Tämä on hyvä artikkeli.

Ranska

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee valtiota. Ranska voi tarkoittaa myös ranskan kieltä.

Ranskan tasavalta
République française
Lippu Vaakuna
lippu vaakuna
Manner-Ranskan sijainti
Ranskan merentakaisten alueiden sijainti
  •   Manner-Ranska
  •   Euroopan unionin jäsenmaat
  •   Ranskan merentakaiset alueet
Valtiomuoto puolipresidentillinen tasavalta
Presidentti Emmanuel Macron
Pääministeri Michel Barnier
Pääkaupunki Pariisi (n. 2,2 miljoonaa as.)
48°49′N, 02°29′E
Muita kaupunkeja
Pinta-ala
– yhteensä 643 801 km² (koko alue)
551 500 km² (France métropolitaine) [1] (sijalla 42)
– josta sisävesiä 3 374 km²
Väkiluku (2021) 67 422 000 (koko alue)[2]
65 252 000 (France métropolitaine)[3] (sijalla 21)
– väestötiheys 118 as. / km²
– väestönkasvu 0,25 % [2] (2020)
Viralliset kielet ranska (français)
Lukutaito 99
Valuutta euro (EUR)
BKT (2024)
– yhteensä 3 130 mrd. USD [4]  (sijalla 5)
– per asukas 47 360 USD [4] (sijalla 20)
HDI (2018) 0,893 [5] (sijalla 20.)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 1,7 % [1]
– teollisuus 18,6 % [1]
– palvelut 79,7 % [1]
Aikavyöhyke UTC+1
– kesäaika UTC+2
Itsenäisyys
 – Rooman valtakunnasta
 – Verdunin rauha

486
843
Lyhenne FR
– ajoneuvot: F
– lentokoneet: F
Kansainvälinen
suuntanumero		 +33
Tunnuslause Liberté, Égalité, Fraternité
(Vapaus, tasa-arvo, veljeys)
Kansallislaulu ”Marseljeesi”

Edeltäjä(t) Ranskan neljännen tasavallan lippu Ranskan neljäs tasavalta

Ranskan tasavalta (ransk. République française) eli Ranska (ransk. France, [fʁɑ̃s]) on valtio, joka koostuu Länsi-Euroopassa sijaitsevasta ydinalueesta sekä useista merentakaisista alueista.

Merentakaiset alueet mukaan luettuna Ranskan pinta-ala on 643 801 neliökilometriä ja väkiluku on noin 67,5 miljoonaa. Ranskan eurooppalainen ydinalue, jota kutsutaan termillä France métropolitaine, sijaitsee lauhkealla ilmastovyöhykkeellä lukuun ottamatta aivan eteläisintä seutua, jossa vallitsee välimerenilmasto.[1] Euroopan Ranskan pinta-ala on 551 500 neliökilometriä, joten se on maanosansa kolmanneksi laajin valtio Venäjän ja Ukrainan jälkeen.

Nykyisen Ranskan valtion katsotaan syntyneen vuonna 843, kun Kaarle Suuren pojanpojat jakoivat Frankkien valtakunnan keskenään Verdunin sopimuksella. Näin syntyi kolme valtakuntaa, joista läntisin, Länsi-Frankia, kattoi suurin piirtein nykyisen Manner-Ranskan alueen. Länsi-Frankiassa valtaan nousi vuonna 987 Hugo Capet. Hänen jälkeläisiään ovat kaikki Ranskan kuninkaat eli kapetingit, myös suvun sivuhaaroihin kuuluneet Valois’t ja Bourbonit[6].

Ranska on Yhdistyneiden kansakuntien jäsen, Euroopan unionin ja Naton perustajajäsen sekä YK:n turvallisuusneuvoston pysyvä jäsen. Se on myös ydinasevalta. Ranskan viidennen tasavallan perustuslaki hyväksyttiin vuonna 1958, mistä lähtien maa on ollut puolittain presidenttivaltainen tasavalta.

Ranska on paitsi teollisuusmaa, myös Euroopan tärkein maatalousmaa, ja suuri viinintuottaja. [7][8] Se on myös yksi maailman suosituimmista matkakohteista: vuonna 2007 maassa vieraili yli 80 miljoonaa turistia.[9][10]

Ranskan kieli on maan yleisin ja ainoa virallinen kieli. Vähemmistökieliä, kuten bretonia ja baskia, saa opettaa koulussa vapaaehtoisina aineina. Suurin uskonto on kristinusko, mutta Ranska on sekulaari valtio ja maassa asuu paljon uskonnottomia ihmisiä ja ateisteja. Toiseksi suurin uskonto Ranskassa on islam. Ranskan kulttuurimatkakohteista tunnetuimpia ovat Louvren taidemuseo, Eiffelin torni, Pompidou-keskus ja Versailles’n palatsi. Ranskan kuvataide kukoisti etenkin impressionismin aikana, ja 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa Pariisista tuli taidemaailman keskus. Ranskalaisen Pierre de Coubertinin aloitteesta perustetut nykyaikaiset olympialaiset on järjestetty Ranskassa kuusi kertaa, viimeksi kesäolympiakisat Pariisissa vuonna 2024.[11]

Maantiede

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Ranskan maantiede

Manner-Ranska sijaitsee Länsi-Euroopassa Atlantin valtamereltä Välimerelle ulottuvalla alueella. Sitä rajaavat pohjoisessa Englannin kanaali, lännessä Biskajanlahti, etelässä Pyreneet ja Välimeri sekä idässä Alpit, Juravuoret ja Rein. Naapurivaltioita ovat Belgia, Luxemburg, Saksa, Sveitsi, Italia, Espanja, Andorra ja Monaco. Manner-Ranskaan kuuluu myös Korsikan saari (ransk. la Corse) Välimeressä. Manner-Ranskan pinta-ala on 551 500 neliökilometriä, ja rantaviivaa sillä on 3 427 kilometriä.[1]

Ranskan merentakaisista hallintoalueista suurin on Ranskan Guayana (ransk. la Guyane française) Karibianmeren etelärannikolla. Lisäksi hallintoalueisiin kuuluu Uuden-Kaledonian saariryhmä (la Nouvelle-Calédonie), Ranskan Polynesia (ransk. la Polynésie française) ja lukuisia muita pieniä saaria ja atolleja ympäri maailmaa. Merentakaisten alueiden yhteenlaskettu pinta-ala on 91 927 neliökilometriä.[1] Näin ollen valtion kokonaispinta-ala on 643 801 neliökilometriä. Tästä alueesta vesistöä on 3 374 km². Rantaviivaa valtiolla on 4 853 kilometriä.[1]

Pinnanmuodot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mont Blanc aamuauringossa.
Kalliorantoja Bretagnessa.

Ranskan korkein kohta, Mont Blanc (4 810 metriä), sijaitsee Alpeilla Ranskan ja Italian rajalla.[12] Mont Blanc on näkökulmasta riippuen Euroopan korkein kohta[13] tai ainakin kuuluu viiden korkeimman joukkoon[14]. Matalin kohta Ranskassa on kaksi metriä meren pinnan alapuolella oleva kohta Rhônejoen suistossa.[12]

Suurin osa Manner-Ranskasta on alankoa. Alankoalue ulottuu Belgian ja Saksan rajoilta Bretagneen ja sieltä rannikkoa myöten kaartuen Rhônen suistoalueelle. Rhônen lisäksi Ranskan tärkeimpien jokien, Seinen, Loiren ja Garonnen, suistoalueet sijaitsevat alangolla.[13] Alanko on hyvää viljelysmaata, sillä se on tasaista ja hedelmällistä. Suurin osa siitä onkin otettu viljelykseen.[15]

Manner-Ranskan keski- ja eteläosissa sijaitsee Keskiylänkö (ransk. le Massif Central), joka kattaa suunnilleen kuudesosan maan pinta-alasta. Keskiylängön eteläosissa sijaitsee korkea ja kuiva kalkkikivitasanko, mutta luoteessa nuorehkoista ja kuluneista tulivuorista on syntynyt laajoja vuoristoja, ja kaakossa jyhkeät graniittimassiivit muodostavat jyrkän seinämän Rhône- ja Saônejokien laaksoihin. Keskiylängön korkein kohta on 1 885 metriä korkea Puy de Sancy.[15] Keskiylänköä halkovat useat jokisolat. Rhônen laakso erottaa Keskiylängön Alpeista. Alpit hallitsevat Kaakkois-Ranskan maisemaa, ja ne muodostavat luonnollisen Italian vastaisen rajan. Alppien pohjoispuolella on korkeat kalkkikiviset Juravuoret, jotka erottavat Sveitsin ja Ranskan. Juravuoria halkoo Rhône, joka virtaa Genevenjärvestä kohti Lyonia. Muita vuoristoalueita ovat Pyreneet etelässä Espanjan ja Andorran rajalla ja metsäiset Vogeesit Reinin laakson reunalla.[16]

Ilmasto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Ranskan ilmasto
Garonnejoki virtaa huhtikuisen Toulousen halki.

Manner-Ranska sijaitsee lauhkealla vyöhykkeellä lukuun ottamatta aivan eteläisintä osaa, jossa vallitsee välimerenilmasto. Vaikka Pohjois- ja Etelä-Ranskassa sademäärä on suunnilleen sama, Pohjois-Ranska sijaitsee länsituulten vyöhykkeellä ja siellä sataa tasaisesti ympäri vuoden. Etelä-Ranskassa lähes kaikki sade saadaan viileään talviaikaan.[17]

Esimerkiksi Pohjois-Ranskan Brestissä kylmimmän kuukauden keskimääräinen alin lämpötila on noin neljä astetta ja lämpimimmän keskimääräinen korkein lämpötila noin 21 astetta. Etelä-Ranskan Nizzassa kylmimmän kuukauden keskimääräinen alin lämpötila on noin viisi astetta ja lämpimimmän keskimääräinen korkein noin 27 astetta.[18]

Kasvillisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjois-Ranska Pariisista pohjoiseen kuuluu lehtimetsävyöhykkeeseen, jossa on atlanttinen ilmasto. Alueella luontainen kasvillisuus on pyökin ja talvitammen muodostamaa sekametsää. Myös euroopanmarjakuusi ja muratti luonnehtivat Pohjois-Ranskan luontaista kasvillisuutta. Keski-Ranskassa, kuten Bordeaux'n seudulla, luontainen kasvillisuus on Pohjois-Ranskan tapaan talveksi lehtensä pudottava lehtimetsä, mutta kasvillisuudessa on nähtävillä myös välimerellisiä piirteitä. Välimeren rannikolla kasvillisuus poikkeaa dramaattisesti muusta Ranskasta, ollen tyypillistä ainavihantaa välimerenkasvillisuutta, korkkitammen ja rautatammen muodostamia metsiä ja macchia-pensastoja. Seassa kasvaa kuitenkin myös harvakseltaan kesävihantia, talveksi lehtensä varistavia puita. Korsikalta sen sijaan kesävihannat puut puuttuvat jo kokonaan.lähde?

Luonto ja luonnonsuojelu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kumpuilevaa maastoa Keskiylängöllä.

Vielä kivikaudella Ranskan alue oli kokonaan metsän peitossa, mutta valtaosa metsistä on kaadettu maanviljelyn tieltä, ja laajoja metsäalueita on enää vuoristoissa ja viljelykelvottomilla alueilla. 1900-luvulla maahan on istutettu havumetsiä, ja nykyisin pinta-alasta on metsää noin neljännes.[19]

Ranskassa eläviä suurikokoisia maanisäkkäitä ovat villisika, saksanhirvi, metsäkauris, susi, kettu, karhu, mäyrä, gemssi ja vuorikauris. Merialueilla elää delfiinejä.[20] Ranskassa on tavattu kaikkiaan 565 lintulajia.[21] Niistä erityisen suojelun kohteena ovat ruisrääkkä ja pikkutuulihaukka sekä eräät petolinnut, kuten korppikotkat.[22]

Manner-Ranskaan perustettiin 1960– ja 1970-luvuilla kuusi kansallispuistoa: Vanoisen kansallispuisto, Port-Crosin kansallispuisto, Pyreneiden kansallispuisto, Cévennesin kansallispuisto, Ecrinsin kansallispuisto ja Mercantourin kansallispuisto. Lisäksi merentakaisilla alueilla on Guadeloupen, Réunionin ja Ranskan Guayanan kansallispuistot.[23] Vuonna 2012 Marseillen läheisyyteen Välimeren rannalle perustettiin Calanquesin kansallispuisto.[24]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Albrecht Dürer, keisari Kaarle Suuri, 1512.
Pääartikkeli: Ranskan historia

Varhaishistoria

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranskan luolista on löytynyt jäänteitä jo ihmiskunnan alkuaikojen kulttuureista. Pyreneiden molemmin puolin asui kivikaudella noin 30 000 vuotta sitten metsästäjä-keräilijäkansoja, ja noin 4500 eaa. alkoi syntyä kyläasutusta. Alueelle asettui 500-luvulta eaa. kelttiläisiä kansoja, joita roomalaiset kutsuivat gallialaisiksi.[25] Nykyinen Ranska kattaa suurimman osan muinaisesta Galliasta, jonka roomalainen sotapäällikkö Julius Caesar valloitti vuosina 58–52 eaa.[25]

Keskiaika

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rooman valtakunnan hajottua Ranskan alue kuului frankkien valtakuntaan, jonka hallitsijoina olivat ensin merovingit ja myöhemmin karolingit. Valtakunnan mahtavin hallitsija oli Kaarle Suuri, joka vuonna 800 kruunattiin myös Rooman keisariksi.[26]

Ranskan valtion voidaan katsoa syntyneen vuonna 843, kun Kaarle Suuren kolme pojanpoikaa jakoivat valtakunnan keskenään Verdunin sopimuksella. Näin syntyneistä valtioista läntisin oli Länsi-Frankia, jonka hallitsijana oli Kaarle Kaljupää. Karolingien jälkeen valtaan nousi vuonna 987 Hugo Capet. Hänen jälkeläisiään ovat kaikki Ranskan myöhäisemmät kuninkaat, kapetingit, myös suvun sivuhaaroihin kuuluneet Valois’t ja Bourbonit[6].

Verdunin sopimuksella perustetuista valtakunnista keskimmäinen, Lotharin valtakunta, jäi lyhytikäiseksi ja hajosi pian moniksi ruhtinaskunniksi. Osa niistä, kuten Burgundi, Provence, Franche-Comté, Alsace ja Lorraine, liitettiin myöhemmin Ranskaan.[27]

Suurvalta-aika

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Édouard Detaille, Napoleon, 1806.
Francia, 1703

Ludvig XIV:n (1638–1715) aikana Ranska oli Euroopan keskeinen suurvalta.[28] Ranskan vallankumouksen jälkeen Ranskasta tuli vuonna 1792 tasavalta, ja se kesti Napoléon Bonaparten vallankaappaukseen asti. Napoleon julistautui keisariksi. Vallankumoussotien tappion ja Napoleonin karkotuksen jälkeen Ranskasta tuli vuosiksi 1814–1848 kuningaskunta. Vuonna 1830 puhkesi heinäkuun vallankumous, jossa kuningas Kaarle X syrjäytettiin, mutta kuninkuutta ei lakkautettu, vaan uudeksi kuninkaaksi tuli perustuslaillisena monarkkina hänen kaukainen sukulaisensa Ludvig Filip.[29]

Ranskan siirtomaavallan perusta luotiin 1600-luvulla. Ranska valtasi ensin alueita Pohjois-Amerikasta, Länsi-Intiasta ja Etelä-Aasiasta. Varsinainen siirtomaakausi alkoi 1800-luvulla, jolloin Ranska perusti uusia siirtomaita Afrikkaan ja Kaakkois-Aasiaan. 1800-luvun lopussa Länsi-Afrikka oli lähes kokonaan sen hallussa.[30]

”Euroopan hulluna vuotena” 1848 Ludvig Filip syrjäytettiin helmikuun vallankumouksessa. Ranskasta tuli tasavalta, ja sen presidentiksi valittiin Napoleonin veljenpoika Ludvig Napoleon. Hän kuitenkin julistautui muutaman vuoden päästä keisariksi nimellä Napoleon III. Preussin vastaisen sodan jälkeen 1870 Ranska julistettiin jälleen tasavallaksi.[28]

Maailmansodat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kenraali Charles De Gaulle toisen maailmansodan aikana.

Ensimmäisessä maailmansodassa Ranska taisteli ympärysvaltojen puolella ja kärsi suuria inhimillisiä ja taloudellisia menetyksiä. 1920-luvulla Ranska varustautui Saksaa vastaan tehokkaalla puolustusjärjestelmällä, Maginot-linjalla. Toisessa maailmansodassa Ranska hävisi kuitenkin pian Saksalle ja joutui antautumaan kesäkuussa 1940. Aseleposopimuksen mukaan Pohjois- ja Länsi-Ranska jäivät Saksan miehittämiksi. Maan eteläosaa, Vichyn Ranskaa, hallitsi marsalkka Pétainin hallitus, mutta käytännössä se oli Saksan vasallivaltio. Sodan loppuvaiheessa liittoutuneet tekivät Ranskaan Normandian maihinnousun ja maa vapautui.[28]

Toisen maailmansodan aikana Ranska menetti useita siirtomaitaan, eikä se saanut enää takaisin esimerkiksi Kaakkois-Aasian alueita, vaan ne itsenäistyivät. Afrikassa Ranskan siirtomaat itsenäistyivät 1950- ja 1960-luvulla, viimeisenä Algeria vuonna 1962 verisen sodan päätteeksi.[31] Siirtomaakauden jäljiltä Ranskan hallussa on edelleen alueita, enimmäkseen pieniä saaria, joita ei enää sanota siirtomaiksi, vaan niistä käytetään nimitystä ”merentakaiset alueet”.[32]

Nykyinen Ranska

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisen maailmansodan jälkeen Algerian ja Indokiinan sotatoimet aiheuttivat tyytymättömyyttä, ja hallitus toisensa jälkeen kaatui. Vallankaappaus ja sisällissota uhkasivat, kunnes parlamentti kutsui kenraali Charles de Gaullen presidentiksi vuonna 1958.[28] Ranskan nykyisen viidennen tasavallan perustuslaki vahvistettiin vuonna 1958. Siinä presidentin valtaoikeudet nostettiin samalle tasolle parlamentin kanssa, mitä kutsutaan puolipresidentilliseksi järjestelmäksi. Viidennen tasavallan aikana on koettu kaksi cohabitation-jaksoa, vuosien 1986 ja 1997 vaalien jälkeen, jolloin presidentti ja pääministeri olivat eri puolueista. Tällaisessa tilanteessa pääministerin asema on suhteellisen vahva, kun taas presidentti joutuu hakemaan tukea oppositiosta.[33] De Gaulle erosi 1969, kun hänen ehdotuksensa perustuslain muutoksesta oli hävinnyt kansanäänestyksen. Hänen jälkeensä viidennen tasavallan presidentteinä ovat toimineet Georges Pompidou (1969–1974), Valery Giscard d'Estaing (1974–1981), François Mitterrand (1981–1995), Jacques Chirac (1995–2007), Nicolas Sarkozy (2007–2012), François Hollande (2012–2017) ja Emmanuel Macron (2017–).[28]

Algerian sota päättyi maan itsenäistymiseen 1962, ja vähitellen useimmat siirtomaat itsenäistyivät, viimeisenä Vanuatu 1980.[34]

Talouskasvu toisesta maailmansodasta 1970-luvun öljykriisin vuosiin (Trente Glorieuses) oli ennätyksellisen voimakasta.[35] Kevään 1968 opiskelijamellakat laukaisivat kahden viikon yleislakon, ja pelättiin jopa vallankumousta.[36] Vuosina 2005–2006 maassa koettiin laajoja mellakoita, joihin osallistui ennen kaikkea lähiöiden maahanmuuttajataustaisia nuoria.[31]

Marine Le Pen vaalijuhlassa.

Äärioikeistolainen kansallismielinen Kansallinen rintama on noussut 40 vuoden aikana marginaalista keskeiseksi puolueeksi. 2000-luvulla sen suosiota ovat nostaneet euroalueen talouskriisi ja työttömyys.[37] Puolueen presidenttiehdokkaat ovat menestyneet 2000-luvulla: Jean-Marie Le Pen pääsi toiselle kierrokselle 2002,[31] ja vuonna 2012 hänen tyttärensä Marine Le Penin ennätyksellisen suuri äänisaalis toi kolmannen sijan.[38] Vuonna 2017 Marine Le Pen pääsi presidentinvaaleissa toiselle kierrokselle.[39]

Viidennen tasavallan aikana Ranska on panostanut eurooppalaiseen yhteistyöhön. Se oli yksi EU:n kuudesta perustajajäsenestä, ja presidentti Mitterrand ajoi Maastrichtin sopimuksen hyväksymistä. Ranska hylkäsi kansanäänestyksessä 2005 ehdotuksen Euroopan perustuslaista, jolloin sen ratifiointiprosessi keskeytyi, mutta puheenjohtajakaudellaan Ranska tuki perustuslain korvaavaa Lissabonin sopimusta.[28]

François Mitterrand (1916–1996) ja Jacques Chirac (1932–2019)

Ranskan viidennen tasavallan historiaa on Charles de Gaullen jälkeen ja ennen Emmanuel Macronia leimannut kaksi vahvaa johtajaa, sosialistien François Mitterrand ja oikeiston Jacques Chirac. Siinä missä Mitterrand pysyi kansalle etäisenä, Chirac oli "kansanmies". Vaikka Chirac oli eliittikoulun kasvatti ja hänen vaimonsa oli vanhaa ranskalaista aatelissukua, hän osasi olla tavallisten ranskalaisten seurassa melkein kun yksi heistä.[40]

Sosialistista puoluetta edustanut Mitterrand oli Ranskan presidentti 14 vuoden ajan vuosina 1981–1995 ja mielipidetutkimusten mukaan ranskalaiset pitävät häntä viidennen tasavallan perustajan De Gaullen jälkeen maansa toiseksi suurimpana valtiomiehenä. Häntä voidaan pitää eräänä 1900-luvun lopun merkittävimmistä poliittisista johtohahmoista. Häntä arvostetaan erityisesti Euroopan yhtenäisyyden rakentamisesta ja Ranska-Saksan ystävyyssuhteen lujittamisesta. Kotimaassa hän rakennutti Pariisiin merkittäviä monumentteja, kuten Bastiljin ooppera, kansalliskirjasto ja Louvren lasipyramidi. Talouspolitiikka oli vähemmän onnistunutta; suuryritysten kalliiksi tulleita kansallistamisia ja valtiontalouden ongelmiin saattanutta huonoa budjettikuria.[41]

Gaullisti ja konservatiivi Jacques Chirac oli Ranskan presidentti vuosina 1995–2007. Hän korosti Ranskan ja YK:n tärkeätä roolia maailmanpolitiikassa. Chirac tuomitsi Yhdysvaltain hyökkäyksen Irakiin vuonna 2003. Chirac oli ensimmäinen Ranskan presidentti, joka tunnusti Ranskan osavastuun juutalaisten vainoista natsimiehityksen aikana. Chiracin mainetta tahrasivat pormestari-ajoiltaan juontavat korruptio-epäilyt ja hänet tuomittiin vuonna 2011 kahdeksi vuodeksi ehdolliseen vankeuteen julkisten varojen kavaltamisesta.[42]

Toukokuussa 2007 oikeistolaisen UMP-puolueen Nicolas Sarkozy voitti presidentinvaaleissa sosialistien naisehdokkaan Segolene Royalin selvin numeroin ja tuli valituksi Chiracin seuraajaksi.[43] Sarkozyn presidenttikaudella Eurooppaan tuli taantuma ja myös Ranska joutui taloudellisiin vaikeuksiin. Yksityiselämästä muistetaan Sarkozyn avioero sekä vuonna 2008 solmittu avioliitto italialaistaustaisen mallin Carla Brunin kanssa.[44] Ranska harjoitti Sarkozyn kaudella myös aktiivista voimapolitiikkaa osallistumalla pommituksin Libyan ja Norsunluurannikon sisällissotiin.[45] (Vuoden 2011 sotilasinterventio Libyassa).

Sarkozyn seuraajan vaaleihin liittyi runsaasti dramatiikkaa, kun vahvana sosialistiehdokkaana pidetty Dominique Strauss-Kahn joutui luopumaan ehdokkuudesta seksuaalirikossyytteiden takia. Lokakuun 2011 sosialistien esivaalit ja toukokuun 2012 varsinaiset vaalit voitti François Hollande, joka voitti presidentinvaalien toisella kierroksella istuvan presidentin, oikeiston Nicolas Sarkozyn[46].[47]

Presidenttinä François Hollande oli ennätysmäisen epäsuosittu, Vuoden 2014 lopussa mielipidetutkimuksissa vain 13% kansasta katsoi hänen onnistuneen presidenttinä ja alle viidennes toivoi hänen pyrkivän jatkokaudelle.[48] Vuoden 2016 lopulla Hollande ilmoitti, ettei pyri toiselle kaudelle.[49]

Ranska on joutunut 2010-luvulla useiden radikaali-islamististen terroristi-iskujen kohteeksi, joista tuhoisimmat olivat Pariisin terrori-isku vuonna 2015 ja Nizzan isku vuonna 2016.[50]

Vuonna 2017 presidentin virkaan astui Emmanuel Macron.[51] Keskustaliberaali Macron voitti toukokuussa 2017 presidentinvaalien toisella kierroksella oikeistopopulisti Marine Le Penin prosentein 65,5–34,5, ja 39-vuotiaasta Macronista tuli näin Ranskan historian nuorin presidentti.[52]

Ranskan parlamenttivaaleissa kesällä 2017 Macronin perustama uusi puolue Tasavalta liikkeessä (La Republique En Marche!) sai suuren vaalivoiton ja parlamenttiin ehdottoman enemmistön. Suurin oppositiopuolue parlamentissa oli oikeistolainen Tasavaltalaiset. Entinen enemmistöpuolue Sosialistinen puolue PS kärsi romahduksen ja murskaavan vaalitappion.[53]

Ranskassa on ollut pitkään jatkuneita mielenosoituksia Macronin hallituksen politiikkaa, veronkorotuksia ja elinkustannusten nousua vastaan. Mielenosoittajat ovat tulleet tunnetuiksi heidän käyttämistään keltaisista liiveistä.[54] Joulukuussa 2019 suurlakot pysäyttivät julkisen liikenteen.[55]

Vuonna 2024 Ranskasta tuli maailman ensimmäinen maa, joka kirjasi oikeuden aborttiin perustuslakiinsa.[56][57]

Politiikka ja hallinto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Emmanuel Macron, Ranskan presidentti vuodesta 2017
Ranskan ihmisoikeusjulistus.
Pääartikkeli: Ranskan politiikka

Ranska on semipresidentiaalinen tasavalta. Ranskan nykyinen, viidennen tasavallan perustuslaki hyväksyttiin kansanäänestyksellä vuonna 1958. Perustuslaki vahvisti presidentin ja ministereiden valta-asemaa parlamenttiin nähden. Presidentti valitaan suoralla vaalilla viisivuotiskaudeksi. Hän vahvistaa lait, nimittää pääministerin, johtaa hallitusta ja asevoimia sekä allekirjoittaa kansainväliset sopimukset. Vuodesta 1962 presidentti on valittu suoraan kaksivaiheisella vaalilla.[28][58]

Ranskan parlamentissa on kaksi kamaria: kansalliskokous (Assemblée Nationale) ja senaatti (Sénat). Kansalliskokouksen 577 edustajaa valitaan kaksivaiheisella kierrosvaalitavalla viisivuotiskaudeksi. Kaksivaiheisessa vaalissa ehdokas valitaan suoraan, jos hän saa yli puolet vaalipiirin äänistä; muutoin järjestetään toinen kierros yli 12,5 prosenttia äänistä saaneiden kesken. Senaattoreja on 346, ja heidät valitaan epäsuoralla vaalilla kuudeksi vuodeksi kerrallaan. Valitsijamiehinä on noin 145 000 paikallishallinnon edustajaa (grands électeurs). Järjestelmä suosii maaseutua, ja konservatiiveilla olikin enemmistö senaatissa viidennen tasavallan alusta aina syksyyn 2011.[59]. Senaatin vaaleja järjestetään joka kolmas vuosi, mutta kaikkia senaattoreita ei vaihdeta yhtaikaa.[1]

Parlamentin molemmilla kamareilla on lähes samanlainen lainsäädäntövalta, mutta jos kansalliskokous ja senaatti ovat loppuun asti erimielisiä, hallitus voi antaa asian kansalliskokouksen päätettäväksi. Hallitus voi vaikuttaa huomattavasti parlamentin käsittelyyn tuleviin lakeihin. Presidentin nimittämän pääministerin on nautittava alahuoneen luottamusta, joten hän tulee yleensä suurimmasta puolueesta.[60]

Puolueet ja voimasuhteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranskan puoluekenttä on vakiintumaton, mutta se jakaantui pitkään melko tasan oikeistoon ja sosialistisen puolueen (PS) ympärille muodostettuun vasemmistoon. Oikeistossa vallitseva ideologia on ollut gaullismi, jota edusti Chiracia vuonna 2002 tukemaan perustettu Union pour un Mouvement Populaire (UMP). Kymmenenkin miljoonaa äänestäjää voi vaihtaa kantaansa vasemmiston ja oikeiston välillä sen mukaan, kuinka karismaattisia johtajia ja toimiva ohjelma niillä on.[61]

Konservatiivinen UMP-puolue vaihtoi uudeksi nimekseen toukokuussa 2015 entisen presidentin Nicolas Sarkozyn aloitteesta Les Republicains [62] eli Tasavaltalaiset.

Äärioikeistolainen puolue Kansallinen rintama (Front national FN) muutti kesäkuussa 2018 nimekseen Kansallinen liittouma (Rassemblement national RN).[63]

Toukokuussa 2017 Ranskan uudeksi presidentiksi valitun Emmanuel Macronin puolue Tasavalta liikkeessä (La République En Marche!) sai yhdessä tukipuolueensa Demokraattisen liikkeen kanssa ehdottoman enemmistön eli 350 paikkaa maan 577-paikkaiseen parlamentin eli kansalliskokouksen alahuoneeseen kesäkuun 2017 vaaleissa. Oikeiston Tasavaltalaiset sai yhdessä vaaliliittonsa kanssa 137 paikkaa. Jean-Luc Melenchonn johtama laitavasemmiston Alistumaton Ranska sai 17 paikkaa ja yhdessä kommunistien kanssa 27 paikkaa. Äärioikeiston Kansallinen rintama FN sai 8 paikkaa ja sen johtaja Marine Le Pen nousi myös itse parlamenttiin. Ryhmä muut sai 11 paikkaa. Vaalien suurin häviäjä oli aikaisempi valtapuolue Sosialistit PS, joka sai 29 paikkaa ja liittolaisineen 44 paikkaa. Sosialistit hävisivät yli 250 paikkaa. Vaalien suurin poliittinen mullistus olikin presidentti Macronin perustaman uuden poliittisen ryhmittymän voimakas nousu valtaan sekä sosialistisen puolueen romahdus. Äänestysvilkkaus parlamenttivaaleissa oli alle 44%.[64]

Ranskan asevoimat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ydinkäyttöinen lentotukialus FS Charles de Gaulle.

Ranska on uudistanut asevoimiaan voimakkaasti vuodesta 2008 alkaen ja alkanut 40 vuoden tauon jälkeen osallistua aktiivisesti Naton sotilaalliseen toimintaan. Sarkozyn aikana Ranska lähentyi Natoa ja toimi aktiivisesti Afganistanin ISAF-operaatiossa ja Iranin ydinasekysymyksessä. Se oli keskeinen tekijä Libyaan iskeneessä kansainvälisessä yhteisössä keväällä 2011.[28]

Ydinpelote on edelleen tärkeä osa maan puolustusstrategiaa.[28] Ranskalla on ydinkäyttöinen lentotukialus FS Charles de Gaulle.[65]

Asevoimat jakautuu neljään puolustushaaraan: maavoimiin, merivoimiin, ilmavoimiin ja puolustusministeriön alaisiin poliisijoukkoihin eli santarmeihin (la Gendarmerie nationale).[1] Armeija koostuu nykyään ainoastaan palkkasotilaista, sillä yleinen asevelvollisuus lyhennettiin yhden kutsuntapäivän mittaiseksi vuonna 2001. Kokonaisvahvuus on noin 350 000 henkeä.[28]

Hallinnollinen jako

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkelit: Ranskan aluehallinto, Ranskan departementit, Ranskan arrondissementit, Ranskan kantonit ja Ranskan kunnat

Ylimmän tason hallintoalueita (ransk. région) on Ranskassa yhteensä 18. Manner-Ranska jakaantuu 12 alueeseen. Lisäksi Korsikan aluehallinto rinnastetaan usein alueeksi. Merentakaisia alueita on viisi.[66] Alueet jakautuvat 101 numeroituun departementtiin (département), joista 95 sijaitsee Manner-Ranskassa.[67] Departementtien numeroita käytetään postinumeroissa ja autojen rekisterikilvissä. Departementit koostuvat arrondissementeista (arrondissement), jotka jakautuvat kantoneiksi (cantons) ja kantonit edelleen kunniksi (communes).[68]

Ranskan alueet ja departementit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ussonin kylä Auvergnessa.
Loire-joki Montsoreaussa Loiren laak­sossa
Laventeliviljelmä Provencessa.
Asutusta Korsikan karun luonnon keskellä.
Manner-Ranska ja Korsika
Alue Pääkaupunki Departementit
Auvergne-Rhône-Alpes Lyon Ain, Allier, Ardèche, Cantal, Drôme, Haute-Loire, Haute-Savoie, Isère, Loire, Puy-de-Dôme, Rhône, Savoie
Bretagne Rennes Côtes-d'Armor, Finistère, Ille-et-Vilaine, Morbihan
Burgundi-Franche-Comté Dijon Côte-d'Or, Doubs, Haute-Saône, Jura, Nièvre, Saône-et-Loire, Territoire de Belfort, Yonne
Flag of Centre Centre-Val de Loire Orléans Cher, Eure-et-Loir, Indre, Indre-et-Loire, Loiret, Loir-et-Cher
Grand Est Strasbourg Ardennes, Aube, Bas-Rhin, Haute-Marne, Haut-Rhin, Marne, Meurthe-et-Moselle, Meuse, Moselle, Vosges
Hauts-de-France Lille Aisne, Nord, Oise, Pas-de-Calais, Somme
Île-de-France Pariisi Essonne, Hauts-de-Seine, Pariisi, Seine-et-Marne, Seine-Saint-Denis, Val-de-Marne, Val-d'Oise, Yvelines
Korsika Ajaccio Corse-du-Sud, Haute-Corse
Normandia Caen, Rouen Calvados, Eure, Manche, Orne, Seine-Maritime
Oksitania Toulouse Ariège, Aveyron, Aude, Gard, Gers, Haute-Garonne, Hautes-Pyrénées, Hérault, Lot,Lozère, Pyrénées-Orientales, Tarn, Tarn-et-Garonne
Pays de la Loire Nantes Loire-Atlantique, Maine-et-Loire, Mayenne, Sarthe, Vendée
Provence-Alpit-Riviera Marseille Alpes-de-Haute-Provence, Alpes-Maritimes, Bouches-du-Rhône, Hautes-Alpes, Var, Vaucluse
Uusi-Akvitania Bordeaux Charente, Charente-Maritime, Corrèze, Creuse, Deux-Sèvres, Dordogne, Haute-Vienne, Gironde, Landes, Lot-et-Garonne, Pyrénées-Atlantiques, Vienne
Merentakaiset alueet
Flag of French Guiana Ranskan Guayana Cayenne Ranskan Guayana
Flag of Guadeloupe Guadeloupe Basse-Terre Guadeloupe
Flag of Martinique Martinique Fort-de-France Martinique
unofficial flag of Mayotte Mayotte Mamoudzou Mayotte
Flag of Reunion Réunion Saint-Denis Réunion

Suurimpia kaupunkeja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Katso myös: Luettelo Ranskan kaupungeista
Ranskan pääkaupunki Pariisi.
Nizza.

Kaupunkien asukasluvuksi on ilmoitettu sekä kantakaupungin väestömäärä että koko kaupunkialueen asukasluku (2012).[69]

Kaupunki Asukasluku
(kaupunki) 		Asukasluku
(kaupunkialue)
Pariisi &&&&&&&&02240621.&&&&002 240 621 &&&&&&&012341418.&&&&0012 341 418
Marseille &&&&&&&&&0852516.&&&&00852 516 &&&&&&&&01727070.&&&&001 727 070
Lyon &&&&&&&&&0496343.&&&&00496 343 &&&&&&&&02214068.&&&&002 214 068
Toulouse &&&&&&&&&0453317.&&&&00453 317 &&&&&&&&01270760.&&&&001 270 760
Nizza &&&&&&&&&0343629.&&&&00343 629 &&&&&&&&01004914.&&&&001 004 914
Nantes &&&&&&&&&0291604.&&&&00291 604 &&&&&&&&&0897713.&&&&00897 713
Strasbourg &&&&&&&&&0274394.&&&&00274 394 &&&&&&&&&0768868.&&&&00768 868
Montpellier &&&&&&&&&0268456.&&&&00268 456 &&&&&&&&&0569956.&&&&00569 956
Bordeaux &&&&&&&&&0241287.&&&&00241 287 &&&&&&&&01158431.&&&&001 158 431
Lille &&&&&&&&&0228652.&&&&00228 652 &&&&&&&&01166452.&&&&001 166 452
Rennes &&&&&&&&&0209860.&&&&00209 860 &&&&&&&&&0690467.&&&&00690 467

Ranskan merentakaiset alueet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Ranskan merentakaiset alueet
Ranskan alueet maailmalla.

Siirtomaa-ajan jäljiltä Ranskaan kuuluu myös Euroopan ulkopuolisia alueita, joissa asuu 2,5 miljoonaa asukasta.[70] Merentakaisista alueista Guadeloupe, Martinique, Ranskan Guayana, Réunion ja Mayotte ovat departementteja, ja ne kuuluvat Euroopan unioniin ja käyttävät valuuttanaan euroa. Ranskan Tyynenmeren territorioiden valuutta on Ranskan Tyynenmeren frangi (CFP).[71]

Nimi Lyhenne Suomeksi Alueet
Départements d’outre-mer DOM Merentakaiset departementit Guadeloupe Martinique Ranskan Guayana Réunion Mayotte
Collectivités territoriales COM Alueelliset yhteisöt Saint Barthélemy Saint-Martin (ranskalainen osa) Saint-Pierre ja Miquelon Wallis ja Futuna
Pays d’outre-mer POM Merentakaiset maat Ranskan Polynesia
Collectivité sui generis – – Uusi-Kaledonia
Territoires d’outre-mer TOM Merentakaiset territoriot Ranskan eteläiset ja antarktiset alueet Ranskan vaatimus Antarktiksella
Îles Éparses de l’Océan Indien (Intian valtameren erillissaaret) – Viisi saarta Intian valtameressä, joissa ei ole pysyvää asutusta ja joita hallinnoidaan Réunionilta Bassas da India Europa Juan de Nova Gloriososaaret Tromelin

Talous

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Ranskan talous

Ranskan markkinahintainen bruttokansantuote on noin 3,1 biljoonaa Yhdysvaltain dollaria vuonna 2024, ostovoimakorjattuna luku on noin 4,0 biljoonaa dollaria.[4] Markkinahinnoin Ranskan kansantalous on maailman viidenneksi suurin, ostovoimapariteettien mukainen sijoitus on pari pykälää alempi. Ranskan ja Britannian bruttokansantuotteet ovat varsin samankokoisia, joten se kummalla on virallisesti isompi, vaihtelee tilastolähteen ja tilastovuoden mukaan. Pienehkökin muutos punnan arvossa suhteessa euroon riittää keikauttamaan maiden sijoitukset virallisissa tilastoissa. Noin 1,7 prosenttia Ranskan bruttokansantuotteesta muodostuu maataloudesta, 18,5 prosenttia teollisuudesta ja loput lähes kahdeksankymmentä prosenttia palveluista. Ranska kuuluu maailman johtavien teollisuusmaiden G8-ryhmään ja Maailman kauppajärjestöön. Sen valuutta on euro, joka korvasi aiemman valuutan ranskan frangin.[1]

Ranskan tärkein maataloustuote on viini. Teollisuuden tärkeimpiä tuotteita ovat lentokoneet, autot, koneet, kemikaalit ja elektroniikka,[1] kuten ”Ranskan piilaakson” eli Grenoblen seudun tuottamat mikropiirit.[72] Vaikka määrätietoista yksityistämistä on harjoitettu 1990-luvun puolivälistä alkaen, valtio säätelee edelleen suurta osaa taloudellisesta toiminnasta ja omistaa osuuksia monista yrityksistä esimerkiksi pankki,-, energia-, kuljetus- ja tietoliikennealoilla.[28]

Vuoden 2008 lopulla kärjistynyt finanssikriisi ja vuonna 2009 alkanut taantuma nosti Ranskan työttömyyden vuosina 2010 ja 2011 yli yhdeksään prosenttiin.[1] Vuonna 2010 Ranska ilmoitti käyttävänsä noin 26 miljardia euroa jaettavaksi elvytysrahana konkurssin partaalle joutuneille yhtiöille.[73]

Maatalous

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Viininviljelyä samppanjaa varten Champagnen maakunnassa.

Ranska on Euroopan tärkein maataloustuottaja. Maataloudella ei ole enää entisenlaista merkitystä kansantaloudelle, mutta se muodostaa yhä suurimman osan viennistä. Ranskasta viedään esimerkiksi erilaisia viinejä ja juustoja. Euroopan maatalouden huomattava ylituotanto on laskenut kannattavuutta myös Ranskassa, etenkin viininvalmistuksessa.[74][75]

Vehnää, ohraa, kauraa ja ruista viljellään suuria määriä pääasiassa Pariisin altaassa ja maan pohjoisosissa. Maissia viljellään eniten maan eteläisissä osissa, mutta vähitellen myös pohjoisempana. Juureksia, kuten punajuurta, perunaa ja sokerijuurikasta kasvatetaan viileämmillä alueilla maan pohjoisimmissa osissa.[74] Hedelmiä kasvatetaan paljon maan eri puolilla: Normandia ja Bretagne ovat tunnettuja omenoistaan ja Akvitania luumuistaan. Lämpimässä Rhônen laaksossa tuotetaan aprikooseja, persikoita, vadelmia ja kastanjoita.[76][77]

Viiniä viljellään lähes koko maassa, ja viinien kokonaistuotannossa Ranska on heti Italian jälkeen toisella sijalla. Ranskassa valmistettiin ajanjaksolla 2008–2019 vuosittain noin 45 miljoonaa hehtolitraa viiniä.[75][78] Languedocissa tuotetaan suurin määrä viinejä vuodessa, mutta laatuviinejä tuotetaan eniten Bordeaux’ssa.[74] Tunnettuja viinialueita ovat myös Loire, Alsace ja Champagne. Ainoastaan Champagnessa valmistettua kuohuviiniä saa nimittää samppanjaksi.[79]

Karjataloudessa nauta on tärkein tuotantoeläin. Luoteis-Ranskassa tuotetaan eniten maitotuotteita, kun taas Keskiylängöllä kasvatetaan enemmän lihakarjaa.[74] Myös sikoja, lampaita ja vuohia kasvatetaan. Vuohen- ja lampaanmaidosta valmistetaan hienoimpia ranskalaisia juustoja, esimerkiksi Roquefort tehdään lampaanmaidosta.[80]

Palvelut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palvelusektori on kasvanut nopeasti, ja useimmat uudet työpaikat ovat viime vuosina syntyneet sinne.[28] Ranskassa käy vuosittain yli 75 miljoonaa matkailijaa, ja se on maailman suosituin matkailumaa. Pelkästään Eiffel-tornissa käy vuosittain 5,6 miljoonaa matkailijaa. Maassa on yleisölle avoinna 3 900 museota ja 1 500 linnaa.[81] Suosituimpia vierailukohteita ovat Bretagne, Dordogne ja Ranskan Riviera sekä muu Provence, ja monet matkailijat käyvät myös Pariisissa.[82]

Teollisuus ja energia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Energia Ranskassa
Ensimmäinen valmistunut Airbus A380 -matkustajalentokone Pariisin ilmailunäyttelyssä.

Manner-Ranskassa on vain vähän arvokkaita mineraaliesiintymiä. Rautamalmia louhittiin aikoinaan paljon, mutta sittemmin esiintymät ovat ehtyneet. Alumiinimalmia, bauksiittia, louhittiin ensimmäistä kertaa Les Baux’n pikkukylässä, jonka nimestä sana ’bauksiitti’ on johdettu.[74]

Keskiylängöltä on kaivettu ydinvoimaloiden energialähteeksi uraanimalmia, mutta esiintymät ovat pieniä ja ehtymässä. Ne eivät riitä enää ydinvoimaloille, jotka tuottavat yli puolet Manner-Ranskan tarvitsemasta sähköstä. Laajoja jokivesistöjä on hyödynnetty vesivoimaloita rakentamalla. Fossiilisilla polttoaineilla tuotetaan enää noin puolet koko energiasta ja kymmenisen prosenttia sähköntuotantokapasiteetista, ja ydinvoiman ja vesivoiman kasvanut tuotanto on supistanut tuontienergian määrää.[83][1][84]

Teollisuus on keskittynyt Pariisin ympäristöön ja Toulouseen, jonne on syntynyt paljon lentokone- ja avaruusteknologiaa. Toulousen ympäristössä toimiva avaruus- ja lentokoneteknologian keskus Aerospace Valley työllistää 120 000 henkeä teollisuudessa ja 8500 tutkimuksessa.[85] Toulousessa toimiva Airbus on Euroopan suurin lentokonetehdas.[86]

Ranskassa on myös paljon petrokemian teollisuutta, ja terästuotanto on suurimpia teollisen toiminnan aloja.[74] Tunnetuimpia ranskalaisvalmisteisia automerkkejä ovat Renault, Peugeot ja Citroën. Michelin on tunnettu autonrenkaista.[87][88]

Liikenne

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranskassa on 29 640 kilometriä rautateitä ja 951 200 kilometriä maanteitä. Nopeimpia junia kutsutaan nimellä TGV (Train à Grande Vitesse), ja ne saavuttavat 320 kilometrin tuntinopeuden.[89] Suurten kaupunkien välillä on nopea ja tehokas junaverkko, mutta pienille paikkakunnille julkiset liikenneyhteydet ovat heikot.[90] Maan moottoritieverkosto on kattava, tosin suuri osa niistä on maksullisia.

Ranskassa on 475 lentokenttää. Neljällätoista niistä on yli kolme kilometriä pitkä kiitotie. Maan kansallinen lentoyhtiö on Air France. Maan vilkkain ja vuonna 2016 myös Euroopan toiseksi vilkkain lentokenttä on Pariisin Charles de Gaullen kansainvälinen lentoasema,[91] jolta on yhteyksiä lähes joka puolille maailmaa lukuisilla eri lentoyhtiöillä. Muita merkittäviä lentokenttiä ovat Pariisin Orlyn lentoasema, Nizzan Côte d’Azurin kansainvälinen lentoasema, Lyonin Saint-Exupéryn kansainvälinen lentoasema ja Toulouse-Blagnacin lentoasema.

Satamakaupunkeja ovat Calais, Dunkerque, Le Havre, Marseille, Nantes, Pariisi ja Rouen.[1]

Väestö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lyon

Vuonna 2021 Ranskan väkiluvuksi tilastoitiin 67 400 000, ja eurooppalaisessa Ranskassa asui 65 300 000 ihmistä.[2][3] Ranskan väestömäärä kasvoi 24 % vuosina 1975–2020. Pidemmällä ajanjaksolla Ranskan väestönkasvu on ollut monia muita Euroopan maita hitaampaa, sen väkiluku kaksinkertaistui 1820-luvulta 2020-luvulle, eli kahdessasadassa vuodessa.[92] Vuonna 2021 väestötiheys oli 120 asukasta / km².[93] Väestön ikääntyminen heikentää huoltosuhdetta.[94]

Vuonna 2021 noin kymmenen prosenttia ranskalaisista oli maahanmuuttajia (syntynyt Ranskan ulkopuolella). Luku on Euroopan keskitasoa.[95]

Kielet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranskassa puhutaan pääasiassa ranskaa, joka on perustuslain 2 §:n mukaan maan ainoa virallinen kieli.[96] Ranskaa puhutaan myös Sveitsissä, Belgiassa, Monacossa ja Kanadan Quebecissa. Toisena kielenä sitä puhutaan erityisesti Ranskan entisissä siirtomaavaltioissa Afrikassa.[97] Ranskaa puhuu äidinkielenään arviolta 110 miljoonaa ihmistä[98] ja 190 miljoonaa toisena kielenä.[99]

Ranskaa käytettiin 1600-luvulta 1900-luvulle diplomatian ja muun kansainvälisen toiminnan kielenä, ja se oli myös korkeakoulutetun eurooppalaisväestön työkieli, kunnes englanti syrjäytti ranskan kansainvälisenä yleiskielenä.[100][101][102]

Perinteisiä Ranskan vähemmistökieliä ovat Bretagnen kelttiläinen bretoni, Dunkerquen suunnalla puhutut flaamilaismurteet, itärajan maakuntien elsassi, Perpignanin seudun katalaani ja Biarritzin ympäristön baski. Myös Korsikalla puhutaan omaa korsikan kieltä, joka muistuttaa enemmän italiaa kuin ranskaa. Vähemmistökieliin on suhtauduttu kielteisesti vuosisatoja. Nykyään niitä saa kuitenkin opettaa koulussa vapaaehtoisina aineina.[96] Viime aikoina maahanmuuttajien äidinkieliä ovat esimerkiksi turkki, arabia ja berberikielet.[103]

Uskonnot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Chartresin katedraali.

Ranskassa valtio ja uskonto on erotettu tiukasti toisistaan laïcité-periaatteen eli tunnustuksettomuuden mukaisesti, eikä eri uskontokuntiin kuuluvia tilastoida virallisesti. Suurin uskonto on katolisuus, jonka tunnustajaksi itsensä ilmoittaa 51 prosenttia ranskalaisista. Noin kymmenen prosenttia käy säännöllisesti kirkossa. Itseään katolilaisina pitävien määrä on vähentynyt nopeasti 1990-luvun alun 80 prosentista. Ateistina itseään pitää nykyisin 31 prosenttia ranskalaisista.[104] Ranskassa on suuri muslimivähemmistö, koska suuri osa Pohjois-Afrikasta oli Ranskan siirtomaita 1950-luvulle asti. Vuonna 2021 muslimeja oli 5 % väestöstä. Juutalaisia Ranskassa on noin 600 000.[105][93]

Koulutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koulunkäynti on maksutonta kaksivuotiaasta alkaen, ja oppivelvollisuus on voimassa 6–16-vuotiaille. Julkinen koulutusjärjestelmä on keskusjohtoinen, ja useimpia yksityiskouluja ylläpitää katolinen kirkko. Korkeakoulutuksella on pitkät perinteet, sillä Pariisin yliopisto on perustettu 1150. Nykyisin maassa toimii 91 julkista yliopistoa ja 175 ammatillista oppilaitosta.[28]

Terveys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2004 tehdyssä terveysselvityksessä Ranskaa verrattiin 27 eurooppalaisen korkean elintason maan keskiarvoihin. Ranskalaisten naisten elinajanodote oli vertailuryhmän korkein 84 vuotta, kun taas miesten elinajanodote oli keskitasoa 76 vuotta. Ylipaino ja tupakointi olivat harvinaisempia kuin vertailuryhmässä, mutta alkoholin kulutus suurempaa.[106] WHO:n vuonna 2004 tekemän selvityksen mukaan Ranskassa käytetään maailman kuudenneksi eniten alkoholia, puhtaaksi alkoholiksi muunnettuna noin 13,5 litraa aikuista kohti.[107] Vuoden 2024 raportin mukaan kulutus oli laskenut 11.3 litraan, mutta oli edelleen Euroopan keskitason (9.4 litraa aikuista kohti) yläpuolella.[108]

Vuonna 2007 arvioitiin, että HIV:n kantajia oli noin 0,4 prosenttia aikuisväestöstä, kaikkiaan noin 140 000 henkeä. Aidsiin arvioitiin kuolleen noin 1 600 aikuista ja lasta.[109]

Kulttuuri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Molière.
Pääartikkeli: Ranskan kulttuuri

Kirjallisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaisin ranskankielinen kirjallisuus 1000-luvun alussa oli eeppistä runoutta, kuten Rolandin laulu. Tavallisen kansan parissa eli vertauskuvallisten eläintarinoiden, faabelien perinne. Keskiajan runoilijoista merkittävin oli pahamaineinen François Villon, ja proosakirjailijoista Geoffroi de Villehardouin, jonka Konstantinopolin valloituksen kuvaus La Conquête de Constantinople on ensimmäinen alun perin muinaisranskaksi kirjoitettu proosamuotoinen teksti.[110][111][112]

Renessanssiajan kirjailijoita olivat humoristi François Rabelais, esseisti Michel de Montaigne ja runoilija Pierre de Ronsard.[113] 1600-luvun klassismin aikana elivät Ranskan kirjallisuushistorian merkittävimmät näytelmäkirjailijat Pierre Corneille, Jean Racine ja Molière.[114]

Valistusajan kirjailijoita olivat filosofit Voltaire, Montesquieu, ensyklopedisti Denis Diderot ja kasvatukseen liittyvistä teorioista tunnettu Jean Jacques Rousseau.[115] 1800-luvun kirjailijoita ovat romantiikkaa edustavat Victor Hugo ja George Sand, runoilijat Charles Baudelaire, Arthur Rimbaud ja Paul Verlaine, realistit Stendhal, Gustave Flaubert, Honoré de Balzac, Émile Zola ja Guy de Maupassant sekä historiallisten romaanien kirjoittaja Alexandre Dumas vanhempi.[116]

1900-luvun romaanikirjailijoita ovat surrealismin johtohahmo André Breton, vuosisadan merkittävin ranskalaiskirjailija Marcel Proust, eksistentialistit Jean-Paul Sartre ja Albert Camus sekä naisten oikeuksiin huomiota kiinnittänyt Simone de Beauvoir. Merkittäviä runoilijoita ovat Paul Valéry ja Guillaume Apollinaire, näytelmäkirjailijoista taas Edmond Rostand ja Jean Genet. 1950-luvun jälkeen Ranskassa on ollut vallalla niin sanottu uusi romaani eli antiromaani, jonka tekijöitä ovat Nathalie Sarraute, Michel Butor ja Alain Robbe-Grillet.[117]

Tiede

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranskan akatemia on maailman kuuluisin akatemia ja monien muiden akatemioiden esikuva.[118] Sen perusti 1600-luvulla kardinaali Richelieu.[96]

Ranskassa on syntynyt 49 Nobel-palkittua henkilöä. Heistä 7 on saanut fysiikan, 9 kemian, kaksi taloustieteen ja 12 lääketieteen ja fysiologian palkinnon.[119] Ranskan tieteen ja filosofian kenties maineikkain hahmo on René Descartes. Luonnontieteilijöistä Louis Pasteur on antanut nimensä maidon pastöroinnille ja luonut perustan nykyaikaiselle lääketieteelle, ja Antoine Lavoisier on nykyaikaisen kemian isä.[120]

Vuonna 2009 Ranska investoi tutkimukseen ja kehitykseen 2,02 prosenttia bruttokansantuotteestaan,[121] mikä oli hiukan yli EU:n keskiarvon.[122]

Musiikki

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taidemusiikissa Ranskan merkitys on ollut perinteisesti suuri. Barokin ajan ranskalaissäveltäjistä tunnetuimpiin kuuluvat Jean-Baptiste Lully ja François Couperin.[123] Romantiikkaa edustanut Hector Berlioz kehitti erityisesti orkestraatiota,[124] ja pianisti-säveltäjä Camille Saint-Saëns sai mainetta erityisesti Urkusinfoniallaan ja konsertoillaan.[125] Georges Bizet puolestaan sävelsi 1800-luvun suosituimpiin oopperoihin lukeutuvan Carmenin.[126] Taidemusiikin sävelkieltä ryhtyi 1800-luvun loppupuolella uudistamaan omaperäinen Claude Debussy,[127] ja hänen jalanjäljissään seurasi Maurice Ravel, jonka suosituimpia teoksia ovat baletit Daphnis et Chloe ja Bolero.[128] 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa vaikutti eksentrisenä hahmona tunnettu pianosäveltäjä Erik Satie.[129] Toisen maailmansodan jälkeen urkuri Maurice Duruflé saavutti suosiota sielunmessullaan.[130] Ranskalaisen musiikin tunnetuimmat modernistit ovat perkussiivisestä tyylistään tunnettu varhainen avantgardisti Edgar Varèse, uskonnollista mystiikkaa teoksiinsa sisällyttänyt Olivier Messiaen sekä hänen oppilaansa, kapellimestarinakin ansioitunut Pierre Boulez.[131][132]

Kuvataide

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Seinämaalaus Lascaux’n luolassa.
Pääartikkeli: Ranskan taide

Ranskalaisesta Lascaux’n luolasta on löydetty esihistoriallisia luolamaalauksia, jotka ovat yli viisitoistatuhatta vuotta vanhoja.[133] Yli tuhat vuotta vanhaa taidetta on säilynyt Kaarle Suuren ajan käsin kirjoitetuissa, runsaasti kuvitetuissa kirjoissa.[134]

1600-luvun klassisia kuvataiteilijoita olivat Nicolas Poussin ja Claude Lorrain.[135] 1700-luvulla kehittyi rokokoo, jonka tunnetuimpia taidemaalareita olivat Antoine Watteau, François Boucher ja Jean-Honoré Fragonard.[136] 1800-luvun lopulla Jacques-Louis David oli uusklassismin merkittävin taiteilija.[137]

Toulouse-Lautrecin juliste, 1895.

Romantiikan ajan merkittäviä kuvataiteilijoita olivat Théodore Géricault ja Eugène Delacroix.[138] Heidän jälkeensä taide kehittyi realistisemmaksi muun muassa Barbizonin koulukunnan vaikutuksesta.[139] Realismin kärkihahmoja olivat Gustave Courbet ja Honoré Daumier.[140] Impressionismin kehittäjät olivat enimmäkseen ranskalaisia, kuten Claude Monet, Edgar Degas, Pierre-Auguste Renoir ja Camille Pissarro.[141] 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa Ranskasta oli tullut taiteen keskus, ja sinne muuttivat monet taiteilijat, kuten espanjalainen Pablo Picasso. Samaan aikaan Pariisissa maalasivat myös Toulouse-Lautrec, Paul Gauguin ja Paul Cézanne.[142] Pariisin avantgardepiireissä syntyi myös 1900-luvun alussa kubismi.[143]

Pariisin Louvre on maailman suurimpia ja tunnetuimpia taidemuseoita, ja siellä on runsaasti sekä ranskalaista että ulkomaista taidetta Leonardo da Vincin Mona Lisasta Milon Venukseen.[144]

Elokuva

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maailman ensimmäinen julkinen elokuvaesitys pidettiin 28. joulukuuta 1895 Pariisin Grand Caféssa, jossa Antoine Lumière esitti poikiensa August ja Louis Lumièren elokuvia. Lumièren esittämistä elokuvista tunnetuin oli Juna saapuu asemalle. Elokuvan historian katsotaan alkaneen Lumièren veljesten esityksistä, vaikka muutkin olivat kehittäneet vastaavia tekniikoita.[145]

Lumièren esitystä oli katsomassa myös Georges Méliès.[145] Hän oli taikateatterin johtaja ja tuli pian tunnetuksi erikoistehosteita käyttävistä elokuvistaan, kuten Matka kuuhun (1902). Lähes 14 minuutin pituinen elokuva oli liian pitkä oman aikansa mittapuulla, mutta siitä tuli silti kansainvälinen menestys. Méliès ohjasi arviolta viisisataa elokuvaa.[146] Lumièren veljesten ja Mélièsin vaikutus elokuvahistoriaan on ollut suuri. Mélièsiä pidetään usein näytelmäelokuvan isänä,[146] kun taas Lumièren veljeksien katsotaan luoneen dokumenttielokuvan. Tosin Louis Lumièren ohjaama Puutarhuri on tiettävästi maailman ensimmäinen komediaelokuva.[147]

Ehkä maineikkain ranskalainen ohjaaja on elokuvan suuri humanisti Jean Renoir. Lisäksi Robert Bresson on vaikuttanut minimalistisella tyylillään monien eurooppalaisten ja amerikkalaisten ohjaajien töihin.[148] Ranskassa Bresson vaikutti erityisesti uuden aallon ohjaajiin.[149] Uusi aalto toi 1960-luvulla maailman tietoisuuteen sellaiset ohjaajat kuin Jean-Luc Godard, François Truffaut, Claude Chabrol ja Éric Rohmer.[150]

Ranskan elokuva-arkisto on alansa maineikkaimpia taidelaitoksia. Sen pitkäaikainen johtaja oli Henri Langlois.[151] 1940-luvulta asti järjestetty Cannesin elokuvajuhla on maailman kuuluisin elokuvajuhla ja maailman suurimpia mediatapahtumia.[152]

Media

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranskassa ilmestyy päivittäin lähes sata sanomalehteä.[153] Useimmat ovat yksityisomistuksessa eivätkä ole sidoksissa poliittisiin puolueisiin. Sanomalehdistä arvostetuin on Le Monde, mutta suurin levikki on Rennesissä ilmestyvällä Ouest-France-lehdellä. Julkisrahoitteinen radiokanava France 1 lähettää ranskankielistä ohjelmaa sekä Manner-Ranskassa että merentakaisilla alueilla. Maailmanlaajuinen ranskankielinen televisiokanava on TV5 Monde, jota rahoittavat Ranskan lisäksi Belgia, Sveitsi ja Kanada. Ranskan suurin televisiokanava TF1 on yksityisessä omistuksessa.[153]

Lehdistö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suurimmat kansalliset päivälehdet:

Nimi Levikki 2022[154] Kuvaus[155]
Le Monde 472 767 arvostettu kansallinen päivälehti
Le Figaro 351 526 valtakunnallinen päivälehti, keskustaoikealle kallistuva
Le Parisien + Aujourd'hui en France 255 480
L’Équipe 215 362
Les Echos 138 421
Libération 96 551 kansallinen päivälehti, keskustavasemmisto
La Croix 83 485
L'Humanité 37 060

Suurimmat aikakauslehdet:

Nimeke Ilmestymistiheys[156] Levikki[156] Kuvaus
Version Femina Viikoittain 2 069 041
Merci pour l'Info Kuukausittain 1 001 456
Famille et Education - Magazine de l'APEL Kahdesti kuussa 954 105
Télé 7 Jours Viikoittain 809 754
Télé Z Viikoittain 676 505
Notre Temps Kuukausittain 584 693
Télé Star Viikoittain 565 906
TV Grandes Chaînes Kahden viikon välein 555 864
Télé 2 Semaines Kahden viikon välein 525 064
Télé Loisirs Viikoittain 503 022
M Le Magazine du Monde Viikoittain 479 896
Paris Match Viikoittain 478 769
Télérama Viikoittain 437 118
Télécable Sat Hebdo Viikoittain 426 573
Femme Actuelle Viikoittain 406 756
Pleine Vie Kuukausittain 396 811
Madame Figaro Viikoittain 384 558
Le Figaro Magazine Viikoittain 375 377
Le Point Viikoittain 295 614
Marie Claire Kuukausittain 286 868
Elle Viikoittain 282 804
Maxi Viikoittain 282 126
Avantages Kuukausittain 280 284
Télé Poche Viikoittain 279 270
Le Particulier Kuukausittain 274 546

Televisio

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
France 24

Suosituimmat tv-kanavat

Kanavan nimi Katsojaosuus 2022[157] Kuvaus[155]
TF1 18,7 kansallinen, kaupallinen kanava
France 2 14,8 kansallinen, tärkein julkisrahoitteinen kanava
France 3 9,4 kansallinen, julkisrahoitteinen
M6 8,4 kansallinen, kaupallinen kanava
France 5 3,6 kansallinen, julkisrahoitteinen opetuskanava
BFM TV 3,3 kansallinen, kaupallinen uutiskanava
TMC 3,0
Arte 2,9
C8 2,8
W9 2,3
CNews 2,1
RMC Story 1,9
RMC Découverte 1,9
TF1 Series Films 1,7
LCI 1,7

Keittiö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ranskalaisia juustoja.
Pääartikkeli: Ranskalainen keittiö

Ranskalainen keittiö on ranskalaisen kulttuurin suurimpia saavutuksia.[158] Päivän kolme pääateriaa ovat le petit déjeuner (aamiainen), le déjeuner (lounas) ja le dîner (illallinen).[96] Tunnetuimpia ranskalaisia juustoja ovat brie, camembert ja roquefort.[159]

Eri alueilla on tunnusomaisia ruokia: lounaisosan pataruoka on cassoulet,[160] kun taas Burgundissa syödään burgundinpataa, koillisella Lorrainen alueella on juustopiiraansa quiche,[161] ja Provencella maustetahnat tapenade, pistou ja aïoli.[162]

Juhlapäivät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pariisin Champs-Elysee Ranskan kansallispäivänä.
Ajankohta Suomalainen nimi Paikallinen nimi Huomautuksia
1. tammikuuta Uudenvuodenpäivä Jour de l'An
(Ensimmäinen perjantai ennen kevään ensimmäistä täysikuuta) Pitkäperjantai Vendredi Saint Ylimääräinen vapaapäivä Bas-Rhinin, Haut-Rhinin ja Mosellen departementeissa
(Kevään ensimmäisen täysikuun jälkeinen sunnuntai) Pääsiäinen Pâques
(ks. yllä, seuraava päivä) Pääsiäismaanantai Lundi de Pâques
28. huhtikuuta Pyhän Pierre Chanelin päivä Saint-Pierre-Chanel Ylimääräinen katolilainen juhlapäivä Wallis- ja Futunasaarilla marttyyri Pierre Chanelin muistoksi
1. toukokuuta Vappu Fête du Travail
8. toukokuuta Voiton päivä Victoire 1945 Toisen maailmansodan loppu
22. toukokuuta Orjuuden lakkauttamisen muistopäivä Abolition de l’esclavage Vain Martinique'n departementissa
27. toukokuuta Orjuuden lakkauttamisen muistopäivä Abolition de l’esclavage Vain Guadeloupe'n departementissa
(torstai 40 päivää pääsiäisen jälkeen) Helatorstai Ascension
(seitsemäs pääsiäisen jälkeinen sunnuntai) Helluntai Pentecôte
10. kesäkuuta Orjuuden lakkauttamisen muistopäivä Abolition de l’esclavage Vain Guayanan departementissa
29. kesäkuuta Autonomian juhla Fête de l'autonomie Ylimääräinen juhlapäivä Ranskan Polynesiassa autonomian saamiseksi alueelle
14. heinäkuuta Ranskan kansallispäivä Fête Nationale Bastiljin valtauksen vuosipäivä
21. heinäkuuta Victor Schoelcherin päivä Fête Victor Schoelcher Ylimääräinen juhlapäivä Guadeloupella ja Martiniquella orjuuden lakkauttajan, Victor Schoelcherin syntymäpäivän johdosta
29. heinäkuuta Territorion päivä Fête du Territoire Ylimääräinen juhlapäivä Wallis- ja Futunasaarilla Merentakaisen territorion statuksen saamisesta 29. heinäkuuta 1961
15. elokuuta - Assomption Neitsyt Marian taivaaseenottaminen
1. marraskuuta Pyhäinpäivä Toussaint
11. marraskuuta - Commémoration de l’armistice de 1918 Ensimmäisen maailmansodan loppu
20. joulukuuta Orjuuden lakkauttamisen päivä Abolition de l’esclavage Ylimääräinen juhlapäivä Réunionin departementissa
25. joulukuuta Joulupäivä Noël
26. joulukuuta Tapaninpäivä Saint-Étienne Ylimääräinen juhlapäivä Bas-Rhinin, Haut-Rhinin ja Mosellen departementeissa
kuukalenterin 12 kuukauden 10 päivä Id al-Adha Aïd el-Kebir Ylimääräinen juhlapäivä Mayottella, islamin tärkein juhla

Urheilu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ranskan ympäriajo vuonna 2005.
Petankin pelaajia Cannesissa.

Harrastajamääriltään Ranskan suurimmat urheilulajit ovat jalkapallo, tennis, ratsastus, judo, koripallo, käsipallo, golf, rugby ja petankki.[163] Ranskan jalkapallomaajoukkue on voittanut maailmanmestaruuden 1998 ja 2018, Euroopan-mestaruuden vuosina 1984 ja 2000.[164][165] Koripallomaajoukkue on osallistunut lukuisia kertoja EM-kilpailuihin, ja paras saavutus on EM-hopea vuodelta 1949.[166] Olympialaisissa Ranskan koripallomaajoukkue on ollut kahdesti hopealla.[167] Maalla on myös useita NBA-pelaajia.[168]

Ranskassa järjestetään säännöllisesti useita merkittäviä urheilutapahtumia. Vuosittainen Ranskan ympäriajo on ammattilaismaantiepyöräilyn merkittävin kilpailu,[169] ja Ranskan avoin tennisturnaus kuuluu arvostettuihin grand slam -turnauksiin.[170] Ranskan Bercy Stadionilla järjestettävä Judon Pariisin Grand Slam on myös todella suuri tapahtuma Ranskassa.

Jalkapallo on Ranskan suosituin urheilulaji, ja rekisteröityneitä pelaajia on yli 1 800 000, ja rekisteröityneitä klubeja yli 18 000.[171] Sekä Ranskan jalkapallomaajoukkue että rugby unionin maajoukkue ovat saaneet lempinimen ”Les Bleus”, joka viittaa yhtä lailla joukkueen paidan väriin kuin Ranskan trikolorilippuun.

Ranskan suurin stadion on 80 000 katsojapaikan Stade de France, jossa pidettiin yleisurheilun maailmanmestaruuskilpailut 2003.[172] Ranskassa on pidetty jalkapallon MM-kilpailut vuosina 1938 ja 1998.[164]

Le Mansin 24 tunnin ajo on maailman tunnetuimpia autourheilukilpailuja.[173] Toinen huomattava autourheilutapahtuma Ranskassa on ollut Formula 1 -luokassa vuosina 1901–2008 ajettu Ranskan Grand Prix.[174] Korsikalla puolestaan ajetaan Korsikan ralli, joka on kuulunut MM-sarjaan vuodesta 1973 alkaen.[175]

Ranskasta on peräisin petankki eli boules, metallikuulapeli, jota on perinteisesti pelattu paljaalla maalla plataanipuiden alla.[176] Se kehitettiin Marseillessa noin vuonna 1910.[177] Myös parkour on keksitty Ranskassa 1980-luvulla. Lajin keksijä on pääasiassa David Belle, mutta myös Sébastien Foucan on ollut mukana lajin kehittelyssä.[178]

Tunnettuja ranskalaisurheilijoita ovat muun muassa judokat David Douillet ja Teddy Riner, jalkapalloilijat Michel Platini, Kylian Mbappé, Thierry Henry ja Zinédine Zidane[179] sekä Formula-ajaja Alain Prost,[180] edesmennyt tennispelaaja ja vaatemerkin perustanut René Lacoste[181] sekä ralliautoilija Sébastien Loeb.[182]

Ranskan jääkiekkomaajoukkue pelaa korkeimmalla tasolla MM-kilpailuissa.[183]

Olympialaiset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Ranska olympialaisissa

Nykyaikaisten olympiakisojen aloitteentekijänä oli ranskalaisen Pierre de Coubertin. Ranska on ollut olympialaisten isäntämaana viidesti: Pariisissa on järjestetty kesäolympialaiset 1900 ja 1924, ja talviolympialaiset on järjestetty Chamonix’ssa 1924, Grenoblessa 1968 ja Albertvillessä 1992.[184] Kansainvälisen olympiakomitean päämaja oli aluksi Pariisissa, ennen kuin se siirrettiin Lausanneen. Ranska on voittanut mitaleita kesäolympialaisissa viidenneksi eniten[185] ja talviolympialaisissa 14:nneksi eniten.[186]

Pariisille on myönnetty vuoden 2024 kesäolympialaisten kisaisännyys.[11]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o France The World Factbook. Washington, DC: Central Intelligence Agency. (englanniksi)
  2. ↑ a b c Figure 1 - Évolution générale de la situation démographique : Population au 1ᵉʳ janvier L'Institute national de la statistique et des études économiques - L'Insee. Viitattu 16.7.2021. (ranskaksi)
  3. ↑ a b Démographie - Population au début du mois - France métropolitaine L’Institute national de la statistique et des études économiques - L'Insee. Viitattu 16.7.2021. (ranskaksi)
  4. ↑ a b c "Ranska" Viitattu 19.4.2024.
  5. ↑ Human Development Index and its components UNDP. Arkistoitu 8.8.2019. Viitattu 28.3.2013. (englanniksi)
  6. ↑ a b The Capetians: Kings of France, 987–1328 Reviews in History. 2009. Historical Research University of London. Viitattu 10.5.2012. (englanniksi)
  7. ↑ Economic Sectors, Agriculture Countries Quest. Viitattu 14.4.2012. (englanniksi)
  8. ↑ Vins rouges français Squidoo. Arkistoitu 8.12.2011. Viitattu 14.4.2012. (englanniksi)
  9. ↑ ”Le tourisme international en France en 2007” (PDF) Direction du Tourisme. Arkistoitu 24.6.2008. Viitattu 26.12.2009. (ranskaksi)
  10. ↑ France Is the World’s Number One Tourist Destination (PDF) WTO – World’s Tourist Organisation. Arkistoitu 3.12.2011. Viitattu 26.12.2009. (englanniksi)
  11. ↑ a b Pariisi ja Los Angeles vuosien 2024 ja 2028 olympiaisänniksi 13.9.2017. Suomen Olympiakomitea. Arkistoitu 23.3.2020. Viitattu 23.3.2020.
  12. ↑ a b "CIA World Factbook – Field Listing: Elevation extremes." (France) CIA. Arkistoitu 23.11.2018. Viitattu 26.12.2009. (englanniksi)
  13. ↑ a b ”Euroopan maat Ranska.” Euroopan unioni. Viitattu 27.12.2009.
  14. ↑ Elbrus, Summit of Europe, 5642 m http://7summits.com. Viitattu 13.5.2012. (englanniksi)
  15. ↑ a b Peter Hagget: Maailma tänään – Ranska, Andorra ja Monaco, s. 8–11. (Pinnanmuodot) Adromeda Oxford Limited, 1994. ISBN 87-427-0802-8
  16. ↑ Rhône (Arkistoitu – Internet Archive), Jura, Pyrenees, Vosges Infoplease 2000–2012 Pearson Education (englanniksi)
  17. ↑ France BBC Weather country guides. British Broadcasting Corporation. Arkistoitu 26.4.2012. Viitattu 27.4.2012. (englanniksi)
  18. ↑ Climatological information: BrestClimatological information: Nice WMO
  19. ↑ Vegetation and Animal Life Discover France. Viitattu 27.4.2012. (englanniksi)
  20. ↑ Wildlife in France – guide to France wildlife and animals France This Way. Viitattu 27.4.2012. (englanniksi)
  21. ↑ France Avibase – listes d'oiseaux mondiales. Viitattu 9.4.2012. (ranskaksi)
  22. ↑ Ligue pour la Protection des Oiseaux (LPO) Birdlife International. Viitattu 9.4.2012. (englanniksi)
  23. ↑ The nine national parks Le portail Internet des Parcs Nationaux de France. Arkistoitu 17.1.2012. Viitattu 27.4.2012. (englanniksi)
  24. ↑ The Calanques National Park marseille-tourisme.com. Viitattu 31.7.2024.
  25. ↑ a b Gascoigne, Bamber: History of France: Cave-dwellers of France and Spain: from 30,000 years ago, Neolithic Villages, Celts History World. Viitattu 10.4.2011. (englanniksi)
  26. ↑ Charlemagne is Crowned Emperor Webchron Web Chronology Project. Viitattu 13.5.2012.
  27. ↑ Gascoigne, Bamber: History of France: Three slices of Francia History World. Viitattu 10.4.2011. (englanniksi)
  28. ↑ a b c d e f g h i j k l m Archived Background Note 15.2.2012. US Department of State. Viitattu 22.8.2013.
  29. ↑ July Revolution Encyclopedia Britannica. Viitattu 18.4.2012. (englanniksi)
  30. ↑ Colonies Discover France. Viitattu 23.3.2012. (englanniksi)
  31. ↑ a b c Timeline France BBC News
  32. ↑ Visa for the French overseas territories (TOM) Consulate General of France in Washington. Arkistoitu 6.6.2012. Viitattu 10.5.2012. (englanniksi)
  33. ↑ Knapp & Wright: The Government and Politics of France, s. 82–84, 97–98. Routledge, 2001. ISBN 9780415215268 (englanniksi)
  34. ↑ Government, The Overseas Territories and Departments Countries Quest: France. Viitattu 26.4.2012. (englanniksi)
  35. ↑ Les trente glorieuses: France 1945–1975 1998. The University of Sunderland. Arkistoitu 22.7.2012. Viitattu 24.4.2012. (englanniksi)
  36. ↑ 1968: Workers join Paris student protest BBC News. British Broadcasting Corporation. Viitattu 26.4.2012. (englanniksi)
  37. ↑ Marine Le Pen and France's Front National sense their time has come 21.1.2012. Guardian. Viitattu 26.4.2012. (englanniksi)
  38. ↑ Ranskan vaaleissa yllätys oikealta 22.4.2012. Uusisuomi. Viitattu 26.4.2012.
  39. ↑ Macron ja Le Pen toiselle kierrokselle Ranskan presidentinvaaleissa Yle Uutiset. Viitattu 27.1.2020.
  40. ↑ Helena Petäistö muistelee Jacques Chiracia: ”Tärkein poliittinen teko oli, että hän asettui Irakin sotaa vastaan” www.apu.fi. 26.9.2019. Viitattu 24.1.2020.
  41. ↑ Mitterandin perintö Eva. Viitattu 24.1.2020.
  42. ↑ Ranskan entinen presidentti Jacques Chirac on kuollut Yle Uutiset. Viitattu 24.1.2020.
  43. ↑ Voittoisa Sarkozy katsoo jo parlamenttivaaleihin Yle Uutiset. Viitattu 24.1.2020.
  44. ↑ Hyvästi, Sarkozy – näistä hänet muistetaan mtvuutiset.fi. 7.5.2012. Viitattu 24.1.2020.
  45. ↑ Ranska, Afrikan diktaattorien kauhu Yle Uutiset. Viitattu 24.1.2020.
  46. ↑ François Hollande voitti Ranskan presidentinvaalit Yle Uutiset. Viitattu 24.1.2020.
  47. ↑ Timeline France British Broadcasting Corporation. Viitattu 22.8.2013.
  48. ↑ Ranskan presidentti on todella epäsuosittu ja tietää sen näköjään itsekin mtvuutiset.fi. 7.11.2014. Viitattu 24.1.2020.
  49. ↑ Francois Hollande lyö hanskat tiskiin aamulehti.fi. Arkistoitu 12.4.2023. Viitattu 24.1.2020.
  50. ↑ Euroopassa useita terrori-iskuja viime vuosina, Brysselin iskuista tasan vuosi Yle Uutiset. Viitattu 15.3.2020.
  51. ↑ Kippo, Johanna: Valta vaihtui Ranskassa – Emmanuel Macron on nyt Ranskan presidentti 14.5.2017. Yleisradio Oy. Viitattu 14.5.2017.
  52. ↑ Emmanuel Macron on Ranskan seuraava presidentti Yle Uutiset. Viitattu 24.1.2020.
  53. ↑ Macronille äänivyöry Ranskan parlamenttivaaleissa – nuori puolue saamassa suurimman vaalivoiton 50 vuoteen Helsingin Sanomat. 11.6.2017. Viitattu 24.1.2020.
  54. ↑ Mielenosoitukset jatkuvat Ranskassa: keltaliivit heittelivät kivillä ja maalilla – poliisi käytti vesitykkiä ja kyynelkaasua www.aamulehti.fi. Arkistoitu 12.1.2019. Viitattu 24.1.2020.
  55. ↑ Lakot kylvävät kaaosta Ranskassa – julkinen liikenne seisoo ainakin maanantaihin asti Ilta-Sanomat. 5.12.2019. Viitattu 24.1.2020.
  56. ↑ Ranska kirjasi aborttioikeuden perustuslakiin ensimmäisenä valtiona maailmassa Yle Uutiset. 4.3.2024. Viitattu 14.4.2024.
  57. ↑ France seals constitutional right to abortion on International Women’s Day France 24. 8.3.2024. Viitattu 14.4.2024. (englanniksi)
  58. ↑ Presidential and Legislative Elections in France Election Resources on the Internet. Viitattu 9.4.2012. (englanniksi)
  59. ↑ Victoire de la gauche au Sénat: un échec pour Nicolas Sarkozy RFI. Viitattu 10.5.2012. (ranskaksi)
  60. ↑ Jean Poulard: The French Double executive and experience of cohabitation. Political Science Quarterly, 1990, 105. vsk, nro 2, s. 243. The Academy of Political Science. Political Science Quarterly. Viitattu 9.4.2012. (englanniksi)
  61. ↑ Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan selvitys, ISBN 951-53-2426-2, sivu 30
  62. ↑ Ranskan UMP-puolue on nyt republikaanit Keskisuomalainen. Viitattu 23.1.2020.
  63. ↑ Ranskan Kansallinen rintama muutti nimensä Kansalliseksi liittoumaksi Yle Uutiset. Viitattu 23.1.2020.
  64. ↑ Ranskan vaalitulokset: Macronille ehdoton enemmistö, mutta suurin on nukkuvien puolue Yle Uutiset. Viitattu 23.1.2020.
  65. ↑ Charles De Gaulle Nuclear-Powered Aircraft Carrier, France Naval technology. Viitattu 13.5.2012. (englanniksi)
  66. ↑ Region (Tietoja alueista) insee.fr. 4.1.2017. Viitattu 2.4.2019. (englanniksi)
  67. ↑ Department (Tietoja departementeista) insee.fr. 27.3.2018. Viitattu 2.4.2019. (englanniksi)
  68. ↑ Arrondissement (Tietoja departementeista, kantoneista ja kunnista) insee.fr. 13.10.2016. Viitattu 2.4.2019. (ranskaksi)
  69. ↑ Villes de France (PDF) INSEE. Viitattu 19.3.2015. (ranskaksi)
  70. ↑ French Overseas Departments and Territories French keys. Arkistoitu 18.3.2012. Viitattu 9.4.2012. (englanniksi)
  71. ↑ Origin of Pacific Franc (XPF) Marketwatch. Arkistoitu 28.5.2012. Viitattu 9.4.2012. (englanniksi)
  72. ↑ About Grenoble Grenoble Ecole de Management. Arkistoitu 8.3.2012. Viitattu 13.5.2012. (englanniksi)
  73. ↑ Ranskan taloudessa on nähtävissä myönteisiä merkkejä 12.10.2009. Ulkoministeriö. Arkistoitu 23.5.2012. Viitattu 20.1.2010.
  74. ↑ a b c d e f Peter Hagget (päätoimittaja): Maailma tänään – Ranska, Monaco ja Andorra, s. 24–27. (Talous) Adromeda Oxford Limited, 1994. ISBN 87-427-0802-8
  75. ↑ a b Maa- ja metsätalousministeriö, Lue lisää, Viini Maa- ja metsätalousministeriö. Arkistoitu 22.1.2010. Viitattu 11.1.2010.
  76. ↑ Normandy & Brittany Walking Tour Classic Tours. Viitattu 9.4.2012. (englanniksi)
  77. ↑ Fruits and vegetables F leuverhone. Viitattu 9.4.2012. (englanniksi)
  78. ↑ State of vitiviniculture world market April 2018 OIV. Viitattu 31.1.2019.
  79. ↑ Samppanja Pernod Ricard Finland. Arkistoitu 25.1.2010. Viitattu 29.12.2009.
  80. ↑ INAO – Le roquefort INAO. Arkistoitu 6.3.2017. Viitattu 29.12.2009. (ranskaksi)
  81. ↑ France Statistics Bonjour La France. Viitattu 13.5.2012. (englanniksi)
  82. ↑ Summary of the regions of France France This Way. Viitattu 13.5.2012. (englanniksi)
  83. ↑ Ydinvoima puhuttaa maailmalla (Ranska) Teollisuuden Voima, eYtimekäs. Arkistoitu 23.9.2007. Viitattu 3.1.2010.
  84. ↑ Energy system of France IEA. Viitattu 30.7.2024.
  85. ↑ Pôle de compétitivité mondial Aéronautique, Espace, Systèmes Embarqués Midi-Pyrénées & Aquitaine Aerospace Valley. Arkistoitu 17.5.2012. Viitattu 13.5.2012. (ranskaksi) (englanniksi)
  86. ↑ Visiting the Airbus in Toulouse, France eHow. Viitattu 23.3.2012. (englanniksi)
  87. ↑ The strength of the French automobile industry France. Arkistoitu 3.6.2012. Viitattu 23.2.2012. (englanniksi)
  88. ↑ Michelin Dealer Locator (…Michelin, a world leading French tyre company…) CTC UAE. Arkistoitu 8.2.2012. Viitattu 23.2.2012. (englanniksi)
  89. ↑ TGV Eurail. Arkistoitu 2.5.2012. Viitattu 12.5.2012. (englanniksi)
  90. ↑ Getting Around Lonely Planet. Viitattu 12.5.2012. (englanniksi)
  91. ↑ Euroopan vilkkaimmat lentokentät Iltalehti. Viitattu 21.5.2019 -FI.
  92. ↑ Population of France from 1700 to 2020 Statista.com. Viitattu 16.7.2021. (englanniksi)
  93. ↑ a b Kettunen, Niko: RANSKA VS. SUOMI. HS TEEMA, 2021.
  94. ↑ Population trends in France. Looking ahead to 2050. An increasing and ageing population France’s National Institute of Statistics and Economic Studies (Institut National de la Statistique et des Études Économiques: INSEE). Viitattu 11.5.2012. (ranskaksi)
  95. ↑ One in 10 people in France an immigrant, says national statistics agency Le Monde. 2023. Viitattu 31.7.2024.
  96. ↑ a b c d Deborad Reed-Danahay (toim.): France Countries and their cultures. Viitattu 12.5.2012. (englanniksi)
  97. ↑ Christian Valantin, Josiane Gonthier: La Francophonie dans le monde. Nathan, 2007. ISBN 978-2098821774 Teoksen verkkoversio (viitattu 13.5.2012). (ranskaksi)
  98. ↑ Qu’est-ce que la Francophonie ? tlfq.ulaval.ca. Arkistoitu 23.6.2011. Viitattu 13.5.2012. (ranskaksi)
  99. ↑ The World’s 10 Most Influential Languages Top Languages. Arkistoitu 7.5.2013. Viitattu 13.5.2012. (englanniksi)
  100. ↑ Language and Diplomacy. Translation and Interpretation Diplomacy.edu. Arkistoitu 19.7.2011. (englanniksi)
  101. ↑ Why Is French Considered the Language of Diplomacy? Legal Language Services. Viitattu 13.5.2012. (englanniksi)
  102. ↑ Language and Diplomacy 2004. Naked Translations. Viitattu 13.5.2012. (englanniksi)
  103. ↑ Languages of France Ethnologue: Languages of the World. 2009. SIL. Viitattu 9.4.2012. (englanniksi)
  104. ↑ France no longer a Catholic country 10.1.2007. Telegraph. Viitattu 10.1.2007.
  105. ↑ Jews Minority Rights Group International. Arkistoitu 1.5.2011. Viitattu 17.4.2011. (englanniksi)
  106. ↑ Highlight on health in France 2004 WHO Europe. Arkistoitu 8.3.2011. Viitattu 26.3.2011. (englanniksi)
  107. ↑ Total recorded alcohol per capita consumption (15+), in litres of pure alcohol (World Drink Trends 2003) WHO Global Status Report on Alcohol 2004. Arkistoitu 4.2.2012. Viitattu 26.4.2010. (englanniksi)
  108. ↑ Global status report on alcohol and health and treatment of substance use disorders (s. 169 ja 29) 25.6.2024. WMO. Viitattu 1.8.2024.
  109. ↑ Epidemiological Fact Sheet on HIV and AIDS France 2008 WHO. Viitattu 26.3.2011. (englanniksi)
  110. ↑ French literature DiscoverFrance. Viitattu 26.3.2011. (englanniksi)
  111. ↑ Villehardouin, Geoffroy de. Tietosanakirja osa 10. Tietosanakirja-osakeyhtiö 1917
  112. ↑ Geoffrey of Villehardouin, Britannica.com viitattu 17.11.2020 (englanniksi)
  113. ↑ French literature, Part 2 DiscoverFrance. Viitattu 26.3.2011. (englanniksi)
  114. ↑ French literature, Part 3 DiscoverFrance. Viitattu 26.3.2011. (englanniksi)
  115. ↑ French literature, Part 4 DiscoverFrance. Viitattu 26.3.2011. (englanniksi)
  116. ↑ French literature, Part 5 DiscoverFrance. Viitattu 26.3.2011. (englanniksi)
  117. ↑ French literature, Part 6 DiscoverFrance. Viitattu 26.3.2011. (englanniksi)
  118. ↑ Matti Klinge: Mitä on akatemia? 22.6.2004. Helsingin Sanomat.
  119. ↑ Create a list (Born in … France) nobelprize.org. Viitattu 9.4.2012. (englanniksi)
  120. ↑ Antoine-Laurent Lavoisier – Father of Modern Chemistry. Mitchell Lane Publishers. ISBN 9781584153092 (englanniksi)
  121. ↑ Research and development expenditure (% of GDP) World Bank. Viitattu 11.5.2012. (englanniksi)
  122. ↑ Tiede ja tutkimus 1: 1.Kilpailukyvyn säilyttäminen EU 4 Journalista. Arkistoitu 24.3.2012. Viitattu 18.3.2012.
  123. ↑ Major Baroque Composers baroque.org. Music of the Baroque.. Arkistoitu 7.4.2012. Viitattu 9.4.2012. (englanniksi)
  124. ↑ Extrats from: Grand Traité d’Instrumentation et d’Orchestration Modernes Berlioz Website. Michel Austin. Viitattu 9.4.2012. (ranskaksi)
  125. ↑ Camille Saint-Saens: Organ Symphony/Tone Poems (…CD featuring some of Saint Saens most popular works…) Amazon. Viitattu 9.4.2012. (englanniksi)
  126. ↑ Carmen by Georges Bizet Mozart and Classical Music. Viitattu 9.4.2012. (englanniksi)
  127. ↑ Debussy Sibelius-Akatemia. Arkistoitu 27.8.2010. Viitattu 9.4.2012.
  128. ↑ Ravel Sibelius-Akatemia. Arkistoitu 27.8.2010. Viitattu 9.4.2012.
  129. ↑ Erik Satie Jaz Class. Arkistoitu 2.10.2020. Viitattu 9.4.2012. (englanniksi)
  130. ↑ Maurice Durufle New Millennium Strings. Viitattu 9.4.2012. (englanniksi)
  131. ↑ The Twentieth Century Music History 102. Viitattu 9.4.2012. (englanniksi)
  132. ↑ Carvin, Andy: The Man Who Would be King (Boulez, Messiaen) EdWeb. Viitattu 9.4.2012. (englanniksi)
  133. ↑ Prehistoric Sites and Decorated Caves of the Vézère Valley Unesco. Viitattu 9.4.2012. (englanniksi)
  134. ↑ Carolingian Art (c.750–900) Visual Arts. Viitattu 9.4.2012. (englanniksi)
  135. ↑ Margaretha Rossholm Lagerlof: Ideal Landscapes: Carracci, Poussin and Lorain. Yale University Press, 1990. ISBN 978-0300047639
  136. ↑ French Rococo: Watteau, Boucher and Fragonard Escape Into Life. Viitattu 9.4.2012. (englanniksi)
  137. ↑ [Jacques-Louis David Jacques-Louis David] Art in European History. Boston College. Viitattu 9.4.2012. (englanniksi)
  138. ↑ Romantic Painting – Gericault And Delacroix Old and Sold. Viitattu 9.4.2012. (englanniksi)
  139. ↑ The Barbizon School Artcyclopedia. Viitattu 9.4.2012. (englanniksi)
  140. ↑ Nineteenth-Century French Realism Metropolitan Museum of Art. Viitattu 9.4.2012.
  141. ↑ Moffat, C.: The Birth of Impressionism The Art History Archive. 2007. Viitattu 9.4.2012. (englanniksi)
  142. ↑ Nineteenth-Century French Galleries National Gallery of Art. Arkistoitu 26.2.2012. Viitattu 9.4.2012. (englanniksi)
  143. ↑ Paris and the avant-garde Art Knowledge News. Viitattu 9.4.2012. (englanniksi)
  144. ↑ Archer, Rick: The Louvre Museum ssqq.com. Viitattu 9.4.2012. (englanniksi)
  145. ↑ a b Kurki, Eeva: …ja alussa oli liike. Filmihullu, 1995, nro 3, s. 4–11.
  146. ↑ a b Elokuvan 101 juhlahetkeä, 1995, s. 17.
  147. ↑ Cousins, R. F.: L'Arroseur Arrose Film Reference. Viitattu 23.3.2012. (englanniksi)
  148. ↑ Kovács, András Bálint: Screening Modernism: European Art Cinema, 1950–1980, s. 148. Chicago: The University Chicago Press, 2000. ISBN 0-226-45163-1 Google-kirjat (viitattu 29.3.2011). (englanniksi)
  149. ↑ *Gale Encyclopedia of Biography. The Gale Group Inc, 2006. Answers.com (viitattu 1.4.2011). (englanniksi)
  150. ↑ French New Wave Criterion. Viitattu 9.4.2012. (englanniksi)
  151. ↑ Grant Rosenberg: La Cinémathèque Française France Magazine. Arkistoitu 16.3.2008. Viitattu 11.5.2012. (englanniksi)
  152. ↑ Benjamin Graig: History Cannes Guide. Arkistoitu 17.11.2011. Viitattu 6.4.2011. (englanniksi)
  153. ↑ a b Country profile France BBC News
  154. ↑ eZ Community Bundle Nova eZ SEO Bundle: Presse Quotidienne Nationale www.acpm.fr. Viitattu 27.6.2023.
  155. ↑ a b France media guide BBC News. 8.3.2012. Viitattu 27.6.2023. (englanti)
  156. ↑ a b eZ Community Bundle Nova eZ SEO Bundle: Presse Magazine www.acpm.fr. Viitattu 11.7.2023.
  157. ↑ https://www.mediametrie.fr/sites/default/files/2023-01/2023%2001%2002%20Yearly%20M%C3%A9diamat%202022.pdf (Arkistoitu – Internet Archive)
  158. ↑ French cuisine Discover France. Viitattu 12.5.2012. (englanniksi)
  159. ↑ French cheese Telegraph. Viitattu 12.5.2012. (englanniksi)
  160. ↑ Cassoulet Saveur. (englanniksi)
  161. ↑ Quiche Lorraine Williams Sonora. Viitattu 12.5.2012. (englanniksi)
  162. ↑ The Pastes of Provence: Know Your Tapenade, Pistou, Aïoli, and More seriouseats.com. Arkistoitu 2.9.2011. Viitattu 12.5.2012. (englanniksi)
  163. ↑ LicensesATP10 (zip/xlsm) 9.9.2011. Ministère des Sports. Viitattu 14.5.2012. (ranskaksi)
  164. ↑ a b World Cup 1930–2010 Rsssf. Viitattu 8.4.2011. (englanniksi)
  165. ↑ European Championship Rsssf. Viitattu 8.4.2011. (englanniksi)
  166. ↑ Past competitions FIBA Europe. Viitattu 7.4.2011. (englanniksi)
  167. ↑ Basketball Sports-Reference. Arkistoitu 19.8.2008. Viitattu 7.4.2011. (englanniksi)
  168. ↑ International players NBA Hoops Online. Viitattu 7.4.2011. (englanniksi)
  169. ↑ Tour de France France This Way. Viitattu 8.4.2011. (englanniksi)
  170. ↑ US Open 2010: Rafael Nadal completes career grand slam with victory over Novak Djokovic Telegraph. 2010. Viitattu 8.4.2011. (englanniksi)
  171. ↑ Licenses of the French Football Federation (PDF) fff.fr. Viitattu 13 January 2014.
  172. ↑ The Stade de France Places in France. Viitattu 14.4.2011. (englanniksi)
  173. ↑ Bell D (toim.): Le Mans – 24 Hours: The Complete Story of the World's Most Famous Motor Race. Virgin Books, 2001. ISBN 978-1852279714 (englanniksi)
  174. ↑ Ranskan osakilpailun paluu F1-sarjan kisakalenteriin on varmistumassa. 7.1.2012. MTV3. Viitattu 9.4.2012.
  175. ↑ Korsika (Ranska) 2007. MTV3. Viitattu 9.4.2012.
  176. ↑ Boules (pétanque) Discover France. Viitattu 14.4.2011. (englanniksi)
  177. ↑ Petanque Around the world Petanque.org. Viitattu 14.4.2011. (englanniksi)
  178. ↑ No Obstacles Newyorker. Viitattu 14.4.2011. (englanniksi)
  179. ↑ Zidane-Henry coordination key French success: Platini 2006. OneIndia. Arkistoitu 2.8.2014. Viitattu 12.5.2012. (englanniksi)
  180. ↑ Alain Prost – High Hopes For Frenchman On French Team JRank. Viitattu 12.5.2012. (englanniksi)
  181. ↑ Rene Lacoste All-Time 100 Fashion Icons. Time. Arkistoitu 12.5.2012. Viitattu 12.5.2012. (englanniksi)
  182. ↑ Sebastian Loeb Encyclopedia Britannica. Viitattu 12.5.2012. (englanniksi)
  183. ↑ IIHF - Home IIHF International Ice Hockey Federation. Viitattu 7.9.2022. (englanniksi)
  184. ↑ France enters 2018 winter slalom Sports Features. 2008. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 9.4.2012. (englanniksi)
  185. ↑ Total of medals for the Summer Olympics from Athens 1896 to Athens 2004 S. J. Darmoni. Viitattu 9.4.2012. (englanniksi)
  186. ↑ All-Time Winter Medal Standings, 1924–2006 Infoplease. Viitattu 9.4.2012.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Clerc, Louis & Ranki, Kristina (toim.): Suomalaisten Ranska. Kaunis tuntematon. Ajatus Kirjat, 2008.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Ranska&oldid=22883314”