoja.

Tunnustukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Cashille myönnettiin hänen uransa aikana kaikkiaan 13 Grammy-palkintoa, mukaan lukien elämäntyö-Grammy vuonna 1999. Hän voitti myös yhdeksän Country Music Associationin palkintoa. Cash nimettiin countrymusiikin Hall of Fameen vuonna 1980 ja Rock and Roll Hall of Fameen 1992.[4]

Vuonna 2003 albumi At Folsom Prison (1968) valittiin mukaan Yhdysvaltain kongressin kirjaston National Recording Registry -kokoelmaan, johon kootaan esteettisesti, historiallisesti tai kulttuurisesti merkittäviä yhdysvaltalaisia äänitteitä[11].

Bibliografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Cash, Johnny: Laulu elämälle. Suomentanut Kainulainen, Tuulikki; Kainulainen, Matti. Kirjapaja, 1978 (alkuteos Man in Black, 1975, omaelämäkerta). ISBN 9516212050
  • Cash, Johnny: Man in White. (apostoli Paavalista kertova romaani) HarperCollins, 1986. ISBN 0-06-250132-1 (englanniksi)
  • Cash, Johnny & Carr, Patrick: Cash omin sanoin. Suomentanut Tiirinen, Mika. Johnny Kniga, 2003 (alkuteos Cash: The Autobiography, 1997, omaelämäkerta). ISBN 9510283657

Diskografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sun Records

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Columbia Records

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksityisesti julkaistut gospelalbumit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mercury Records

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

American Recordings

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Filmografia näyttelijänä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Televisioelokuvat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Night Rider (1962)
  • Thaddeus Rose and Eddie (1978)
  • The Pride of Jesse Hallam (1981)
  • Murder in Coweta County (1983)
  • The Baron and the Kid (1984)
  • The Last Days of Frank and Jesse James (1986)
  • Stagecoach (1986)
  • Davy Crockett: Rainbow in the Thunder (1988)
  • All My Friends are Cowboys (1998)[12]

Televisiosarjat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q Stephen Thomas Erlewine: Johnny Cash Artist Biography AllMusic. Viitattu 28.8.2019.
  2. ↑ a b Johnny Cash Biography Academy of Achievement. Viitattu 20.12.2007. (englanniksi)
  3. ↑ Hilburn: Johnny Cash s.24-26
  4. ↑ a b c d e f g h i j Johnny Cash Encyclopaedia Britannica. Viitattu 28.8.2019.
  5. ↑ a b Joe McGasko: Remembering Johnny Cash: 10 Things You Might Not Know About Him Biography.com. Viitattu 29.8.2019.
  6. ↑ Johnny Cash Biography Biography.com. Arkistoitu 28.4.2008. Viitattu 20.12.2007. (englanniksi)
  7. ↑ a b c d e Johnny Cash Country Music Hall of Fame
  8. ↑ http://elisa.net/uutiset/viihde/?id=43807
  9. ↑ Ilkka Mattila, Antti Saraja: Pala oikeaa Amerikkaa kylmässä Suomessa. Etelä-Suomen Sanomat 30.10.1983
  10. ↑ Rosanne Cash: Rosanne Cash Reflects on What June Carter Was Like as a Stepmother Country Living. 25.8.2017. Viitattu 2.9.2019.
  11. ↑ Complete National Recording Registry Listing, Library of Congress. Viitattu 7.9.2020.
  12. ↑ a b c Rewind: The Uneven Acting Legacy Of Johnny Cash MTV News. 14.11.2005. Arkistoitu 28.8.2019. Viitattu 28.8.2019.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Hilburn, Robert: Johnny Cash. Suomentanut Ahokas, Juha. Like, 2014 (alkuteos Johnny Cash – The Life, 2013). ISBN 9789520107659

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Johnny Cash.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Johnny_Cash&oldid=22770900”