Viron jalkapallomaajoukkue

Viro
Lempinimi	Sinisärgid (Sinipaidat)
Liitto	Eesti Jalgpalli Liit (EJL)
Maanosaliitto	UEFA (Eurooppa)
Kenttä	A. Le Coq Arena
Valmentaja	Thomas Häberli
Kapteeni	Konstantin Vassiljev
Eniten otteluita	Martin Reim (157)
Eniten maaleja	Andres Oper (38)
FIFAn maakoodi	EST
FIFA-ranking	123 (18.7.2024) [1]
}} Kotipeliasu }} Vieraspeliasu
Ensimmäinen ottelu
Suomi 6–0 Viro  (Helsinki, Suomi; 17. lokakuuta 1920)
Suurin voitto
Liettua 0–6 Viro  (Kaunas, Liettua; 24. kesäkuuta 1928)
Suurin tappio
Suomi 10–2 Viro  (Helsinki, Suomi; 11. elokuuta 1922)
Infobox OK

Viron jalkapallomaajoukkue (vir. Eesti jalgpallikoondis) edustaa Viroa kansainvälisissä jalkapallon maajoukkuekilpailuissa. Joukkuetta hallinnoi Viron jalkapalloliitto.

Viro pelasi maaotteluita jo vuonna 1920, mutta vuoden 1940 jälkeen neuvostomiehityksen aikana maalla ei ollut maajoukkuetta. Vasta Neuvostoliiton romahdettua vuonna 1991 Viro sai takaisin itsenäisyytensä ja jalkapallomaajoukkueensa. Uudelleenitsenäistymisensä jälkeen se pelasi Liettuaa vastaan Baltic Cupissa 15. marraskuuta 1991. Ensimmäinen FIFA:n tunnustama ottelu uuden itsenäistymisen jälkeen oli maalein 1–1 päättynyt kamppailu Sloveniaa vastaan 3. kesäkuuta 1992.

Baltian maiden itsenäistymisen jälkeen Viro oli niistä heikoin jalkapallomaa. Viro kuului niihin harvoihin Euroopan maihin, joissa jalkapallo ei ole ykköslaji. Se kärsi useita rökäletappioita karsintaotteluissa, mutta viime aikoina maan otteet ovat parantuneet ja Viro pystyy aika ajoin vakavasti haastamaan isompiaan. EM-kisojen 2004 karsintalohkossa Viro keräsi 8 pistettä yhtä monesta ottelusta. Se teki koko karsintojen aikana vain neljä maalia ja päästi omiinsa kuusi. MM-kisojen 2006 karsinnoissa se voitti karsintalohkonsa otteluista viisi, hävisi viisi ja pelasi kaksi tasapeliä. EM-kisojen 2008 karsinnassa Viro voitti Andorran kahdesti, pelasi kerran Makedonian kanssa tasan ja hävisi loput yhdeksän otteluaan.

Vuoden 2012 EM-kisojen karsinnoissa Viro selviytyi ainoana Baltian maana jatkokarsintoihin. Alkulohkonsa kymmenestä ottelusta se voitti viisi, pelasi kerran tasan ja hävisi neljä. Voiton joukkue sai kotiotteluista Färsaaria (2–1) ja Pohjois-Irlantia (4–1) vastaan sekä vierasotteluista Serbiaa (1–3), Sloveniaa (1–2) ja Pohjois-Irlantia (1–2) vastaan. Kotiottelu Serbiaa vastaan päättyi tasapeliin 1–1, ja vain Italialle Viro hävisi kahdesti (kotona 1–2, vieraissa 3–0). Viro sijoittui lohkossa toiseksi pisteen Serbiaa ja kaksi pistettä Sloveniaa edellä.

Virolaiset tutustuivat jalkapalloon Englannin merimiesten avulla 1900-luvun alussa, vaikka maa oli silti osana Venäjän keisarikuntaa. Maajoukkue muodostettiin Viron vapaussodan jälkeen (1918–1920). Se pelasi ensimmäisen ottelunsa 17. lokakuuta 1920 Helsingissä, joka päättyi Suomen 6–0 voittoon. Ottelu pelattiin ruohokentällä, joka oli ensimmäinen virolaisille. Viron jalkapalloliitto perustettiin 14. joulukuuta 1921 ja se liittyi FIFA:n jäseneksi yhdessä Jugoslavian, Latvian, Puolan, Tšekkoslovakian ja Uruguayn kanssa.

Viron ainoa osallistuminen suureen turnaukseen tapahtui vuoden 1924 olympialaisissa Pariisissa. Virolaisivat hävisivät heidän ainoan ottelunsa Yhdysvaltoja vastaan 1–0.

Viron liigan kausi kesti yleensä Toukokuun lopusta Syyskuuhun. Vuonna 1928 ensimmäinen Baltic Cup jalkapallotapahtuma pidettiin kaikkien kolmen valtioiden kanssa, se järjestettiin yhdeksän kertaa kyseisenä aikana. Neljä niistä pidettiin Latviassa, kaksi Virossa ja kolme Liettuassa.

Viron ensimmäinen maailmanmestaruuskilpailuiden karsintaottelu pidettiin 11. kesäkuuta 1933 Tukholmassa Ruotsissa. Ottelu päättyi Ruotsin 6–2 voittoon. Tämä ottelu oli myös maailman ensimmäinen maailmanmestaruuskilpailuiden karsintaottelu. Myöhemmin Ruotsi voitti myös Liettuan. Viron ja Liettuan välinen ottelu peruttiin, koska Ruotsi oli jo varmistanut voittonsa lohkossa. Viron ensimmäiset pisteet maailmanmestaruuskilpailuiden karsinnoista tulivat vuonna 1938, pelaamalla karsintaotteluita jo vuonna 1937, ja sijoittumalla täten kolmannelle sijalle turnauksessa. Tuolloin joukkueet halusivat pelata toisiaan vastaan kerran jokaisessa ryhmässä. Virolaiset olivat Lohko ykkösessä, yhdessä Saksan, Ruotsin ja Suomen kanssa. Heidän ensimmäisessä ottelussaan Ruotsia vastaan, joukkue meni 2–0 johtoon ennen kuin viittä minuuttia oli edes ehditty pelata. Viro kuitenkin menetti johtonsa ja hävisi ottelun Ruotsille lopulta lukemin 7–2. Tämän jälkeen oli ottelu Suomea vastaan jonka he voittivat lukemin 1–0 Richard Kuremaan tehtyä ottelun ainoan maalin 56. peliminuutilla. Karsinnat kuitenkin päättyivät 4–1 tappioon Saksaa vastaan, jolloin Virolaiset johtivat vielä puoliaikaan asti ottelua Georg Siimensonin tekemällä maalilla. Tämän seurauksena, Viro ei selviytynyt maailmanmestaruuskilpailujen lopputurnaukseen. Joukkue tuli kuitenkin vuoden 1934 karsintakierrokselle, joka oli ensimmäinen merkittävä saavutus, mutta vain Ruotsia vastaan pelattu 6–2 tappio johti siihen, että Liettuaa vastaan pelattava ottelu peruttiin merkityksettömänä ja näin ollen Ruotsi eteni maailmanmestaruuskilpailuihin.

Joukkueen suurin voitto tuli 26. heinäkuuta 1928, jolloin Viro kaatoi Liettuan lukemin 6–0 Tallinnassa, puolestaan suurin tappio tuli 11. elokuuta 1922 10–2 tuloksella Suomea vastaan. Toisen maailmansodan jälkeisistä seitsemästä päävalmentajasta, kolme on ollut unkarilaisia. Yhteensä Viron maajoukkuetta on valmentanut neljä ulkomaalaista päävalmentajaa (kolme unkarilaista ja yksi itävaltalainen). Ensimmäinen virolainen päävalmentaja oli Albert Vollrat, joka tuli joukkueeseen vuonna 1932. Valmentajat saattoivat myös pelata joinakin kausina, joka määräytyi heidän oman maan jalkapalloliittonsa mukaan.

Joukkueen pelaajista suurin osa oli Tallinnan joukkueista, joita olivat esimerkiksi TJK, Sport, Kalev ja Tallinna Estonia. Joukkueen eniten otteluita pelannut pelaaja oli maalivahti Evald Tipner (67) ja kenttäpelaajista Eugen Einmann (65), Eduard Ellman-Eelma (58) ja Karl-Rudolf Silberg-Sillak (52).^[2] Parhaimpia maalintekijöitä olivat Ellman-Eelma (21 maalia 65 ottelussa), Richard Kuremaa (18/42), Arnold Pihlak (17/44), Georg Siimenson (14/42) and Friedrich Karm (9/13), jotka kuuluvat Viron 10 kaikkien aikojen parhaiden maalintekijöiden joukkoon. Pelaajat saivat pientä palkkaa heidän osallistumisistaan – 5 Viron kruunua vuonna 1938. Baltic turnauksessa voitto oli 50 euroa.

18. heinäkuuta 1940 joukkue pelasi ensimmäisen virallisen ottelun ollessaan itsenäisenä valtiona yli puolen vuosisadan ajan. Ottelu pelattiin Kadrioru Stadionilla ja se päättyi Viron 2–1 voittoon Latviasta.

Neuvostomiehityksen jälkeen elokuussa 1940, maajoukkue loppui kokonaan. Saksan valtauksen aikana (1941–1944), joukkue herätettiin henkiin ja se pelasi kaksi epävirallista ystävyysottelua (Riiassa 0–4 ja Tallinnassa 1–8), mutta vain muutamia pelaajia osallistui joukkueeseen, jotka olivat pelanneet myös ennen sotaa edeltävällä aikakaudella.^[3] Kun Neuvostoliiton joukot hyökkäsivät Viroon uudelleen, niin joitakin parhaita jalkapalloilijoita (Richard Kuremaa, Elmar Tepp, Valter Neeris, jne.) lähtivät liikkeelle; jotkut pakenivat länteen. Monet entiset maajoukkuepelaajat (Arnold Pihlak, Arnold Laasner, jne.) olivat Viron maajoukkueen Geislingenin pakolaisleirillä.

Viron seurajoukkueet nimettiin uudelleen 1940-luvun toisella puolikkaalla ja perinteet alkoivat haalistua. Uno Piirin mukaan, ensimmäinen maajoukkueen päävalmentaja Viron uudelleen itsenäistymisen jälkeen oli syy jalkapallon kaatumiseen yhteiskunnassa oli kyvyttömyys luoda kilpailukykyisiä unionin tasolla olevia joukkueita, näin ollen yleisö laski ja muun urheilun suosiminen alkoi. Viron SNT oli tällöin edustava maajoukkue, mutta se ei kuitenkaan miehityksen vuoksi ottanut osaa tuona aikana kansainvälisiin kilpailuihin. Vuosien 1948–1976 aikana, Baltic Cup järjestettiin 19 kertaa, jossa Valko-Venäjän SNT voitti muutaman kerran ja Viron SNT viisi kertaa.^[4] Vuosina 1969–1982, Viro oli ainoa Neuvostoliiton valtio, joka ei osallistunut Neuvostoliiton jalkapallosarjaan. 1970-luvun aikana, peli menetti suosiotaan Virossa ja urheilijat olivat suurimmaksi osaksi venäläisiä.^[5][6]

Viron jalkapalloelämän käynnisti uudelleen 1970-luvun puolivälissä Viron kielikoulutuksen ryhmissä aloittanut Roman Ubakivi.^[7] Merkittävin joukkue oli Lõvid ('Leijonat') vuosina 1980–1999, jota valmentivat Ubakivi ja Olev Reim. Useat pelaajat, Mart Poom ja Martin Reim heidän joukossaan, liitettiin maajoukkueeseen myöhemmin.^[8] Yksikään Virolainen ei päässyt Neuvostoliiton maajoukkueeseen, mutta kaksi Ubakiven oppilasta, Ott Mõtsnik and Toomas Krõm, tekivät läpimurron nuorten joukkueessa.^[9]

Laulava vallankumous, harjoittaminen Viron itsenäisyyden palaamiseksi ja alueellisten jännitteiden päättämiseksi, löysi tiensä myös jalkapalloon. 18. heinäkuuta 1990 järjestettiin näytösottelu Kadriorgin stadionilla Viron ja Latvian jalkapalloilijoiden välillä. Viimeinen ottelu näiden kahden joukkueen välillä itsenäisinä oli pelattu 50 vuotta sitten.^[10] Periaate joukkueiden kokoonpanoissa oli kiistanalainen. 63 pelaaja käsitteli julkisesti (Päevaleht, 24. huhtikuuta 1990) huutamalla jalkapallon hallintoelimiä ainoastaan valitsemalla jälkeläisiä virolaisia ja jättämällä pois maahan palanneita virolaisia toisen maailmansodan jälkeen.

Viro sai takaisin itsenäisyytensä 20. elokuuta 1991, ja tuli sitten takaisin kansainväliseen jalkapalloon mukaan, kun joukkue teki debyyttinsä Liettuassa järjestetyssä Baltic Cupissa marraskuussa.

Tämä artikkeli tai osio on keskeneräinen. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla sivua. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.

Oheinen miehitys nimettiin EM-jatkokarsintavälierään Puolaa ja EM-jatkokarsintafinaaliin/harjoitusotteluun Walesiä/Suomea vastaan maaliskuussa 2024.^[11]

Ottelu- ja maalitilastot päivitetty 12. tammikuuta 2024 Ruotsia vastaan pelatun harjoitusottelun jälkeen.^[12][13]

#	Pel.	Pelaaja	Syntymäaika (ikä)	Ottelut	Maalit	Joukkue
1	1M	Matvei Igonen	2. lokakuuta 1996 (ikä 28)	14	0	Botev Plovdiv
12	1M	Karl Hein	13. huhtikuuta 2002 (ikä 22)	27	0	Arsenal
22	1M	Karl Vallner	28. helmikuuta 1998 (ikä 26)	3	0	FCI Levadia
2	2P	Märten Kuusk	5. huhtikuuta 1996 (ikä 28)	29	0	GKS Katowice
3	2P	Artur Pikk	5. maaliskuuta 1993 (ikä 31)	56	1	Odra Opole
6	2P	Rasmus Peetson	3. toukokuuta 1995 (ikä 29)	14	1	FCI Levadia
13	2P	Maksim Paskotši	19. tammikuuta 2003 (ikä 21)	24	0	Grasshoppers
15	2P	Ragnar Klavan	30. lokakuuta 1985 (ikä 39)	129	3	Talinna Kalev
16	2P	Joonas Tamm	2. helmikuuta 1992 (ikä 32)	57	4	Botev Plovdiv
18	2P	Karol Mets	16. toukokuuta 1993 (ikä 31)	91	0	FC St. Pauli
19	2P	Ken Kallaste	31. elokuuta 1988 (ikä 36)	60	0	FCI Levadia
	2P	Erko Jonne Tõugjas	5. heinäkuuta 2003 (ikä 21)	3	0	Flora
	2P	Kristo Hussar	28. kesäkuuta 2002 (ikä 22)	1	0	Flora
	2P	Kaspar Laur	8. huhtikuuta 2000 (ikä 24)	0	0	Talinna Kalev
14	3KK	Konstantin Vassiljev (kapteeni)	16. elokuuta 1984 (ikä 40)	156	26	Flora
20	3KK	Markus Poom	27. helmikuuta 1999 (ikä 25)	21	0	Shamrock Rovers
23	3KK	Vlasi Sinjavski	27. marraskuuta 1996 (ikä 28)	32	0	Slovácko
24	3KK	Martin Vetkal	21. helmikuuta 2004 (ikä 20)	3	0	Roma
	3KK	Mihkel Ainsalu	8. maaliskuuta 1996 (ikä 28)	14	0	FCI Levadia
	3KK	Markus Soomets	2. maaliskuuta 2000 (ikä 24)	12	0	Flora
	3KK	Kevor Palumets	21. marraskuuta 2002 (ikä 22)	1	1	Zulte Waregem
8	4H	Henri Anier	17. joulukuuta 1990 (ikä 34)	92	22	Lee Man
9	4H	Oliver Jürgens	10. toukokuuta 2003 (ikä 21)	2	0	Dunajská Streda
11	4H	Alex Tamm	24. heinäkuuta 2001 (ikä 23)	2	0	Nõmme Kalju
10	4H	Mark Lepik	10. syyskuuta 2000 (ikä 24)	5	0	Flora

Viron ainoa osallistuminen turnauksiin oli vuoden 1924 kesäolympialaisissa Pariisissa, jossa joukkue hävisi Yhdysvalloille. Joukkuetta oli valmentamassa unkarilainen Ferenc Konya, joka oli myös joukkueen ensimmäinen päävalmentaja. Yhdysvaltalaiset tekivät ottelussa vain yhden maalin 15. peliminuutilla, jonka teki rangaistuspotkusta Andy Straden. Virolaiset saivat myös rangaistuspotkun 68. peliminuutilla, jonka Elmar Kaljot kuitenkin laukoi ylärimaan ja pallo ei näin ollen mennyt maaliin. Tappion jälkeen Yhdysvallat ja Viron olympiajoukkue jäivät vielä Pariisiin kolmeksi viikoksi pelatessaan ystävyysotteluita muita maajoukkueita vastaan.

• 1930 – Ei osallistunut
• 1934–1938 – Ei selviytynyt karsinnoista
• 1950–1990 – Ei osallistunut. (osa Neuvostoliittoa)
• 1994–2022 – Ei selviytynyt karsinnoista

• 1960–1992: Ei osallistunut (osa Neuvostoliittoa/Itsenäisten valtioiden yhteisöä)
• 1996–2020: Ei selviytynyt karsinnoista

Kilpailu	Sija	Pisteet	Maalit	Valmentaja(t)	Lohkon joukkueet (pisteet)
1934 MMK	3.	0	2–6	—	Ruotsi (4), Liettua (0), Viro (0)
1938 MMK	3.	2	4–11	Rein	Saksa (6), Ruotsi (4), Viro (2), Suomi (0)
1994 MMK	6.	1	1–27	Piir	Italia (16), Sveitsi (15), Portugali (14), Skotlanti (11), Malta (3), Viro (1)
1996 EMK	6.	0	3–31	Ubakivi	Kroatia (23), Italia (23), Liettua (16), Ukraina (13), Slovenia (11), Viro (0)
1998 MMK	5.	4	4–16	Thordarson	Itävalta (25), Skotlanti (23), Ruotsi (21), Latvia (10), Viro (4), Valko-Venäjä (4)
2000 EMK	5.	11	15–17	Thordarson, Rüütli	Tšekki (30), Skotlanti (18), Bosnia ja Hertsegovina (11), Liettua (11), Viro (11), Färsaaret (3)
2002 MMK	4.	8	10–26	Pijpers	Portugali (24), Irlanti (24), Alankomaat (20), Viro (8), Kypros (8), Andorra (0)
2004 EMK	4.	8	4–4	Pijpers	Bulgaria (17), Kroatia (16), Belgia (16), Viro (8), Andorra (0)
2006 MMK	4.	17	16–17	Pijpers, Goes	Portugali (30), Slovakia (23), Venäjä (23), Viro (17), Latvia (15), Liechtenstein (8), Luxemburg (0)
2008 EMK	6.	7	5–21	Goes, Jensen	Kroatia (29), Venäjä (24), Englanti (23), Israel (23), Makedonia (14), Viro (7), Andorra (0)
2010 MMK	5.	8	9–24	Rüütli	Espanja (30), Bosnia ja Hertsegovina (19), Turkki (15), Belgia (10), Viro (8), Armenia (4)
2012 EMK	2.	16	15–14	Rüütli	Italia (26), Viro (16), Serbia (15), Slovenia (14), Pohjois-Irlanti (9), Färsaaret (4)
2014 MMK	5.	7	6–20	Rüütli	Alankomaat (28), Romania (19), Unkari (17), Turkki (16), Viro (7), Andorra (0)
2016 EMK				Pehrsson	Englanti, Sveitsi, Slovenia, Viro, Liettua, San Marino

Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty päivitettäväksi, koska sen sisältö on osin vanhentunut. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.

Eniten otteluita [muokkaa | muokkaa wikitekstiä] Päivitetty 20. syyskuuta 2014. Lihavoidut pelaajat pelaavat edelleen. Sija Pelaaja Ura Ottelut Maalit 1 Martin Reim 1992–2009 157 14 2 Marko Kristal 1992–2005 143 9 3 Andres Oper 1995–2014 134 38 4 Mart Poom 1992–2009 120 0 5 Kristen Viikmäe 1997–2013 115 15 6 Raio Piiroja 1998– 113 8 7 Enar Jääger 2002– 107 0 8 Indrek Zelinski 1994–2010 103 27 9 Ragnar Klavan 2003– 97 3 10 Joel Lindpere 1999– 94 7 11 Sergei Terehhov 1997–2007 94 5 12 Dmitri Kruglov 2004– 91 3 13 Andrei Stepanov 1999–2012 89 1 14 Marek Lemsalu 1992–2007 86 3 15 Aleksandr Dmitrijev 2004– 86 0 16 Tarmo Kink 2004– 82 6 17 Urmas Kirs 1992–2000 80 5 18 Taavi Rähn 2001– 74 0 19 Teet Allas 1997–2008 73 2 20 Konstantin Vassiljev 2006– 71 17 20 Viktor Alonen 1992–2001 71 0

Eniten maaleja [muokkaa | muokkaa wikitekstiä] Päivitetty 19. syyskuuta 2014. Lihavoidut pelaajat pelaavat edelleen. Sija Pelaaja Ura Maalit Ottelut Keskiarvo 1 Andres Oper 1995–2014 38 134 0.28 2 Indrek Zelinski 1994–2010 27 103 0.26 3 Eduard Ellman-Eelma 1921–1935 21 60 0.35 4 Richard Kuremaa 1933–1940 19 42 0.45 5 Konstantin Vassiljev 2006– 17 71 0.24 6 Arnold Pihlak 1920–1931 16 44 0.36 7 Kristen Viikmäe 1997–2013 15 115 0.13 8 Martin Reim 1992–2009 14 157 0.09 9 Georg Siimenson 1932–1939 13 42 0.31 10 Friedrich Karm 1920–1927 9 13 0.69 Marko Kristal 1992–2005 9 143 0.06

• 2007–2013 Tarmo Rüütli
• 2007 Viggo Jensen
• 2004–2007 Jelle Goes
• 2000–2004 Arno Pijpers
• 1999–2000 Tarmo Rüütli
• 1996–1999 Teitur Þórðarson
• 1994–1995 Roman Ubakivi
• 1992–1993 Uno Piir

• Tilastoja
• Viron jalkapalloliiton viralliset sivut