Robert G. Edwards

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Robert G. Edwards
Robert G. Edwards (vasemmalla) vuonna 2010.
Robert G. Edwards (vasemmalla) vuonna 2010.
Henkilötiedot
Syntynyt27. syyskuuta 1925
Batley, Englanti[1]
Kuollut10. huhtikuuta 2013 (87 vuotta)[2]
Koulutus ja ura
Tutkinnot Bangorin yliopisto,
Edinburghin yliopisto
Instituutti Cambridgen yliopisto
Tutkimusalue lisääntymisbiologia
Tunnetut työt koeputkihedelmöitys
Palkinnot Lasker-palkinto (2001)
Nobel-palkinto Nobelin fysiologian tai lääketieteen palkinto (2010)

Robert Geoffrey Edwards (27. syyskuuta 1925 Batley, Englanti – 10. huhtikuuta 2013) oli brittiläinen fysiologi, joka sai Nobelin fysiologian tai lääketieteen palkinnon vuonna 2010. Hän oli yksi lisääntymistutkimuksen ja erityisesti koeputkihedelmöityksen uranuurtajia. Edwardsin ja Patrick Steptoen työ johti ensimmäisen koeputkilapsen, Louise Brownin syntymiseen 1978. Vuonna 2011 Edwards lyötiin ritariksi ”palveluksista ihmisen lisääntymisbiologialle”.[3][1][2]

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edwards aloitti tutkimustyönsä 1950-luvun alkupuolella, jolloin hän tutki hiirten lisääntymisbiologiaa. Vuonna 1958 hänet palkattiin Lontoo National Institute for Medical Researchiin (NIMR). Edwards oppi NIMRissä soveltamaan aiempia löydöksiään ihmisen lisääntymisbiologiaan. Hän hankki kirurgeilta munasarjojen palasia, joista eristi kypsymättömiä munasoluja. Edwards yritti kahden vuoden ajan saada niitä kypsymään koeputkessa, kunnes tajusi, että ihmisen munasoluja piti kypsyttää vähintään 24 tuntia 12 tunnin sijaan, joka riitti jyrsijöiden munasoluille.[4]

Vuonna 1969 Edwardsin ryhmä Cambridgen yliopistossa onnistui ensimmäisen kerran hedelmöittämään munasolun koeputkessa. Hedelmöitynyt solu ei jakautunut kuitenkaan kuin kerran. Edwards ajattelikin, että hän tarvitsisi munasarjoissa kypsyneitä munasoluja, joita siirtäisi koeputkiin.[5] Tässä vaiheessa hän etsi itselleen kumppania, jotta voisi kokeilla menetelmiään potilailla. Edwards kuuli Pohjois-Englannissa vatsaontelon tähystyksessä läpimurtoja tehneestä Patrick Steptoesta, jonka kanssa aloitti yhteistyön.[4] Tähystyksen avulla he pystyivät saamaan munasarjoista valmiiksi kypsyneitä munasoluja. Niistä he pystyivät hedelmöittämään alkion, joka jakautui useampia kertoja.[5]

Koeputkihedelmöitys herätti kritiikkiä, ja jotkut uskonnolliset järjestöt ja hallitukset vastustivat menetelmää. Medical Research Council päättikin olla jatkamatta tutkimuksen rahoittamista. Edwards ja Steptoe saivat kuitenkin yksityisiä lahjoittajia, ja he pystyivät jatkamaan työtään.[5] Medical Research Council pelkäsi, että tekniikan avulla syntyneillä lapsilla olisi vakavia epämuodostumia.[4]

Edwards ja Steptoe siirsivät koeputkihedelmöitettyjä alkioita kohtuun ensimmäisen kerran vuonna 1972. Lopulta 25. heinäkuuta 1978 ensimmäinen koeputkilapsi Louise Brown syntyi.[6] Seuraavien viiden vuoden aikana syntyi eri puolilla maailmaa 150 koeputkilasta. Hedelmöitystapa on antanut elämän 30 vuoden aikana miljoonille ihmisille.[4]

Edwards kuului Cambridgen yliopiston Churchill Collegen opettajistoon.[3] Vuonna 2001 Edwardsille myönnettiin Lasker-palkinto työstään ja vuonna 2010 hän sai Nobelin fysiologian tai lääketieteen palkinnon. Edwardsin työtoveri Steptoe olisi todennäköisesti jakanut Nobelin, mutta hän kuoli vuonna 1988.[4] Vuonna 2011 Edwards lyötiin ritariksi.[2]

Paavillisen tiedeakatemian johtaja Ignacio Carrasco de Paula ilmaisi paavin edustajana paheksuntansa Nobel-palkinnon myöntämisestä Edwardsille ja piti sitä sopimattomana. Vatikaani on paheksunut Edwardsin tutkimuksia jo vuosikymmeniä.[7]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b James Gallagher: Obituary: Robert Edwards, test-tube baby pioneer BBC News. 10.4.2013. Viitattu 11.4.2013. (englanniksi)
  2. ↑ a b c Sam Jones: IVF pioneer Robert Edwards dies aged 87 The Guardian. 10.4.2013. Viitattu 11.4.2013. (englanniksi)
  3. ↑ a b Jennie Baker: IVF pioneer Bob Edwards dies Cambridge News. 10.4.2013. Arkistoitu 13.4.2013. Viitattu 11.4.2013. (englanniksi)
  4. ↑ a b c d e Baby boom bags Nobel prize Nature News. 4.10.2010. Nature Publishing Group. Viitattu 26.3.2021. (englanniksi)
  5. ↑ a b c Ravilious, Kate: Nobel Prize in Medicine Awarded for In Vitro Fertilization National Geographic News. 4.10.2010. National Geographic Society. Viitattu 4.10.2010. (englanniksi)
  6. ↑ Fourcade, Marthe & Schaper, Eva von: Robert Edwards, U.K. Test-Tube Baby Pioneer, Wins Nobel Prize for Medicine Bloomberg. 4.10.2010. Bloomberg L.P.. Viitattu 4.10.2010. (englanniksi)
  7. ↑ Vatikaani paheksuu Nobel-palkitun valintaa 4.10.2010. Yle.fi. Viitattu 5.10.2010.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nobelin fysiologian tai lääketieteen palkinnon saajat
1901–1925

1901: Behring 1902: Ross 1903: Finsen 1904: Pavlov 1905: Koch 1906: Golgi, Ramón y Cajal 1907: Laveran 1908: Metšnikov, Ehrlich 1909: Kocher 1910: Kossel 1911: Gullstrand 1912: Carrel 1913: Richet 1914: Bárány 1919: Bordet 1920: Krogh 1922: Hill, Meyerhof 1923: Banting, Macleod 1924: Einthoven

1926–1950

1926: Fibiger 1927: Wagner-Jauregg 1928: Nicolle 1929: Eijkman, Hopkins 1930: Landsteiner 1931: Warburg 1932: Sherrington, Adrian 1933: Morgan 1934: Whipple, Minot, Murphy 1935: Spemann 1936: Dale, Loewi 1937: Szent-Györgyi 1938: Heymans 1939: Domagk 1943: Dam, Doisy 1944: Erlanger, Gasser 1945: Fleming, Chain, Florey 1946: Muller 1947: C. Cori, G. Cori, Houssay 1948: Müller 1949: Hess, Moniz 1950: Kendall, Reichstein, Hench

1951–1975

1951: Theiler 1952: Waksman 1953: Krebs, Lipmann 1954: Enders, Weller, Robbins 1955: Theorell 1956: Cournand, Forssmann, Richards 1957: Bovet 1958: Beadle, Tatum, Lederberg 1959: Ochoa, Kornberg 1960: Burnet, Medawar 1961: Békésy 1962: Crick, Watson, Wilkins 1963: Eccles, Hodgkin, Huxley 1964: Bloch, Lynen 1965: Jacob, Lwoff, Monod 1966: Rous, Huggins 1967: Granit, Hartline, Wald 1968: Holley, Khorana, Nirenberg 1969: Delbrück, Hershey, Luria 1970: Katz, Euler, Axelrod 1971: Sutherland 1972: Edelman, Porter 1973: Frisch, Lorenz, Tinbergen 1974: Claude, Duve, Palade 1975: Baltimore, Dulbecco, Temin

1976–2000

1976: Blumberg, Gajdusek 1977: Guillemin, Schally, Yalow 1978: Arber, Nathans, Smith 1979: Cormack, Hounsfield 1980: Benacerraf, Dausset, Snell 1981: Sperry, Hubel, Wiesel 1982: Bergström, Samuelsson, Vane 1983: McClintock 1984: Jerne, Köhler, Milstein 1985: Brown, Goldstein 1986: Cohen, Levi-Montalcini 1987: Tonegawa 1988: Black, Elion, Hitchings 1989: Bishop, Varmus 1990: Murray, Thomas 1991: Neher, Sakmann 1992: Fischer, Krebs 1993: Roberts, Sharp 1994: Gilman, Rodbell 1995: Lewis, Nüsslein-Volhard, Wieschaus 1996: Doherty, Zinkernagel 1997: Prusiner 1998: Furchgott, Ignarro, Murad 1999: Blobel 2000: Carlsson, Greengard, Kandel

2001–

2001: Hartwell, Hunt, Nurse 2002: Brenner, Horvitz, Sulston 2003: Lauterbur, Mansfield 2004: Axel, Buck 2005: Marshall, Warren 2006: Fire, Mello 2007: Capecchi, Evans, Smithies 2008: zur Hausen, Barré-Sinoussi, Montagnier 2009: Blackburn, Greider, Szostak 2010: Edwards 2011: Beutler, Hoffmann, Steinman 2012: Gurdon, Yamanaka 2013: Rothman, Schekman, Südhof 2014: O’Keefe, M.-B. Moser, E. Moser 2015: Campbell, Ōmura, Tu 2016: Ōsumi 2017: Hall, Rosbash, Young 2018: Allison, Honjo 2019: Kaelin, Ratcliffe, Semenza 2020: Alter, Houghton, Rice 2021: Julius, Patapoutian 2022: Pääbo 2023: Karikó, Weissman 2024: Ambros, Ruvkun

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Robert_G._Edwards&oldid=21220365”