Richard Dawkins

Richard Dawkins
Richard Dawkins vuonna 2022.
Henkilötiedot
Syntynyt	26. maaliskuuta 1941 (ikä 83)[1] Nairobi, Kenian siirtomaa ja protektoraatti[1]
Kansalaisuus	Yhdistynyt kuningaskunta[1]
Koulutus ja ura
Väitöstyön ohjaaja	Nikolaas Tinbergen[2]
Instituutti	Oxfordin yliopisto[2]
Oppilaat	Alan Grafen ja Mark Ridley
Tutkimusalue	evoluutiobiologia, eläintiede, tieteen yleistajuistaminen
Palkinnot	Lontoon eläintieteellisen seuran hopeinen mitali (1989)[2] Faraday-palkinto (1990)[2] Kistler-palkinto (2001)[2]
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
www.richarddawkins.net ja richarddawkins.com
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Clinton Richard Dawkins FRS (s. 26. maaliskuuta 1941 Nairobi, Kenian siirtomaa ja protektoraatti) on englantilainen eläintieteilijä, evoluutiobiologi ja tieteen kansantajuistaja. Hän toimi Oxfordin yliopistossa ensimmäisenä tieteen kansantajuistamisen professorina 1995–2008.^[2][1]

Dawkins tunnetaan evoluutioteoriaa käsittelevistä kirjoistaan. Hän nousi julkisuuteen vuonna 1976 kirjallaan Geenin itsekkyys, joka kansantajuisti geenivalintaa painottavan evoluutionäkemyksen ja esitteli käsitteen meemi. Vuonna 1982 hän esitteli teorian laajennetuista fenotyypeistä kirjassaan The Extended Phenotype. Hänen muita teoksiaan ovat muun muassa Sokea kelloseppä (1986), Jumalharha (2006) ja Maailman hienoin esitys (2009). Teoksissaan ja esiintymisissään hän on käsitellyt biologiaa, kreationismia, uskontoa, tieteellistä skeptismiä ja ateismia.^[2][1]

Richard Dawkins syntyi Nairobissa Keniassa vuonna 1941 ja asui ensimmäiset kahdeksan elinvuottaan Itä-Afrikassa, kunnes perhe muutti vuonna 1949 Englantiin. Vuosina 1959–1962 Dawkins opiskeli eläintiedettä Balliol Collegessa Oxfordissa. Hän valmistui 1962 ja aloitti sen jälkeen tohtorin väitöskirjan tekemisen. Hänen ohjaajanaan toimi Nobel-palkittu biologi Nikolaas Tinbergen. Hän suoritti jatkotutkinnon 1966 ja sai apulaisprofessuurin eläintieteen alalta Kalifornian yliopistosta Berkeleystä, jossa hän toimi 1967–1969. Sen jälkeen hän palasi Oxfordiin eläintieteen nuoremmaksi professoriksi ja toimi vuodesta 1990 vanhempana professorina. Vuonna 1995 Dawkins nimitettiin kansantajuistamisen professoriksi (Charles Simonyi Chair for the Public Understanding of Science).^[2][1] Prospect-lehden vuonna 2005 julkaistulla sadan tunnetun älykön listalla Dawkins sijoittui Noam Chomskyn ja Umberto Econ jälkeen kolmanneksi.^[3] Dawkins jäi professorin toimesta eläkkeelle vuonna 2008.^[1]

Kirjassaan Jumalharha (2006) Dawkins arvosteli T. H. Huxleyn näkemystä agnostisismista ja esitti, että Jumalan olemassaolo on tieteellinen hypoteesi eli todellisuutta koskeva väite siinä missä jokin muu. Hänen mukaansa saatavilla olevien todisteiden ja päättelyn avulla yksilö voi arvioida Jumalan olemassaololle todennäköisyyden, joka asettaa hänet portaattomalle asteikolle, josta Dawkins on nimennyt seitsemän virstanpylvästä:

1. Vahva teisti. 100 % varmuus Jumalan olemassaololle. C. G. Jungin sanoin: ”Minä en usko, minä tiedän.”
2. Erittäin korkea todennäköisyys mutta alle 100 %. De facto teisti. ”En voi tietää varmasti, mutta uskon vahvasti Jumalaan ja elän elämääni siinä uskossa että hän on olemassa.”
3. Korkeampi kuin 50 %, muttei hyvin korkea. Muodollisesti agnostikko, mutta nojautuen kohti teismiä. ”Olen hyvin epävarma, mutta olen taipuvainen uskomaan Jumalaan.”
4. Tasan 50 %. Täysin puolueeton agnostikko. ”Jumalan olemassaolo ja olemattomuus ovat täsmälleen yhtä todennäköisiä.”
5. Pienempi kuin 50 %, muttei hyvin pieni. Muodollisesti agnostikko, mutta nojautuen kohti ateismia. ”En tiedä onko Jumala olemassa, mutta olen taipuvainen olemaan skeptinen.”
6. Hyvin pieni todennäköisyys, mutta suurempi kuin nolla. De facto ateisti. ”En voi tietää varmasti, mutta ajattelen että Jumala on epätodennäköinen, ja elän elämääni olettaen ettei häntä ole olemassa.”
7. Vahva ateisti. ”Tiedän ettei Jumalaa ole olemassa, yhtä vakaasti kuin Jung ’tietää’ että hän on olemassa.”

Dawkinsin mukaan monet asettavat itsensä asteikolla kategoriaan yksi, mutta kategoria 7 on melko tyhjä, koska ateisteilla ei ole uskoa eikä pelkkä järkeily saa heitä täydellisen vakuuttuneeksi siitä, ettei jotakin ehdottomasti ole olemassa. Kirjassaan Dawkins asetti itsensä kategoriaan 6, mutta nojautui kohti kategoriaa 7. Hän kertoi olevansa agnostinen vain sen verran kuin hän on agnostinen puutarhakeijuista.^[4] Vuonna 2012 Dawkins tarkensi sijoittuvansa asteikolla kohtaan 6,9.^[5][6]

Dawkins esiintyy Nightwish-yhtyeen albumilla Endless Forms Most Beautiful (2015), jossa hänellä on puheosuuksia.^[7]

• Geenin itsekkyys. ((The Selfish Gene, 1976, 1989.) Suomentanut Kimmo Pietiläinen) Helsinki: Art House, 1993. ISBN 951-884-107-1
• Sokea kelloseppä. ((The Blind Watchmaker, 1986.) Suomentanut Risto Varteva) Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1989. ISBN 951-0-15863-1
• Viesti miljardien vuosien takaa. ((River out of Eden, 1995.) Suomentanut Risto Varteva) Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1989. ISBN 951-0-20552-4
• Jumalharha. ((The God Delusion, 2006.) Suomentanut Kimmo Pietiläinen) Helsinki: Terra cognita, 2007. ISBN 978-952-5697-00-1
• Maailman hienoin esitys. Evoluution todisteet. ((The Greatest Show on Earth. The Evidence for Evolution, 2009.) Suomentanut Kimmo Pietiläinen) Helsinki: Terra cognita, 2009. ISBN 978-952-5697-27-8

• The Extended Phenotype. Gene as the Unit of Selection. Oxford: Oxford University Press, 1982. ISBN 0-19-286088-7
• Climbing Mount Improbable. New York: W. W. Norton & Company, 1996. ISBN 0-393-03930-7
• Unweaving the Rainbow. Science, Delusion and the Appetite for Wonder. London: Allen Lane, 1998. ISBN 0-713-99214-X
• A Devil’s Chaplain. Reflections on Hope, Lies, Science, and Love. London: Weidenfeld & Nicolson, 2003. ISBN 0-618-33540-4 }}
• The Ancestor’s Tale. A Pilgrimage to the Dawn of Life. London: Weidenfeld & Nicolson, 2004. ISBN 0-297-82503-8
• The Magic of Reality. How We Know What’s Really True. London: Bantam Press, 2011. ISBN 1-4391-9281-2
• An Appetite for Wonder. The Making of a Scientist. London: Bantam Press, 2013. ISBN 978-0-06-222579-5
• Brief Candle in the Dark. My Life in Science. London: Bantam Press, 2015. ISBN 978-0-593-07256-1
• Science in the Soul. Selected Writings of a Passionate Rationalist. London: Bantam Press, 2017. ISBN 978-0-593-07751-1
• Outgrowing God. A Beginner’s Guide. London: Bantam Press, 2019. ISBN 978-1-984853-91-2
• Books Do Furnish a Life. Reading and Writing Science. London: Bantam Press, 2021. ISBN 978-1-78763-369-8
• Flights of Fancy. Defying Gravity by Design and Evolution. London: Head of Zeus, 2021. ISBN 978-1-83893-785-0

• Nice Guys Finish First (1987)
• The Blind Watchmaker (1987)
• Growing Up in the Universe (1991)
• Break the Science Barrier (1996)
• The Root of All Evil? (2006)
• The Enemies of Reason (2007)
• The Genius of Charles Darwin (2008)
• Faith School Menace? (2010)
• Sex, Death And the Meaning of Life (2012)
• The Unbelievers (2013)

• Grafen, Alan & Ridley, Mark (toim.): Richard Dawkins. How A Scientist Changed the Way We Think. Reflections by Scientists, Writers, and Philosophers. Oxford: Oxford University Press, 2006. ISBN 0-19-929116-0 (englanniksi)

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Richard Dawkins.

Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta Richard Dawkins.

• Richard Dawkinsin kotisivut. (englanniksi)
• The Richard Dawkins Foundation for Reason and Science. (englanniksi)
• Richard Dawkins Internet Movie Databasessa. (englanniksi)

Artikkeleita ja puheenvuoroja:

• Väärin ammutut ohjukset. Vapaa ajattelija 4/2001.
• Lasten todellinen hyväksikäyttö. Vapaa ajattelija 1/2003.