Bruce Ivins

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Bruce Ivins
Henkilötiedot
Syntynyt22. huhtikuuta 1946
Lebanon, Ohio, Yhdysvallat
Kuollut29. heinäkuuta 2008 (62 vuotta)
Frederick Memorial Hospital, Frederick, Maryland, Yhdysvallat

Bruce Edwards Ivins (22. huhtikuuta 1946 Lebanon, Ohio – 29. heinäkuuta 2008 Frederick, Maryland) oli yhdysvaltalainen bioasetutkija. Hän oli koulutukseltaan mikrobiologi ja rokotteiden asiantuntija. Yhdysvaltojen liittovaltion poliisi FBI pitää häntä vuonna 2001 julkisuudessa olleiden pernaruttokirjeiden levittäjänä. Ivins oli mieleltään häiriintynyt mutta arvostettu tutkija. Hän oli 36 vuotta Yhdysvaltojen armeijan tartuntatautien tutkimuslaitoksen tutkija. Ivins teki itsemurhan 29. heinäkuuta 2008 lääkemyrkytyksellä ja kuoli Frederick Memorial Hospitalissa Marylandin osavaltiossa.

Elämäkerta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapsuus ja nuoruus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bruce Ivinsin vanhemmat olivat Thomas Randall Ivins ja Mary Johnson Knight. Bruce oli nuorin heidän kolmesta pojastaan.[1] Hänen isänsä oli apteekkari ja omisti apteekin. Isä toimi paikallisessa Rotary-klubissa ja kauppakamarissa, äiti oli kotona ja toimi vapaaehtoisena koulun vanhempainyhdistyksessä.[2]

Ivins oli kiinnostunut luonnontieteistä ja osallistui kouluaikana oppituntien ulkopuolellakin alan toimintaan. Hän järjesti maastoretkiä, teki koulun vuosikirjaa ja toimi koulun lehdessä. Hän oli mukana koulun kuorossa ja näytelmissä.[2]

Koulutus ja ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ivins suoritti Cincinnatin yliopistossa B. S. -tutkinnon 1968, M. S. -tutkinnon 1971 ja Ph. D. -tutkinnon 1976, kaikki mikrobiologiasta.[3] Hänen väitöskirjansa käsitteli taudinaiheuttajabakteerien myrkyllisyyden eri puolia. Väitöskirjatyön ohjaaja oli tohtori P. F. Bonventre. [2]

Ivins toimi tiedeyhteisössä 36 vuotta[1] ja niistä 18 vuotta johtavana biopuolustustutkijana Yhdysvaltojen armeijan tartuntatautien tutkimuslaitoksessa (USAMRIID) Fort Detrickissa Marylandissa[3] Tutkittuaan legionella- ja kolerabakteereita hän kiinnostui 1979 pernarutosta sen jälkeen kun pernaruttoitiöitä oli päässyt karkuun neuvostoliittolaisessa Sverdlovskissa (Jekaterinburg) ja ainakin 64 oli kuollut.[4] Ivins julkaisi ainakin 44 tieteellistä tutkimusta vuodesta 1969 lähtien.[5][6] Ensimmäinen tiedossa oleva julkaisu käsitteli erästä valkosolutyyppiä makrofageja Chlamydia psittacin yhteydessä. Chlamydia psittaci on bakteeri, joka tarttuu eläimistä ihmiseen. Hän osallistui moniin pernaruttotutkimuksiin, esimerkiksi keuhkopernaruton hoidon tutkimukseen, joka ilmestyi 7. heinäkuuta 2008 lehdessä Antimicrobial Agents and Chemotherapy.[7] Hyökkäysten jälkeisinä vuosina hän siteerasi usein tutkimuksissaan pernaruttokirjetapausta vuodelta 2001 korostaakseen tutkimustyönsä merkitystä. Vuonna 2006 arvostetussa Proceedings of the National Academy of Sciences -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa hän kirjoittaa tutkijatovereidensa kanssa: "Lyhentämällä antibioottihoidon kestoa altistumisen jälkeisessä hoidossa bioterrorismitapauksessa kun on kyse B. anthracis -bakteerista liittämällä mukaan rokote, voi merkittävästi helpottaa ongelmia, joita pitkäaikainen antibioottihoito aiheuttaa. Rokotteen hyötyä on syytä harkita suunniteltaessa julkisen terveyden suhtautumista bioterrorismitapauksessa keuhkopernaruttoon sairastuneelle."[8]

Ivins on yksi niistä keksijöistä, jotka mainitaan kahdessa pernaruttorokotteen teknologiaa koskevassa patentissa. Molempien patenttien omistaja on hänen silloinen työnantajansa Yhdysvaltojen armeija.

Ajatusmaailma ja kiinnostuksen kohteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ivins oli roomalaiskatolinen. Paikallislehti Fredrick News-Post on julkaissut useita Ivinsin kirjoittamia lukijankirjeitä[9], joista ilmenee vanhoillisia katolisia poliittisia näkemyksiä. Yhdysvaltojen oikeusministeriö on siteerannut kirjeitä tapauksen yhteenvedossa viitteenä siitä, että hänellä on saattanut olla kaunoja katolisia senaattoreita Tom Daschlea ja Patrick Leahya kohtaan, jotka saivat pernaruttokirjeitä.[10]

Hän säesti paikallisessa kirkossa Saint John the Evangelistissa,[1] kuului Amerikan Punaiseen Ristiin[1] ja harrasti jonglööri-temppuja.[11] Hän soitti kosketinsoitinta kelttiläistä musiikkia esittävässä yhtyeessä ja sävelsi ja esitti lauluja toisiin tehtäviin siirtyville työtovereille.[2][4]

Hän oli naimisissa Diane Ivinsin kanssa 33 vuotta, ja he adoptoivat kaksi lasta: pojan Andyn ja tyttären Amandan. He asuivat vaatimattomassa talossa Cape Codissa Fort Detrickin lähellä, ja hän pääsi kävellen töihin.[1][2][4] Diane Ivins oli kotiäiti, joka piti perhepäivähoitopaikkaa heidän kodissaan.[12]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e Obituary: Dr. Bruce Edwards Ivins Frederick News Post. 31.7.2008. Arkistoitu 5.8.2008. Viitattu 8.8.2008. (englanniksi) "Dr. Bruce Edwards Ivins, 62, of Frederick, died Tuesday, July 29, 2008, at Frederick Memorial Hospital. He was the husband of Diane Ivins, they were married for 33 years."
  2. ↑ a b c d e Joby Warrick, Marilyn W. Thompson, and Nelson Hernandez: A Scientist's Quiet Life Took A Darker Turn Washington Post. 1.8.2008. Viitattu 8.8.2008. (englanniksi) "For most of his career, he was a casting agent's vision of a bench scientist: shy, eccentric, nerdy, soft-spoken. But sometime this spring, with the FBI closing in on him, Bruce E. Ivins's life took a dark turn that frightened his closest friends."
  3. ↑ a b David Willman: Apparent suicide in anthrax case Los Angeles Times. 1.8.2008. Viitattu 8.8.2008. (englanniksi)
  4. ↑ a b c Sarah Abruzzese, Eric Lipton: In Death Of Suspect, A Dark End For A Family Man And Community Volunteer New York Times. 2.8.2008. Viitattu 8.8.2008. (englanniksi)
  5. ↑ Anthrax suspect was a prolific scientific author Associated Press. 4.8.2008. Arkistoitu 7.8.2008. Viitattu 8.8.2008. (englanniksi)"Suspected anthrax mailer Bruce Ivins was a prolific contributor to research articles in the arcane field of deadly pathogens, and was named as a co-author in more than 40 studies published in scientific journals since the late 1960s. But in the last 10 years or so, Ivins' role seemed to have shifted to that of a supporting player, albeit a highly skilled one. During the 1990s, Ivins was credited as the lead author on four out of 12 published journal articles. After 2000, he contributed to 16 articles, but was not named as the first author on any. His greatest prominence as a scientific author came during the 1980s, when he was the lead writer on seven articles."
  6. ↑ Ivins: Artikkeleita PubMed. Viitattu 8.8.2008. (englanniksi)
  7. ↑ Lara Jakes Jordan, David Dishneau: Anthrax scientist commits suicide as FBI closes in 1.8.2008. Associated Press. Arkistoitu 5.8.2008. Viitattu 8.8.2008. (englanniksi)"A top U.S. biodefense researcher apparently committed suicide just as the Justice Department was about to file criminal charges against him in the anthrax mailings that traumatized the nation in the weeks following the Sept. 11, 2001, terrorist attacks, according to a published report."
  8. ↑ Short-course postexposure antibiotic prophylaxis combined with vaccination protects against experimental inhalational anthrax Proceedings of the National Academy of Sciences. Viitattu 8.8.2008. (englanniksi)
  9. ↑ "Ivins: Archived letters to the editor (Arkistoitu – Internet Archive)", Frederic News-Post, 1.8.2008
  10. ↑ "Affidavit in support of search warrant", United States Department of Justice, 31.10.2007
  11. ↑ Yahoo News Image Gallery, image caption; Bruce Ivins, founder of the Frederick Jugglers, gives a juggling demonstration at Mullinix Park in Frederick, Md. on May 9, 1983. Federal prosecutors investigating the 2001 anthrax attacks were planning to indict and seek the death penalty against, Ivins, who is suspected of releasing the deadly toxin to test anthrax drugs he was developing. The scientist committed suicide this week.
  12. ↑ "Ivins had mild persona, but some saw dark side", David Dishneau, Associated Press, 2.8.2008
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Bruce_Ivins&oldid=20993177”