Lyhtyahvenet

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Lyhtyahvenet
Doederleinia berycoides
Doederleinia berycoides
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Viuhkaeväiset Actinopterygii
Lahko: Lyhtyahvenkalat Acropomatiformes
Heimo: Lyhtyahvenet
Acropomatidae
Johnson, 1984
Suvut
  • Acropoma
  • Doederleinia
Katso myös

  Lyhtyahvenet Wikispeciesissä
  Lyhtyahvenet Commonsissa

Lyhtyahvenet (Acropomatidae) on lyhtyahvenkalojen lahkoon kuuluva kalaheimo. Heimon lajeja elää kaikissa valtamerissä.

Taksonomia ja anatomia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lyhtyahveniin luetaan nykyisin kaksi sukua ja yhteensä noin 13 lajia.[1][2] Ne ovat 10-40 sentin pituisia pitkänomaisia kaloja, joilla on suuret silmät ja suu. Selkäeviä on kaksi, joista etummainen on piikikäs. Acropoma-suvun lajeilla, kuten lyhtyahvenella (Acropoma japonicum), on valoelimiä, Doederleinia-suvun ainoalla lajilla ei. Acropoma-suvussa anus on poikkeuksellisen edessä, lähellä vatsaeviä.[1][3]

Lyhtyahventen heimon taksonominen koostumus on vaihdellut ajan kuluessa. Aiemmin siihen on luettu 10 sukua ja noin 40 lajia, joista suurin osa on sitten erotettu uusiin heimoihin, tyynenmerenbasseihin (Malakichthyidae) ja parieväbasseihin (Synagropidae). Ennen lyhtyahvenet myös katsottiin osaksi ahvenkalojen lahkoa (Perciformes).

Lyhtyahvenia tavataan melko harvinaisina Atlantista, Intian valtamerestä ja Tyynestämerestä. Ne ovat syvän veden kaloja, joiden elintavoista tiedetään hyvin vähän. Ne elävät tyypillisimmin 300–400 metrin syvyydessä.[1][4]

  1. a b c Family Acropomatidae (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 18.9.2022. (englanniksi)
  2. Eschmeyer's Catalogue of Fishes California Academy of Sciences.
  3. John D. McEachran,Janice D. Fechhelm: Fishes of the Gulf of Mexico: Scorpaeniformes to tetraodontiformes, s. 111. University of Texas Press, 1998. ISBN 978-0-292-70634-7 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 18.9.2011). (englanniksi)
  4. Perciform Encyclopædia Britannica. Viitattu 18.9.2011. (englanniksi)