Uli Stielike

Uli Stielike

Henkilötiedot
Koko nimi	Ulrich Stielike
Syntymäaika	15. marraskuuta 1954 (ikä 70)
Syntymäpaikka	Ketsch, Baden-Württemberg, Saksa
Pelipaikka	puolustaja
Pituus	176 cm
Seurat
Vuodet	Seura	O	(M)
1972–1977	Borussia Mönchengladbach	109	(12)
1977–1985	Real Madrid	215	(41)
1985–1988	Neuchâtel Xamax	66	(0)
Maajoukkue
1975–1984	Saksa	42	(3)
Valmennusura
1989–1991	Sveitsi
1992–1994	Neuchâtel Xamax
1994–1995	SV Waldhof Mannheim
1998–2000	Saksa (apuv.)
2000–2006	Saksa U19/20/21
2006–2008	Norsunluurannikko
2008	FC Sion
2008–2010	Al-Arabi SC
2010–2012	Al-Sailiya SC
2013–2014	Al-Arabi SC
2014–2017	Etelä-Korea
2017–2020	Tianjin Teda
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat.

Uli Stielike (s. 15. marraskuuta 1954) on saksalainen uransa päättänyt jalkapallovalmentaja ja puolustaja.

Stielike aloitti ammattilaisuransa Saksan Bundesliigaseura Borussia Mönchengladbachissa 1972. Stielike edusti seuraa menestyksekkään 1970-luvun alkupuolen ja oli voittamassa kolmen Saksan mestaruuden lisäksi UEFA Cupia kaudella 1974–75. Stielike oli myös mukana, kun Mönchengladbach hävisi kaudella 1976–77 Euroopan Cupin loppuottelussa Liverpoolille 3–1.

Stielike jätti Mönchengladbachin 1977 ja siirtyi Real Madridiin. Realissa Stielike voitti kolme Espanjan mestaruutta, kaksi Espanjan cupia sekä yhden Espanjan liigacupin. Kaudella 1984-85 Stielike voitti Realin kanssa uransa toisen UEFA Cupin.

Kahdeksan Espanjan-vuoden jälkeen Stielike siirtyi pelaamaan sveitsiläiseen Neuchâtel Xamaxiin. Stielike lopetti uransa Xamaxissa kahteen Sveitsin mestaruuteen ripustaen pelikengät naulaan 33-vuotiaana kauden 1987–88 jälkeen.

Saksan maajoukkueessa Stielike pelasi vuosina 1975–1984 kaikkiaan 42 A-maaottelua ja teki niissä kolme maalia.^[1] Stielike oli mukana voittamassa Euroopan mestaruutta 1980 ja MM-hopeaa 1982. Stielike ei päässyt mukaan MM-kisoihin 1978, kun Saksan jalkapalloliitto kielsi maajoukkuepelit Bundesliigan ulkopuolisilta pelaajilta. Maajoukkuetasolla Stielike lopetti uransa EM-kisoihin 1984, joissa Saksa jäi alkulohkonsa kolmanneksi.

• MM-hopeaa: 1982
• Euroopan mestaruus: 1980
• Euroopan Cup
  • Hopeaa: 1977
• UEFA Cup (2): 1975, 1985
• Saksan mestaruus (3): 1975, 1976, 1977
• Espanjan mestaruus (3): 1978, 1979, 1980
• Espanjan Cup (2): 1980, 1982
• Espanjan Liigacup: 1985
• Sveitsin mestaruus (2): 1987, 1988

Stielike aloitti valmennusuransa Sveitsin maajoukkueen päävalmentajana 1989. Hän jätti tehtävänsä 1991 Sveitsin jäätyä ulos 1990 MM-kisoista ja 1992 EM-kisoista. Stielike jatkoi valmennusuraansa Sveitsissä 1992 siirtyen Neuchâtel Xamaxin peräsimeen. Menestys jäi kuitenkin vaisuksi ja Stielike jätti tehtävänsä 1994.

Palattuaan kotimaahansa 1994 Stielike siirtyi 2.Bundesliigassa pelanneen SV Waldhof Mannheimin päävalmentajaksi. Hän luotsasi seuraa kahden kauden ajan onnistumatta nostamaan seuraa pääsarjatasolle.

Syyskuussa 1998 Stielike siirtyi Erich Ribbeckin apuvalmentajaksi Saksan maajoukkueeseen. Erimielisyydet Ribbeckin kanssa johtivat kuitenkin siihen, että Stielike erosi tehtävistään toukokuussa 2000 - vain noin kuukausi ennen katastrofaalisesti päättyneitä EM-kisoja.

Jätettyään A-maajoukkueen Stielike jatkoi uraansa Saksan nuorten maajoukkuevalmentajana. 2004–2006 hän työskenteli alle 21-vuotiaiden maajoukkueen peräsimessä ennen siirtymistään Norsunluurannikon maajoukkueen päävalmentajaksi.

Stielike jätti tehtävänsä Norsujen päävalmentajana tammikuussa 2008 juuri ennen Afrikan mestaruuskisoja poikansa terveydentilan huononnuttua hengenvaarallisesti. Michael Stielike menehtyi helmikuussa 2008 vain 23-vuotiaana.

Kesäkuussa 2008 Stielike palasi valmennustehtäviin ja siirtyi kaudella 2007–08 Sveitsin Superliigassa seitsemänneksi sijoittuneen FC Sionin päävalmentajaksi. ^[2] Pesti sveitsiläisseurassa jäi kuitenkin lyhyeksi ja Stielike sai potkut jo marraskuun alussa 13 liigakierroksen jälkeen. Viimeiseksi otteluksi jäi 3–0 tappioon päättynyt vieraspeli FC Baselia vastaan. ^[3]

Stielike palasi valmennustehtäviin tammikuussa 2009, kun hän allekirjoitti 1,5-vuotisen sopimuksen qatarilaisen Al-Arabin kanssa. ^[4] Kesällä 2010 Stielike jätti Al-Arabin siirtyen Al-Sailiyan valmentajaksi. ^[5] Seura putosi Stieliken johdolla Qatarin pääsarjasta kauden 2010/11 päätteeksi. Seura jatkoi saksalaisen sopimusta, mutta huono menestys kaudella 2011/12 johti potkuihin maaliskuussa 2012. ^[6]

Kesällä 2013 Stielike palasi Al-Arabin päävalmentajaksi. ^[7] Syyskuussa 2014 Stielikestä tuli Etelä-Korean maajoukkueen päävalmentaja. ^[8] Aasian mestaruuskisoissa 2015 Stielike johdatti Etelä-Korean vakuuttavaan alkulohkovoittoon. Pudotuspeleissä joukkue raivasi tieltään Uzbekistanin ja Irakin. Loppuottelussa Stieliken suojatit taipuivat isäntämaa Australialle lopulta jatkoajalla 2–1. ^[9] Myöhemmin syksyllä 2015 Stielike juhli EAFF Itä-Aasian Cupin mestaruutta Etelä-Korean kanssa. Kehno menestys MM2018-karsinnoissa johti Stieliken potkuihin kesäkuussa 2017.^[10]

Syyskuussa 2017 Stielikestä tuli Kiinan Superliigassa pelanneen Tianjin Tedan päävalmentaja.^[11] Hän toimi seuran valmentajana kolmen vuoden ajan. Hän sai potkut seurasta elokuussa 2020 Tianjinin majaillessa Superliigan viimeisenä.^[12]

Joulukuussa 2020 Stielike ilmoitti lopettavansa valmennusuransa.^[13]

• Qatarin 1. divisioona: 2012
• Aasian mestaruuskilpailut
  • Hopeaa: 2015
• EAFF Itä-Aasian Cup: 2015