Mosambikin politiikka

Mosambikin poliittinen valtiomuoto on presidenttijohtoinen edustuksellinen tasavalta. Valtiossa on monipuoluejärjestelmä, ja presidentti on valtionpäämies. Toimeenpanovalta on hallituksella, ja lainsäädäntövalta on sekä hallituksella^selvennä että parlamentilla. Frelimo on ollut hallitseva puolue koko Mosambikin itsenäisyyden ajan.

Mosambikin perustuslaissa on nimetty kolme eri elintä, jotka vastaavat vallasta vallan kolmijako -opin mukaan. Nykyinen perustuslaki hyväksyttiin marraskuussa 1990. Siihen on tehty sen jälkeen kolme lisäystä. Vuoden 2004 lisäys vähensi presidentin valtaoikeuksia. Kaksi kolmasosaa parlamentista tulee tukea perustuslain lisäystä, jotta se tulee voimaan.^[1]

Lainsäädäntö-, tuomio- ja toimeenpanovalta ovat erillään. Toimeenpanovalta on presidentillä, pääministerillä ja hallituksella, jota presidentin nimittämä pääministeri johtaa. Presidentti valitaan vaaleilla, ja presidentin virkakausi kestää viisi vuotta. Lainsäädäntövalta on parlamentilla, jossa on 250 jäsentä. Tuomiovalta on korkeimmalla oikeudella, jonka tuomarit presidentti nimittää.^[2]

Mosambikissa on järjestetty vuodesta 1994 monipuoluevaalit. Maassa valitaan viiden vuoden välein samanaikaisissa vaaleissa sekä presidentti että parlamentti.^[3] Vuoden 2009 vaaleista lähtien samassa yhteydessä on valittu myös maakuntien parlamentit.^[4]

Presidentinvaali on kaksikierroksinen, jos ensimmäisellä kierroksella yksikään ehdokkaista ei saa yli 50 % äänistä. Toinen kierros järjestetään kahden eniten ääniä saaneen ehdokkaan välillä, ja toisella kierroksella eniten ääniä saanut ehdokas valitaan presidentiksi. Parlamentin 250 jäsentä valitaan suhteellisella vaalitavalla. Aiemmin puolue tarvitsi 5 % äänistä, jotta se sai paikan parlamenttiin, mutta laki on nykyään poistettu.^[3]

Puolueet, puolueliitto ja yksittäiset henkilöt voivat nimetä ehdokkaansa presidentinvaaliin. Ehdokkaat pitää nimetä vähintään 60 päivää ennen vaalipäivää, ja riippumaton ehdokas tarvitsee 10 000 nimeä päästäkseen ehdokkaaksi. Puolueet ja puolueliitot asettavat omat ehdokaslistansa parlamenttivaaleihin. Keskusvaalikomitea tarkistaa jokaisen ehdokkaan laillisuuden.^[3]

Mosambikin itsenäisyyden alkuaikoina maalla oli vaikeuksia naapurivaltioidensa Zimbabwe ja Etelä-Afrikan kanssa. Nykyään Mosambikin ulkopolitiikan perustana ovat hyvien suhteiden säilyttäminen naapureihin ja suhteiden muodostaminen sekä parantaminen kehitysyhteistyökumppaneihin.^[5]

Itsenäistymisen jälkeen Mosambik sai huomattavaa tukea joiltakin länsimailta, erityisesti Pohjoismailta. Neuvostoliitosta ja sen liittolaisista tuli kuitenkin Mosambikin tärkein taloudellinen, aseellinen ja poliittinen tukija maan marxistisen politiikan ansiosta. Mosambikin ulkopolitiikkaan vaikutti yhteys muihin kommunistisiin valtioihin. Mosambik liittyi vuonna 1984 Maailmanpankkiin ja Kansainväliseen valuuttarahastoon, minkä jälkeen maa alkoi saada myös apua muilta länsimailta. Pohjoismaat, Yhdysvallat, Alankomaat ja Euroopan unioni syrjäyttivät Neuvostoliiton Mosambikin tärkeimpinä taloudellisina tukijoina.^[5]

Mosambik on Sitoutumattomien maiden liikkeen jäsen, ja se on Yhdistyneiden kansakuntien ja muiden kansainvälisten järjestöjen maltillinen afrikkalaisjäsen. Mosambik kuuluu myös Afrikan unioniin, Eteläisen Afrikan kehitysyhteisöön ja Islamilaiseen konferenssiin. Vuonna 1995 Mosambik liittyi Kansainyhteisöön ja oli perustamassa Portugalinkielisten maiden yhteisöä.^[5] Mosambik liittyi vuonna 1995 Kansainyhteisön (Commonwealth) jäseneksi ensimmäisenä maana, jolla ei ollut historiallisia siteitä Britannian siirtomaavaltaan. Toinen tällainen maa oli vasta vuonna 2009 Kansainyhteisöön liittynyt Ruanda.^[6]

• Belda, Pascal: Mozambique. MTH Multimedia S.L., 2004. ISBN 9788493397814 Google Books (viitattu 2.12.2009). (englanniksi)

• Mosambikin hallituksen sivut (portugaliksi)
• Mosambikin politiikkaa käsittelevä tiedotuslehti (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)