Lapin maakunta

Lapin maakunta
vaakuna	sijainti
Historialliset läänit	Pohjanmaan lääni (1634–1775) Oulun lääni (1775–1938) Lapin lääni (1938–2009)
Maakuntakeskus	Rovaniemi
Maakuntajohtaja	Mika Riipi[1]
Pinta-ala ilman merialueita	98 983,66 km²  suurin 2021
Kokonaispinta-ala	100 366,85 km²  suurin 2021 [2]
– maa	92 673,82 km²
– sisävesi	6 309,84 km²
– meri	1 383,19 km²
Väkiluku	175 784 10:nneksi suurin 30.9.2024 [3]
– väestötiheys	1,9 as./km² (30.9.2024)
Maakuntalaulu	Kymmenen virran maa
Nimikkolajit
– eläin	poro
– järvi	Inarijärvi
– kala	lohi
– kasvi	kullero
– kivi	kulta
– lintu	sinirinta
Lyhenne	FI-10
Infobox OK

Lapin maakunta (ruots. Lappland, pohjoissaameksi Lappi eanangoddi, inarinsaameksi Laapi eennâmkodde ja koltansaameksi Lappi mäddkåʹdd) on Suomen pohjoisin, laajin ja harvimmin asuttu maakunta.^[4] Se vastaa alueeltaan aiempaa Lapin lääniä^[5], mutta nykyinen Lapin maakunta on laajempi kuin Lapin historiallinen maakunta, koska sen eteläosa, joka myös tunnetaan nimellä Peräpohjola, on osa Pohjanmaan historiallista maakuntaa.

Saamelaiset ovat Lapin alueen alkuperäiskansa, mutta lukumääräisesti he ovat nykyisin vähemmistössä Lapin maakunnassa.

Valtiollisissa vaaleissa Lapin maakunta muodostaa Lapin vaalipiirin.

Lapin maakunnan pinta-ala on 100 367 km².^[6] Se rajoittuu pohjoisessa Norjan Tromssan ja Finnmarkin lääneihin, idässä Venäjän Murmanskin alueseen ja Karjalan tasavaltaan, etelässä Pohjois-Pohjanmaan maakuntaan ja lännessä Ruotsin Norrbottenin lääniin. Rajajokia ovat Tenojoki Norjan vastaisella rajalla sekä Muonionjoki ja Tornionjoki Ruotsin vastaisella rajalla.^[7]

Lappi sijaitsee suunnilleen 66. ja 70. leveyspiirien välillä. Niinpä suurin osa Lapista on napapiirin pohjoispuolella.^[7]

Rovaniemi on Lapin maakuntakeskus. Se on yliopistokaupunki ja alueensa kaupan, hallinnon ja koulutuksen keskus sekä urheilu- ja kulttuurikaupunki. Se on pinta-alaltaan Suomen ja Euroopan suurin kaupunki (8 016,84 km²).^[8] Muut kaupungit ovat Kemi, Tornio ja Kemijärvi.^[5] Lappi on eräällä tapaa kaksinapainen maakunta, sillä Rovaniemen ohella Kemi-Tornio-alue on merkittävä kaupunkikeskus. Tornio on maakunnan vanhin kaupunki. Se on suomalaisittain ja lappilaisittain erityinen kaupunki, sillä se on kasvanut lähes yhteen Ruotsin puolella sijaitsevan Haaparannan kanssa. Rajakaupungit ovatkin laatineet yhteisen kehittämissuunnitelman raja-alueelleen.^[8] Kemi on suurin teollisuuskaupunki.

Maakunnan suurin järvi on Inarijärvi (pinta-ala 1 084 km²)^[9] Suurimmat joet ovat Kemijoki, Tornionjoki ja Ounasjoki. 1960-luvun lopulla Lappiin rakennettiin kaksi suurta tekojärveä, Lokka ja Porttipahta.^[10]

Korkein kohta on Enontekiön Halti, joka yltää Suomen puolella 1 324 metrin korkeuteen merenpinnasta.^[11]

Lapin kallioperä kuuluu Fennoskandian kilpialueeseen. Se on hyvin vanhaa, suurin osa siitä on muodostunut paleoproterotsooisella maailmankaudella, jotkut alueet jo arkeeisen aionin aikana yli 2500 miljoonaa vuotta sitten.^[12]

Lapin maaperässä on monenlaisia rikkauksia. Lapista löytyi kultaa 1860-luvulla, mikä käynnisti kultaryntäyksen.^[13] Kultaa huuhdotaan edelleen Lapin joista, mutta nykyisin on aloitettu myös kultakaivoksia.

Kolarin ja Kemijärven rautakaivokset otettiin käyttöön 1900-luvun puolivälissä. Vuonna 1965 löytyi Kemin kromimalmi. Kevitsasta kaivetaan nikkeliä ja kuparia.^[14] Kevitsan kaivoksessa on Suomen suurimmat kupari-, nikkeli- ja kobolttivarat, kun taas Suomen tunnetut kromivarat sijaitsevat Kemin kaivoksessa. Kittilän kaivoksessa on Suomen ylivoimaisesti suurimmat kultavarat ja Kevitsan kaivoksessa suurimmat platinaryhmän metallien varat.^[15]

Luoston Lampivaarassa sijaitsee myös Euroopan ainoa toimiva ametistikaivos. Kaivos on harvinainen myös siinä mielessä, että se on avoin yleisölle. Opastetulla kiertueella pääsee myös itse etsimään ja kaivamaan ametisteja. Lampivaaran ametistikaivos on osa Pyhä-Luoston kansallispuistoa ja tärkeä turisti- ja matkailukohde lapissa.^[16]

Suomen luonnontieteellisistä maakunnista Lappiin kuuluvat Inarin Lappi, Enontekiön Lappi, Sompion Lappi, Kittilän Lappi ja Koillismaa.^[17]

Lapissa on kymmenen kansallispuistoa: Lemmenjoen, Oulangan, Pallas-Yllästunturin, Perämeren, Pyhä-Luoston, Riisitunturin, Syötteen, Urho Kekkosen ja Sallan kansallispuisto.^[18]

Lapin ilmasto on subarktinen. Kesällä suuressa osassa Lappia vallitsee yötön yö, jolloin aurinko ei laske lainkaan ja talvella puolestaan kaamos, jolloin aurinko ei nouse lainkaan. Utsjoella yötön yö kestää 72 ja kaamos 53 vuorokautta.^[19]

Lapin eri osien ilmasto on hyvin erilainen. Keski-Lapin mantereiseen ilmastoon vaikuttavat laajat suoalueet. Jäämeri vaikuttaa paikoin Pohjois-Lapin muuten hyvin mantereiseen ilmastoon.^[20] Terminen kesä kestää Rovaniemellä keskimäärin 90 päivää, Kilpisjärvellä vain 46 päivää.^[19]

Ensimmäiset lumisateet havaitaan korkeimmilla tunturinhuipuilla yleensä elo-syyskuun vaihteessa. Yhtenäinen lumipeite saadaan keskimäärin syyskuun lopussa tai lokakuun aikana. Pysyvä lumi tulee kuukauden verran tämän jälkeen. Maa on lumen peitossa 6–7 kuukautta. Lumipeite on paksuimmillaan huhtikuun alussa, ja alkaa sulaa pian sen jälkeen.^[21] Suurin koskaan mitattu lumensyvyys on ollut 190 cm Kilpisjärvellä 19. huhtikuuta 1997.^[22]

Sodankylän ilmastotilastoa tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu Vrk:n ka. ylin lämpötila (°C) −9,5 −8,1 −2,4 3,5 10,1 16,7 19,6 16,5 10,3 2,9 −3,8 −7,4 ka. 4 Vrk:n ka. alin lämpötila (°C) −18,7 −18,1 −13,1 −6,7 0,5 6,5 9,7 7,2 2,5 −2,7 −10,8 −16,5 ka. −5 Vrk:n keskilämpötila (°C) −13,5 −12,7 −7,5 −1,3 5,3 11,6 14,5 11,7 6,2 0,1 −7,1 −11,7 ka. −0,4 Sademäärä (mm) 34 29 30 29 41 56 74 66 49 46 39 34 Σ 527 L ä m p ö t i l a −9,5 −18,7 −8,1 −18,1 −2,4 −13,1 3,5 −6,7 10,1 0,5 16,7 6,5 19,6 9,7 16,5 7,2 10,3 2,5 2,9 −2,7 −3,8 −10,8 −7,4 −16,5 S a d a n t a 34 29 30 29 41 56 74 66 49 46 39 34 Lähde: Climatological statistics for the normal period 1971-2000(englanniksi)

Pääartikkeli: Lapin historia

Ei ole varmaa, tulivatko ensimmäiset Lapin asukkaat etelästä Suomen poikki vai pohjoisesta merenrannalta. Vanhimmat asutusvaiheen jäänteet ovat Inarissa lähes 9 000 vuotta vanhoja, ja Utsjoen Vetsijärven asutus on ajoitettu noin vuoteen 8 100 eaa.^[23] Lapin kivikauden asutuksesta kertoo myös Rovaniemen hirvenpää, joka on ajalta 5800 eaa.^[24]

Varhaisia rautakautisia raudan sulatusuuneja on löydetty muun muassa Kemijärven Räisälästä ja Rovaniemen Sierijärveltä.^[25]

Pähkinäsaaren rauhassa Lappi jäi Kemijokilaaksoa myöten Novgorodin puolelle. Ruotsalaisten vaikutus sillä suunnalla oli kuitenkin suurta, rajasta käytiin useita kiistoja kunnes se Täyssinän rauhassa asetettiin suunnilleen Suomen nykyisen itärajan kohdalle.

1500-luvulla Lapissa asui noin 5 000 ihmistä. Saamelaisten asuttama alue oli jaettu niin sanottuihin Lapinmaihin. Valtakunnanrajojen kulku oli epäselvää, vuonna 1751 Inarista kerättiin veroja kolmeen valtakuntaan (Norjaan, Ruotsiin ja Venäjälle).

1560-luvulta alkaen savolaisia kaskiviljelijöitä muutti sankoin joukoin Lappiin.^[26] Maakunnan väkiluku kaksinkertaistui. Lapin ensimmäinen kaupunki Tornio perustettiin 1621.^[27] 1600-luvun lopun katovuodet Lapissa vähemmän nälänhätää kuin maataloudesta enemmän riippuvaisessa etelässä.^[26]

Suuren Pohjan sodan jälkeen Lappiin alkoi jälleen virrata uuttaa asutusta.^[27] Vanha pyyntikulttuuri väistyi maatalouden tieltä. Kuningas antoi julistuksia, joilla pyrittiin toisaalta edistämään uudisasutusta, toisaalta turvaamaan erityisesti poronhoidon edellytykset. Lappiin muuttavat talonpojat saivat verovapauden 15 vuoden ajaksi. Vuosien 1673 ja 1695 julistukset eivät juuri innostaneet talonpoikia. Vasta vuoden 1749 kuninkaallinen ohjesääntö aiheutti nopean muuttoliikkeen Lappiin.^[28][26]

Kun Suomi siirtyi Venäjän vallan alle 1809, Torniojoesta tuli rajajoki.^[29]

1800-luvun elinkeinoja olivat maatalous ja porotalous, ja uutena metsätalous. Sitä varten kehitettiin rautatietä ja maantieverkkoa.^[24]

Talvisodan alkaessa ei uskottu Neuvostoliiton kiinnostuvan huonojen kulkuyhteyksien Lapista. Tilanne muuttui kun Saksa miehitti Norjan. Jatkosodassa Lapin miehet olivat saksalaisen komennuksen alla ja heidät kuljetettiin taistelemaan Sallan rintamalle. Jatkosodan lopulla Lapissa oli noin 200 000 saksalaista sotilasta, kun Lapin oma asukasmäärä oli vain 150 000. Välirauhassa Suomi menetti Petsamon ja osan Sallaa Neuvostoliitolle, ja sitoutui poistamaan maasta yli 200 000 saksalaista sotilasta kahden viikon kuluessa. Lapin sota alkoi 28. syyskuuta 1944. Runsaan viikon kuluttua sota raivosi täydellä teholla Tornion ja Kemin suunnalla. Saksalaiset vetäytyivät pohjoiseen Jäämeren- ja Kilpisjärventietä pitkin. Vetäytyessään he polttivat tienvarsikylien rakennukset ja Rovaniemi tuhottiin lähes kokonaan. Sillat räjäytettiin ja tiet ympäristöineen miinoitettiin. Viimeiset saksalaiset poistuivat maasta 27. huhtikuuta 1945. Suomi menetti Lapin sodassa 772 miestä, 262 katosi ja 2904 haavoittui. Saksalaisten tappiot olivat 4500 miestä.^[24]

Lapin sodan alta evakuoidut asukkaat saivat luvan palata vasta kesän 1945 aikana, mutta miinat tappoivat ja vammauttivat asukkaita vielä pitkään. Lapin alueen rakennuskannasta oli tuhoutunut jopa 70–90 %. Jälleenrakennukseen saatiin kansainvälistä apua Pohjoismailta ja erilaisilta järjestöiltä, mm. United Nations Relief and Rehabilitation, Punainen Risti sekä UNICEF.^[24]

Lapin maakuntaan luetaan Suomen historiallisista maakunnista Lapin ohella myös pohjoisin osa Pohjanmaa eli Peräpohjola. Tätä nykyisen Lapin maakunnan eteläosaa on toisinaan on pidetty eri maakuntanakin, ja se käsittää nykyisestä Lapin maakunnasta suunnilleen puolet. Nykyisen Lapin maakunnan vaakuna on silti sama kuin Lapin historiallisen maakunnan. Suomen ohella Lappi on yksi maakunnista myös Ruotsissa. Siellä kuitenkaan maakunnilla ei 1600-luvun jälkeen ole ollut virallista asemaa. Ennen vuotta 1809, jolloin Suomi liitettiin Venäjään, Suomen Lappi oli osa Ruotsin Lappia.^lähde?

Rajoiltaan likimain nykyistä Lapin maakuntaa vastaava Lapin lääni erotettiin Oulun läänistä vuonna 1938. Toisen maailmansodan seurauksena Lapin läänistä luovutettiin Neuvostoliitolle vuonna 1940 Sallan itäosa ja Petsamoon kuuluneen Kalastajasaarennon itäosa^[30], vuonna 1944 koko Petsamo, ja vuonna 1947 Neuvostoliitolle myytiin vielä Jäniskosken-Niskakosken alue.^[31] Petsamo ei alkuaan ollut osa Ruotsiin kuulunutta Lapin maakuntaa, vaan se oli liitetty Suomeen Venäjästä Tarton rauhassa 1920.^[32]

Sittemmin Lapin maakunta yhtenä Suomen nykymaakunnista alettiin vähitellen määritellä alueeltaan samaksi kuin Lapin lääni. Virallisestikin Lapin läänin alueesta tuli Lapin nykymaakunta vuonna 1997, kun nykymaakunnat määriteltiin yhtenäisesti koko Suomessa.^lähde?

Lapin maakunnan muodostaa 21 kuntaa, joista Kemi, Kemijärvi, Rovaniemi ja Tornio ovat kaupunkeja:

Nimi	Vaakuna	Kuntamuoto	Väkiluku[33]	Kokonaispinta-ala[6]	Väestötiheys	Seutukunta	Perustettu	Nimi muilla virallisilla kielillä
Enontekiö[34][35]		kunta	1 775	8 391,31 km²	0,22 as./km²	Tunturi-Lapin seutukunta	1877	pohjoissaameksi Eanodat
Inari[34][35]		kunta	7 160	17 333,62 km²	0,48 as./km²	Pohjois-Lapin seutukunta	1876	pohjoissaameksi Anár, inarinsaameksi Aanaar, koltansaameksi Aanar
Kemi[34][35]		kaupunki	19 424	747,16 km²	203,78 as./km²	Kemi-Tornion seutukunta	1869	-
Kemijärvi[34][35]		kaupunki	6 960	3 931,15 km²	1,99 as./km²	Itä-Lapin seutukunta	1957	-
Keminmaa[34][35]		kunta	7 638	648,13 km²	12,18 as./km²	Kemi-Tornion seutukunta	-	-
Kittilä[34][35]		kunta	6 673	8 263,15 km²	0,82 as./km²	Tunturi-Lapin seutukunta	1854	-
Kolari[34][35]		kunta	3 958	2 617,74 km²	1,55 as./km²	Tunturi-Lapin seutukunta	1867	-
Muonio[34][35]		kunta	2 305	2 037,78 km²	1,21 as./km²	Tunturi-Lapin seutukunta	1868	-
Pelkosenniemi[34][35]		kunta	916	1 881,82 km²	0,5 as./km²	Itä-Lapin seutukunta	1916	-
Pello[34][35]		kunta	3 203	1 863,72 km²	1,84 as./km²	Tornionlaakson seutukunta	1867	-
Posio[34][35]		kunta	2 872	3 544,65 km²	0,94 as./km²	Itä-Lapin seutukunta	1926	-
Ranua[34][35]		kunta	3 571	3 694,79 km²	1,03 as./km²	Rovaniemen seutukunta	1917	-
Rovaniemi[34][35]		maakunnan pääkaupunki	65 673	8 016,62 km²	8,66 as./km²	Rovaniemen seutukunta	1929	-
Salla[34][35]		kunta	3 285	5 872,41 km²	0,57 as./km²	Itä-Lapin seutukunta	1857	-
Savukoski[34][35]		kunta	970	6 496,57 km²	0,15 as./km²	Itä-Lapin seutukunta	1916	-
Simo[34][35]		kunta	2 790	2 085,60 km²	1,93 as./km²	Kemi-Tornion seutukunta	1865	-
Sodankylä[34][35]		kunta	8 141	12 415,32 km²	0,7 as./km²	Pohjois-Lapin seutukunta	1893	pohjoissaameksi Soađegilli
Tervola[34][35]		kunta	2 825	1 592,05 km²	1,81 as./km²	Kemi-Tornion seutukunta	-	-
Tornio[34][35]		kaupunki	20 989	1 348,53 km²	17,66 as./km²	Kemi–Tornion seutukunta	1621	-
Utsjoki[34][35]		kunta	1 138	5 372,00 km²	0,22 as./km²	Pohjois-Lapin seutukunta	1876	pohjoissaameksi Ohcejohka
Ylitornio[34][35]		kunta	3 736	2 212,77 km²	1,84 as./km²	Tornionlaakson seutukunta	1482	-

• Alatornio^[36] (ruots. Nedertorneå)
• Karunki^[36] (ruots. Karungi)
• Kemijärven maalaiskunta
• Rovaniemen maalaiskunta^[37](pohjoissaameksi Roavvenjárgga dálongielda, ruots. Rovaniemi landskommun)

• Itä-Lapin seutukunta^[35] (18 291 as.)^[38]
• Kemi–Tornion seutukunta^[35] (60 355 as.)^[38]
• Pohjois-Lapin seutukunta^[35] (16 849 as.)^[38]
• Rovaniemen seutukunta^[35] (64 881 as.)^[38]
• Torniolaakson seutukunta^[35] (8 561 as.)^[38]
• Tunturi-Lapin seutukunta^[35] (14 371 as.)^[38]

Vuonna 2017 Lapissa sijaitsi 43 taajamaa.^[39] Seuraavassa on lueteltu maakunnan 10 suurinta taajamaa.

#	Taajama	Kunta	Väkiluku (31.12.2022)[40]
1	Rovaniemen keskustaajama	Rovaniemi	&&&&&&&&&&054932.&&&&0054 932
2	Kemin keskustaajama	Kemi Keminmaa Tornio	&&&&&&&&&&024731.&&&&0024 731
3	Tornion keskustaajama	Tornio	&&&&&&&&&&016425.&&&&0016 425
4	Sodankylän kirkonkylä	Sodankylä	&&&&&&&&&&&04871.&&&&004 871
5	Kemijärven keskustaajama	Kemijärvi	&&&&&&&&&&&03901.&&&&003 901
6	Ivalo	Inari	&&&&&&&&&&&03070.&&&&003 070
7	Kittilän kirkonkylä	Kittilä	&&&&&&&&&&&02229.&&&&002 229
8	Ylitornion kirkonkylä	Ylitornio	&&&&&&&&&&&01782.&&&&001 782
9	Ranuan kirkonkylä	Ranua	&&&&&&&&&&&01758.&&&&001 758
10	Pellon kirkonkylä	Pello	&&&&&&&&&&&01735.&&&&001 735

Maakuntakeskusta vastaava keskustaajama on lihavoitu.

Vuonna 2012 Lapin maakunnassa asui 182 844 henkilöä. Heistä 177 227 puhui suomea, 1 540 saamea, 396 ruotsia ja muita kieliä puhui 3 681 henkilöä. Ulkomaan kansalaisia oli 3 573.^[41]

Valtaosa Lapin maakunnan asukkaista kuuluu evankelis-luterilaiseen kirkkoon, jolla on alueella 20 seurakuntaa (Pelkosenniemen seurakuntaan kuuluu myös Savukoski), jotka kuuluvat Oulun hiippakuntaan.^[42][43] Lestadiolaisuus on merkittävä herätysliike alueella. Useimmat sen jäsenet ovat evankelis-luterilaiseen kirkon jäseniä.^[44] Ortodoksikirkkoon kuuluu etenkin kolttasaamelaisia. Kolttien käännyttäminen ortodoksiseen uskoon alkoi 1500-luvulla, ja Petsamossa oli ortodoksinen luostari vuodesta 1533.^[45][46]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty Lapin väestönkehitys kymmenen vuoden välein vuodesta 1880 lähtien.

1950-luvulla ja 1960-luvun alussa Lapin väkiluku kasvoi useilla tuhansilla vuosittain ja oli enimmillään 221 168 henkeä vuonna 1967. Ensimmäisen kerran väkiluku laski vuonna 1968 ja vuonna 1970 väkiluku väheni noin 21 000 hengellä, josta 15 000 henkeä johtui tilastojen tarkistamisesta. 1980-luvun alussa väkiluku kasvoi, kuten myös 1980- ja 1990-lukujen vaihteessa. 1990-luvun puolivälin jälkeen väkiluku lähti voimakkaaseen laskuun; eniten väestö väheni vuonna 2000. Luonnollinen väestönlisäys oli vielä 1960-luvulla useita tuhansia, mutta vuonna 2002 se muuttui ensimmäisen kerran negatiiviseksi. Kuntien välisessä muuttoliikkeessä Lappi on lähes koko ajan ollut muuttotappiollinen. Valtioiden välisessä muuttoliikkeessä (nettosiirtolaisuus) Lappiin on muutettu enemmän kuin sieltä pois vuodesta 1981 alkaen muutamia vuosia lukuun ottamatta.^[48]

Lapin asukkaista 96,67 prosenttia puhuu äidinkielenään suomea, ruotsia tai saamea ja noin 3,3 prosenttia puhuu äidinkielenään muita kieliä.^[49] Alla olevassa taulukossa on esitetty Lapin kymmenen puhutuinta kieltä vuonna 2022:^[49]

Sija	Kieli	Puhujia 2022	Väestöosuus 2022
1.	suomi	167 882	95,5%
2.	saame	1 558	0,9%
3.	venäjä	1 023	0,6%
4.	arabia	568	0,3%
5.	ruotsi	502	0,3%
6.	englanti	406	0,2%
7.	thai	294	0,2%
8.	saksa	285	0,2%
9.	viro	252	0,1%
10.	farsi	231	0,1%

Pääartikkeli: Uskonto Lapissa

Lappia on yleisesti pidetty lestadiolaisuuden tukialueena. Liike ei ole kuitenkaan 1880-luvulta lähtien saanut kannatusta varsinaisen saamelaisväestön keskuudessa. Lapin väestö on enemmän ns. kirkkokristillistä. Lapin voimakkainta herätysliikealuetta on Muonionjokilaakso, jonka seurakuntaelämää hallitsee rauhansanalaisuus. Uusheräyksen kannatusta on Kemijärven–Sodankylän seutuvilla. Vanhoillislestadiolaisuuden vahvimmat pohjoisimmat alueet ulottuvat Lappiin Kemijoenvarrella.^[50]

Lapin maakuntajohtaja vuodesta 2012 on Mika Riipi.^[1]

Aluehallinnon uudistusta suunniteltaessa 2000-luvulla silloinen Lapin läänin entinen maaherra (nyk. ympäristöministeriön kansliapäällikkö) Hannele Pokka vaati Lapille Ahvenanmaan kaltaista itsehallintoa.^[51] Vuonna 1998 sitä kannatti yli puolet suomalaisista.^[52] Asiaa on perusteltu mm. muusta Suomesta osin radikaalistikin poikkeavista olosuhteista (pitkät etäisyydet ja harva asutus) ja elinkeinoilla sekä saamelaisvähemmistöllä.^lähde?

Maakunnan kehittämistä neljän vuoden jaksoissa ohjaa maakuntaohjelma eli Lappi-sopimus.^[53] Sen tavoitteena on maakunnan kilpailukyvyn ja hyvinvoinnin lisääminen. Se ottaa kantaa elinkeinorakenteeseen, maankäyttöön, liikenneyhteyksiin ja saamelaiskulttuuriin.^[54]

Lappi muodostaa oman vaalipiirinsä. Sillä on ollut enimmillään kymmenen kansanedustajaa vuoden 1966 vaaleissa. Nykyisin vaalipiiristä valitaan kuusi edustajaa.^[55] Vuonna 2023 Lapista valittiin kaksi paikkaa keskustalle ja perussuomalaisille. Myös SDP ja kokoomus saivat kummatkin yhden paikan.^[56]

Lapissa on perinteisesti harrastettu poronhoitoa, metsästystä ja kalastusta. Lapissa on myös paljon matkailualan yrityksiä ja hiihtokeskuksia, jotka pyörivät ympäri vuoden, mutta etenkin talviajan sesonkina. Historiallisen, napapiirin yläpuolisen Lapin osalta tilanne on edellä mainitun kaltainen. Sielläkin metsätalous ja nykyisin varsinkin kaivannaistoiminta ovat merkittäviä elinkeinoja. Nykyisen Lapin maakunnan elinkeinoista teollisuus on selkeästi ykkönen niin liikevaihdon kun työllistävyydenkin kannalta. Meri-Lappi, joka on Kemi-Tornion seutukunnan alue, on Lapin teollistuneinta aluetta.^[57]

Kolme neljäsosaa työpaikoista on palvelusektorilla. Matkailu liitännäiselinkeinoineen on tärkeää.^[58] Lapissa on harjoitettu laskettelua, silloiselta nimeltään mutkamäenlaskua, 1930-luvulta alkaen.^[59]

Kemin kromikaivos, Kittilän ja Pahtavaaran kultakaivokset sekä Kevitsan monimetallikaivos tuottavat metalleja. Teollisuusmineraaleja louhitaan Tornion seudulla Kalkkimaan, Rantamaan ja Ristimaan louhoksilta.^[60]

Pääartikkeli: Lapin liikenne

Lapissa sijaitsee Kemi-Tornion, Rovaniemen, Kittilän, Ivalon ja Enontekiön lentoasemat. Lentoaika Helsingistä on noin 1,5 tuntia.^[61]

Länsiosassa Kolarin rata kulkee Torniosta Kolariin^[62] ja itäinen rata Keminmaasta Rovaniemen ja Kemijärven kautta valtakunnan itärajalle Sallan Kelloselkään.^[63]

Lapin kulttuurielämän vahvuuksina pidetään monimuotoisen saamelaisten alkuperäiskulttuurin vahvaa asemaa ja valtakunnanrajat ylittävää kulttuurista kanssakäymistä. Toisaalta on uhka, että perinteiset saamelaiset tiedot ja omaleimainen saamelaiskulttuuri eivät siirry uusille sukupolville ja että rahoitus keskittyy vain kansallisesti nimekkäille taiteen tekijöille.^[64]

Lapin kirjailijat eivät muodosta omaa ryhmäänsä, vaan lasketaan usein kirjoituskielen mukaan joko suomenkielisiin tai saamenkielisiin kirjailijoihin. Yhteyksiä on myös muihin pohjoisen kirjailijoihin, kuten ruotsalaiseen Mikael Niemeen (Populäärimusiikkia Vittulajänkältä). Timo K. Mukka, Rosa Liksom ja Jari Tervo ovat sijoittaneet osan teoksistaan Lappiin.

Lapissa järjestetään kesällä monia kulttuuritapahtumia. Niihin kuuluvat Sodankylän elokuvajuhlat, Jutajaiset ja Pyhä Unplugged.

Lappilaisen keittiön rikkautena pidetään monipuolisia raaka-aineita, kuten poronliha ja riista, marjat (hilla, puolukka, karpalo ja mustikka) ja kalat (lohi, rautu eli nieriä, tammukka ja siika). Lapin puikulaperuna on saanut EU:n myöntämän SAN-alkuperänimisuojan.^[65]

Suurimmat sanomalehdet ovat olleet Rovaniemellä ilmestyvä Lapin Kansa ja Kemissä ilmestyvä Pohjolan Sanomat.^[66] Vuonna 2015 lehdet yhdistettiin hallinnollisesti, mutta ne jatkavat verkossa omilla brändeillään.^[67]

• Lapin maakunnan kuntien vaakunat
• Lapin lääni
• Lapin historiallinen maakunta
• Lapin luonto
• Lapin matkailu
• Luettelo Lapin kansakouluista

• Vuokko S, Peiponen J, Varesvuo M: Lapin luonto-opas. Otava, 2008.

• Heikkola, Leena: Lapin historiaa: maakuntahistoriallinen oheislukemisto. Rovaniemi: Lapin lääninhallitus, 1982. ISBN 951-99371-8-8
• Massa, Ilmo ja Snellman, Hanna: Lappi: maa, kansat, kulttuurit. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2003. ISBN 951-746-505-X
• Rikkinen, Kalevi ja Sihvo, Hannes (päätoim.): Finlandia: Otavan iso maammekirja. 9, Lappi. Helsinki: Otava, 1987. ISBN 951-1-08853-X
• Rosberg, J. E.: Lappi. Helsinki: Kansanvalistusseura, 1911.
• Rosberg, J. E.; Hildén, Kaarlo ja Mikkola, Erkki (toim.): Suomenmaa: maantieteellis-taloudellinen ja historiallinen tietokirja. 9. osa, 2. nide, Oulun lääni. Porvoo: WSOY, 1931.

Lappi

• Linkola, Martti (toim.): Lappi 1: Suuri, kaunis, pohjoinen maa. Hämeenlinna: Karisto, 1983. ISBN 951-23-1946-2
• Linkola, Martti (toim.): Lappi 2: Elävä, toimiva maakunta. Hämeenlinna: Karisto, 1984. ISBN 951-23-2002-9
• Linkola, Martti (toim.): Lappi 3: Pohjolan luonto, luonnonvarat ja ihminen. Hämeenlinna: Karisto, 1984. ISBN 951-23-2003-7
• Linkola, Martti (toim.): Lappi 4: Saamelaisten ja suomalaisten maa. Hämeenlinna: Karisto, 1985. ISBN 951-23-2004-5

Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin historia

• Huurre, Matti: Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin historia 1: Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin esihistoria. Oulu: Pohjois-Pohjanmaan maakuntaliiton ja Lapin maakuntaliiton yhteinen historiatoimikunta, 1983. ISBN 951-99508-3-4
• Luukko, Armas: Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin historia 2: Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin keskiaika sekä 1500-luku. Oulu: Pohjois-Pohjanmaan maakuntaliiton ja Lapin maakuntaliiton yhteinen historiatoimikunta, 1954.
• Virrankoski, Pentti: Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin historia 3: Pohjois-Pohjanmaa ja Lappi 1600-luvulla. Oulu: Pohjois-Pohjanmaan, Kainuun ja Lapin maakuntaliittojen yhteinen historiatoimikunta, 1973.
• Halila, Aimo: Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin historia 4: Pohjois-Pohjanmaa ja Lappi suuren Pohjan sodan ja isonvihan aikana 1700–1721. Oulu: Pohjois-Pohjanmaan maakuntaliiton ja Lapin maakuntaliiton yhteinen historiatoimikunta, 1984. ISBN 951-99561-9-0
• Halila, Aimo: Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin historia 5: Pohjois-Pohjanmaa ja Lappi 1721–1775. Oulu: Pohjois-Pohjanmaan maakuntaliiton ja Lapin maakuntaliiton yhteinen historiatoimikunta, 1954.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Lapin maakunta Wikimedia Commonsissa

• Lapin liitto
• Lappi.fi
• House of Lapland