aika

aika (taipumaton)

1. aimo, aikamoinen, eri, melkoinen

   Olet sinä aika tekijä.

   Aika veijari!

   Olet sinä aika poika! Suoritit tutkinnon ennätysajassa.

   aika tavalla, aika lailla

Mahdollisesti substantiivista aika. Sana on saattanut syntyä esimerkiksi seuraavasti: aikamies ’ikämies’ > ’täysi mies’, josta aika on sitten irronnut adjektiiviksi joka on saanut merkityksen ’täysikasvuinen, vahva, kunnon, iso’. Adverbimainen käyttö on sitten kehittynyt ilmauksesta kuten aika tavalla ’kunnon, kelpo tavalla’ > ’melko(isen)’.^[1] Toinen vaihtoehto on, että sana on laina germaanisesta sanasta aiga.

aikainen, aikuinen, aika lailla, aikaisintaan, aikaistua, melko, metrinen aika, para aikaa, parasta aikaa, tappaa aikaa

aika

1. melko, koko, joltisenkin, varsin

   Liikenneonnettomuudet johtuvat aika usein kuljettajan väsymyksestä.

   Pikku-Kalle on aika pahankurinen poika.

   Söin aika paljon.

   aika hieno, aika vakavaa

aika lailla, aikaisin

• aika Kielitoimiston sanakirjassa

aika (9-D)

1. maailmankaikkeuden ominaisuus, joka etenee ja jossa kaikki tapahtuu; toistuvien luonnonilmiöiden avulla tai kellolla mitattava suure

   Aikaa voidaan mitata kellolla.

2. kellolla mitattu ajanjakso, jolla on tietty kesti; myös määrittämätön jakso

   Entinen maailmanmestari Yohan Blake kellotti alkuerissä ajan 10,24. (yle.fi/urheilu)

3. erityinen kausi, jolla on ominaista jokin

   vanha aika, uusi aika

   viime sotien aikaan

4. määrätty hetki tai varattu ajanjakso

   Aika ei vain millään riittänyt.

   Haluaisin viipyä täällä kauemminkin, mutta minulla ei ole aikaa.

   Eikös teidän ole jo aika lähteä?

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	aika	ajat
genetiivi	ajan	aikojen (aikain)
partitiivi	aikaa	aikoja
akkusatiivi	aika; ajan	ajat
sisäpaikallissijat
inessiivi	ajassa	ajoissa
elatiivi	ajasta	ajoista
illatiivi	aikaan	aikoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	ajalla	ajoilla
ablatiivi	ajalta	ajoilta
allatiivi	ajalle	ajoille
muut sijamuodot
essiivi	aikana	aikoina
translatiivi	ajaksi	ajoiksi
abessiivi	ajatta	ajoitta
instruktiivi	–	ajoin
komitatiivi	–	aikoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	aja-
vahva vartalo	aika-
konsonantti- vartalo	-

Sanaa on arveltu germaaniseksi lainaksi. Sanan aiempi merkitys on ollut ’mitta’^[2].

aika ajoin, aikailla, aikailu, aikaileminen, aikainen, aikaisin, aikalainen, aikamoinen, aikava, aikoa, ajankuluessa, ajanmittaan, ajastaa, ajaton, ajoissa, ajoittain, ajoittaen, hetki, kaikenaikaa, kaikin ajoin, kaikkina aikoina, minuutti, päivä, sekunti, tovi, tuokio, tunti, vuorokausi

• adjektiivit: ajallinen
• verbit: ajoittaa

aamiaisaika, adventtiaika, aika-aisti, aika-ajo, aikaansaannos, aika-arvo, aikaennätys, aikaero, aikaihminen, aikaikkuna, aikajako, aikajakso, aikajana, aikajärjestys, aikakaistale, aikakauppa, aikakausi, aikakello, aikakirja, aikakone, aikakortti, aikakuva, aikakynnys, aikakysymys, aikakytkin, aikalainen, aikalaskelma, aikalasku, aikalaukaisin, aikalehmä, aikaleima, aikalippu, aikalisä, aikalukko, aikaluokka, aikamatka, aikamatkailu, aikamatkustus, aikamerkintä, aikamerkki, aikamies, aikamiespoika, aikamiina, aikamitta, aikamuoto, aikamäärä, aikamääräys, aikanäyttö, aikapalkka, aikapanos, aikapeli, aikapoika, aikapommi, aikapuhelu, aikapula, aikarahtaus, aikaraja, aikarajoitus, aikarauta, aikasarja, aikasuhde, aikasytytin, aikasytytys, aikatasoitus, aikataulu, aikatiedotus, aikaurakka, aikavaje, aikavakio, aikavalotus, aikavaraus, aikaveloitus, aikaviiva, aikavyöhyke, aikaväli, aikavälys, aikaväylä, aikayksikkö, ajanhaaskaus, ajanhammas, ajanhukka, ajanilmaus, ajanjako, ajanjakso, ajankohta, ajankulu, ajankuluke, ajankuva, ajankuvaus, ajanlasku, ajanmittaus, ajanmukainen, ajanmukaisuus, ajanmääritys, ajanottaja, ajanotto, ajanpuute, ajansäästö, ajantilaus, ajantuhlaus, ajanvaraus, ajanviete, ajanvietto, ajoaika, alkamisaika, alkuaika, alokasaika, altistusaika, armonaika, asevelvollisuusaika, atomiaika, aukioloaika, aurinkoaika, avaruusaika, barokkiaika, elinaika, elinaikainen, elämänaika, enimmäisaika, ennätysaika, entisaika, etsikkoaika, haasteaika, hakuaika, hallinta-aika, hallitusaika, hankinta-aika, harjoitteluaika, harkinta-aika, haudonta-aika, heilahdusaika, heinäaika, hengähdysaika, hirmuaika, hukka-aika, ihanneaika, ikiaika, ilmestymisaika, ilmoittautumisaika, ilta-aika, imetysaika, inkubaatioaika, irtisanomisaika, istutusaika, itämisaika, jaksonaika, jatkoaika, jouluaika, joulunaika, joustoaika, joutoaika, juoksuaika, jättöaika, jääaika, jäännösaika, kaamosaika, kahviaika, kanneaika, kantoaika, karenssiaika, karnevaaliaika, kasvuaika, keisariaika, keittoaika, kelloaika, kellonaika, kelpoisuusaika, keskiaika, keskiaurinkoaika, kestoaika, kesäaika, kevätaika, kierrosaika, kiertoaika, kihlausaika, kiima-aika, kilpailuaika, kirkkoaika, kirkonaika, koeaika, kokelasaika, kokoaikainen, korjuuaika, kotiintuloaika, kouluaika, koulutusaika, kriisiaika, kuivumisaika, kukinta-aika, kukkimisaika, kukoistusaika, kulkuaika, kulta-aika, kuningasaika, kuoletusaika, kuolinaika, kustavilaisaika, kutuaika, kylvöaika, kyntöaika, kärkiaika, käsiaika, käyntiaika, käyttöaika, laatuaika, laina-aika, lainausaika, lapsivuodeaika, lapsuudenaika, lapsuusaika, latenssiaika, lentoaika, lepoaika, liikeaika, lisäaika, loistoaika, loma-aika, loppiaisaika, loppuaika, lopunaika, lounasaika, lukuaika, luppoaika, lähetysaika, lähiaika, lähtöaika, maailmanaika, maailmanennätysaika, mainosaika, maksuaika, mansikka-aika, marja-aika, marttyyriaika, matka-aika, mietintäaika, miettimisaika, minimiaika, moiteaika, muinaisaika, murrosaika, muuttoaika, myöhäisglasiaaliaika, myöhästymisaika, määräaika, nautinta-aika, nettoaika, nukkumaanmenoaika, nuoruudenaika, nuoruusaika, nykyaika, näyttöaika, odotusaika, oloaika, omavastuuaika, onnenaika, opiskeluaika, oppiaika, oppisopimusaika, osa-aika, otteluaika, paastonaika, paikallisaika, painoaika, paistoaika, pakanuudenaika, palvelusaika, pankkiaika, paritteluaika, parveiluaika, peliaika, perinataaliaika, pesimäaika, pohja-aika, poikuusaika, poissaoloaika, pula-aika, puoliaika, puoliintumisaika, pysähdysaika, pyyntiaika, päiväaika, päivällisaika, päiväsaika, pätevöitymisaika, pääsiäisaika, päättymisaika, pörssiaika, rakkoaika, rangaistusaika, raskaudenaika, raskausaika, rauhanaika, rauhoitusaika, rauta-aika, reaktioaika, renessanssiaika, respiittiaika, rokokooaika, rospuuttoaika, ruoka-aika, ruokailuaika, ruokinta-aika, ruska-aika, ruuhka-aika, ruutuaika, rykimäaika, saapumisaika, sadeaika, sadonkorjuuaika, sairausaika, salassapitoaika, seisomisaika, seisonta-aika, seurusteluaika, sieniaika, siirtomaa-aika, siirtymäaika, sikiöaika, sopimusaika, sota-aika, sulkemisaika, suoja-aika, suoritusaika, suruaika, suurvalta-aika, synnyinaika, syntyaika, syntymäaika, syömäaika, syöntiaika, takuuaika, talviaika, talvisaika, tehoaika, tiineysaika, tilastoaika, tilausaika, toimiaika, toiminta-aika, toimistoaika, toimitusaika, toipilasaika, toipumisaika, toriaika, toukoaika, tsaarinaika, tuloaika, tungosaika, tyttöaika, työaika, työsopimusaika, tähtiaika, uniaika, vaikutusaika, vakuutusaika, valistusaika, valitusaika, valmistumisaika, valmistusaika, valotusaika, valveillaoloaika, vapaa-aika, varallaoloaika, varastointiaika, varausaika, varoaika, varoitusaika, varusmiesaika, vierailuaika, vieroitusaika, viikinkiaika, viiveaika, viivästymisaika, virastoaika, virka-aika, voimassaoloaika, voittoaika, vuodenaika, vuokra-aika, vuorokaudenaika, vähimmäisaika, väliaika, yhtaikaa, yleisaika, yliaika, ylimenoaika, yöaika

• lopun aika

• saada aikaan – toteuttaa, saada tehdyksi (jotain merkittävää, suurta, pysyvää); myös sarkastisesti vastakohtana
• tappaa aikaa – yrittää saada aika kulumaan
• siirtyä ajasta ikuisuuteen – kuolla
• se on vain ajan kysymys – jotain tapahtuu vääjäämättä, muttei tarkasti tiedetä koska
• olla aika poika / olla aika tyttö – olla ihailtava, esim. ahkera, älykäs

• Artikkelit 69, 113 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

aika

1. aika

• aika Karjalan kielen verkkosanakirjassa

aika

1. aika