Kalle Suosalo
Kalle Suosalo | |
---|---|
Kansanedustaja | |
4.4.1917–31.10.1917
|
|
Ryhmä/puolue | SDP |
Vaalipiiri | Vaasan läänin pohjoinen |
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 9. helmikuuta 1869 Messukylä |
Kuollut | 2. maaliskuuta 1918 (49 vuotta) Pietarsaari |
Ammatti | leipuri |
Karl (Kalle) Aleksander Suosalo (vuoteen 1906 Finni, 9. helmikuuta 1869 Messukylä – 2. maaliskuuta 1918 Pietarsaari) oli suomalainen poliitikko, joka toimi SDP:n kansanedustajana vuonna 1917. Varsinaiselta ammatiltaan hän oli leipuri. Suosalo teloitettiin sisällissodan aikana maaliskuussa 1918.[1][2]
Elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Varhaiset vuodet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suosalon vanhemmat olivat lampuoti Johan Johansson ja Lovisa Vilhelmina Johansdotter. Kiertokoulua käytyään hän työskenteli tiilitehtaan työmiehenä, muurarina ja kirvesmiehenä.[2] Vuonna 1902 Suosalo oli perustamassa Messukylän työväenyhdistystä.[3] Suosalo muutti myöhemmin Pietarsaareen, jossa hän piti leipomoa vuosina 1906–1915.[2]
Kansanedustajana
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suosalo toimi SDP:n Vaasan läänin pohjoisen vaalipiirin piirisihteerinä, piiritoimikunnan puheenjohtajana ja kiertävänä puhujana vuosina 1915–1918, jonka ohella hän oli myös puolueneuvoston jäsen.[2] Pietarsaaren suomalaisen työväenyhdistyksen jäsenenä Suosalo puolusti kaupungin suomenkielisiä ja kiinnitti huomiota myös naisten asemaan.[4] Suosalo oli ehdolla vuosien 1909, 1910 ja 1911 eduskuntavaaleissa, joissa hän jäi Oskari Tokoin varaedustajaksi. Suosalo valittiin kansanedustajaksi 1916, jolloin valittu eduskunta kokoontui vasta huhtikuussa 1917. Eduskunnan hajottamisen jälkeen lokakuussa 1917 pidetyissä vaaleissa Suosalo jäi jälleen varasijalle.[2]
Kuolema
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Katso myös: Pietarsaaren teloitukset
Sisällissodan aikana valkoiset vangitsivat Suosalon 15. helmikuuta, vaikkei hän kuulunut punakaartiin, eikä myöskään pasifistina kannattanut aseellista kapinaa. Suosalon pojanpojanpojan näyttelijä Martti Suosalon mukaan syynä oli lehtikirjoitus, jossa hän vaati inhimillistä kohtelua Pietarsaaressa vangituille venäläisille sotilaille.[5]
Yöllä 2. maaliskuuta joukko humalaisia jääkäreitä piti pikaoikeudenkäynnin, jonka jälkeen Suosalo ja viisi muuta Pietarsaaren suomenkielisen työväenyhdistyksen jäsentä teloitettiin Strengbergin tupakkatehtaan seinää vasten. Heidän lisäkseen ammuttiin teloituksia vastustamaan asettunut valkoinen lakimies Johannes Jääskeläinen. Ruumiit raahattiin työväentalon rappusille, josta uhrien omaiset joutuivat noutamaan ne. Suosalon ruumiin hakivat hänen 11- ja 15-vuotiaat lapsensa Tyyne ja Martti.[4][5]
Muistaminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Teloitetut työväenyhdistyksen jäsenet haudattiin joukkohautaan Pietarsaaren uudelle hautausmaalle. Piispa Björn Vikström siunasi vainajat lokakuussa 2018, jolloin seurakunta esitti myös anteeksipyynnön, ettei uhreja suostuttu siunaamaan jo vuonna 1918.[6] Hautamuistomerkin lisäksi Suosalon nimi on Strengbergin tupakkatehtaan seinään teloitusten satavuotispäivänä kiinnitetyssä muistolaatassa.
Perhe
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suosalo oli naimisissa Haapajärvellä syntyneen Liisa Haakin (s. 1866) kanssa vuodesta 1891. Heidän poikiaan olivat näyttelijä ja teatterinjohtaja Martti Suosalo sekä SKDL:n kansanedustajana vuosina 1962–1966 toiminut muurari Vilho Suosalo. Vuonna 1962 syntynyt näyttelijä Martti Suosalo on vuonna 1954 kuolleen Martti Suosalon pojanpoika.[7]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Suosalo, Kalle Aleksander Suomen sotasurmat 1914-1922. 5.3.2002. Valtioneuvoston kanslia. Arkistoitu 11.10.2007. Viitattu 11.9.2007.
- ↑ a b c d e Kalle Suosalo Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 11.9.2007.
- ↑ Messukylän Työväenyhdistys 30-vuotias. Kansan Lehti, 27.8.1932, s. 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 12.10.2021.
- ↑ a b Talvitie, Liisa: Vuoden 1918 tragedia konkretisoituu Martti Suosalon elämässä: isovaari teloitettiin, kotikadulla tapeltiin 12.3.2018. Apu. Viitattu 12.10.2021.
- ↑ a b Varjus, Seppo: Martti Suosalon isoisän isän elämä päättyi karmealla tavalla teloittajien edessä 1918 – viimeiset sanat olivat pysäyttävät 10.4.2018. Ilta-Sanomat. Viitattu 12.10.2021.
- ↑ Högkulla, Pirkko: Seurakunnalta poikkeuksellinen ele Pietarsaaressa: Vuonna 1918 teloitetut siunataan vihdoin haudan lepoon ja seurakunta pyytää julkisesti anteeksiantoa 25.10.2018. Pietarsaaren Sanomat. Arkistoitu 29.10.2021. Viitattu 12.10.2021.
- ↑ Kolsi, Eeva-Kaarina: Martti Suosalo näyttelee pappansa kaveria: ”Jalmari piti sotaorvoista huolta” 11.11.2017. Ilta-Sanomat. Viitattu 22.2.2018.