moka

Katso myös: möka, mökä, mȭka

moka (10)

1. (arkikieltä) virhe

   Mulle sattu siinä tentissä niin monta mokaa, etten tiedä, pääsenkö läpi.

2. (arkikieltä) kaduttava teko

   Oli muuten aika iso moka vetää lärvit juhannuksena, kun anoppikin oli paikalla...

• IPA: /ˈmokɑ/

• tavutus: mo‧ka

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	moka	mokat
genetiivi	mokan	mokien (mokain)
partitiivi	mokaa	mokia
akkusatiivi	moka; mokan	mokat
sisäpaikallissijat
inessiivi	mokassa	mokissa
elatiivi	mokasta	mokista
illatiivi	mokaan	mokiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	mokalla	mokilla
ablatiivi	mokalta	mokilta
allatiivi	mokalle	mokille
muut sijamuodot
essiivi	mokana	mokina
translatiivi	mokaksi	mokiksi
abessiivi	mokatta	mokitta
instruktiivi	–	mokin
komitatiivi	–	mokine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	moka-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

• mokata

• verbit: mokata

• amok

• moka Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 763 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

moka (monikko mokas)

1. mokkapannu

• moka pot

moka

1. ivallinen

moka

1. kaivaa (esiin tai kätköön)
2. lapioida

moka m. (monikko moka) (ei monikkoa)

1. rinnakkainen kirjoitusasu sanasta moca

moka f. (taipumaton)

1. mokkapannu

• moca

moka

1. hyttynen

moka m. (monikko mokas[luo])

1. mokkakahvi

moka f.

1. jauho