Saago

Saago (aiemmin myös sago^[1]) on hiilihydraattipitoista jauhoa, jota saadaan saagopalmujen ytimestä. Saagopalmulajeja on useita, mutta kaksi käytetyintä niistä ovat Metroxylon sagu ja Metroxylon rumphii. Saago on tärkeä osa Uuden-Guinean ja Molukkien asukkaiden perinteistä ruokavaliota.^[2] Siitä paistetaan rieskankaltaisia leipäsiä, joita syödään kalamuhennoksen kanssa. Saago muistuttaa maniokkikasvista saatavaa tapiokaa. Saagoa muistuttavia perunasta tehtyjä helmiryynejä on kutsuttu myös perunasaagoksi.^[3]

Saagopalmujen kaksi käytetyintä lajia ovat Metroxylon-sukuun kuuluvat M. sagu ja M. rumphii. Muita saagopalmusukuja ovat Arecastrum, Arenga, Caryota, Corypha, Eugeissona, Mauritia ja Roystonea. Kaikkiaan saagopalmulajeja on noin 15, ja niitä esiintyy sekä itäisellä että läntisellä pallonpuoliskoilla. Merkittävin näistä, M. sagu, esiintyy lähinnä Malaijien saaristossa ja Uudessa-Guineassa. Saago on koko maailman mittakaavassa kuitenkin suhteellisen merkityksetön ravinnon lähde. Koko saagontuotanto vastaa vain 1,5 prosenttia maailman tärkkelyksen tuotannosta. Saagoa saadaan 27-metrisestä palmusta 130–180 kiloa.^[4]

Raaka saago Metroxylon-suvun palmusta sisältää 285–355 kaloria 100 grammaa kohti. 70–90 prosenttia siitä on hiilihydraatteja, 0,3 prosenttia kuituja ja 0,2 prosenttia proteiineja. Se sisältää myös useita mineraaleja, kuten kalsiumia, fosforia ja rautaa.^[4]

Saagon käytön historia on epäselvä. Joidenkin tutkijoiden mukaan saago on ollut osa Tyynenmeren saarten asukkaiden ruokavaliota esihistoriallisista ajoista lähtien, ehkä jo jopa neoliittiselta kivikaudelta lähtien. Jotkut tutkijat sijoittavat saagon käyttöönoton vasta paljon myöhemmälle ajalle. Saagopalmut olivat todennäköisesti joka tapauksessa varhaisten Kaakkois-Aasian asukkaiden tärkeimpiä ravintokasveja. Maantieteilijä Carl O. Sauerin mukaan saagopalmujen viljely alkoi tältä alueelta. Sittemmin saagolla on ollut tärkeä osa ravintona osittain myös muuallakin. Sitä tiedetään käytetyn laajasti esimerkiksi Tang-dynastian aikaisessa Kiinassa. Läntisellä pallonpuoliskolla saagon käyttö on ollut selvästi harvinaisempaa. Tosin esimerkiksi kolmoisliiton sodan jälkeen paraguaylaisten maanviljelijöiden on sanottu selvinneen nälänhädästä paljolti saagon avulla. Myös eräät intiaaniheimot, kuten Venezuelan waraot, käyttävät saagoa ravintonaan.^[4]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Saago Wikimedia Commonsissa