François-René de Chateaubriand

François-René de Chateaubriand
Anne-Louis Girodet de Roussy-Trioson, Chateaubriand mietiskelee Rooman raunioilla, 1808.
Henkilötiedot
Syntynyt	4. syyskuuta 1768 Saint-Malo
Kuollut	4. heinäkuuta 1848 (79 vuotta) Pariisi
Ammatti	toimittaja, diplomaatti, varakreivi
Kirjailija
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

François-René de Chateaubriand (4. syyskuuta 1768 Saint-Malo – 4. heinäkuuta 1848 Pariisi) oli ranskalainen lehtimies, kirjailija, poliitikko ja diplomaatti. Sukujuuriltaan Chautebriand kuului kotimaansa vanhaan ylhäisaateliin. Hänen katsotaan aloittaneen Ranskan kirjallisuudessa romantiikan.^[1][2][3]

Ranskan suuren vallankumouksen aikana Chateaubriand siirtyi Pohjois-Amerikkaan todettuaan vallankumouksen muuttuneen väkivaltaiseksi. Hän palasi Ranskaan 1792 ja liittyi armeijaan. Haavoituttuaan hän lähti jälleen maanpakoon, tällä kertaa Englantiin. Maanpakonsa aikana hän tutustui englantilaiseen kirjallisuuteen. Hän palasi jälleen Ranskaan vuonna 1800.^[1] Hänet valittiin Ranskan akatemiaan, mutta hän pääsi ottamaan paikan vastaan vasta restauraation aikana. Tuohon aikaan hänen ystäväpiiriinsä kuuluivat Madame de Staël, Joseph Joubert ja Pierre-Simon Ballanche.

Poliittisilta ajatuksiltaan Chautebriand oli horjuva. Hän kaipasi Ranskan vallankumousta edeltänyttä l´ancien regimeä, mutta ei halunnut täysin tuomita vallankumoustakaan. Napoleonia hän piti häpeällisenä henkilönä: ranskalaisuuden halveksijana ja ranskalaisia turhissa sodissa tapattaneena rikollisena. Kuninkaan piti hänen mielestään olla itsevaltias, mutta hallituksensa hänen pitäisi kuitenkin koota vaaleissa enemmistön saaneen suuntauksen edustajista.^[4] Chateaubriand kirjoitti kuningas Ludwig XVIII:n hallitsijakaudella Le Conservateur -nimiseen lehteen hallituksen ja sen päämiehen, herttua Decazesin, vastaisia kirjoituksia. Vuosina 1821–23 Chateaubriand toimi Ranskan lähettiläänä Lontoossa.^[5]

Chateaubriand oli romantikko, jonka tuotannolle oli tyypillistä tunteellisuus ja eksoottiset miljööt. Poliittisilta näkemyksiltään hän oli taantumuksellinen ja klerikaali. Tuotannosta tunnetaan parhaiten intiaanikertomus Atala (1801) ja omaelämäkerrallinen René (1802), joka on osa laajempaa teosta Génie du christianisme.^[1]

Tunnettuna ruoantuntijana hän on saanut antaa nimensä Chateaubriand-pihville.

• Essai sur les révolutions (1797)
• Atala (1801), suom. Atala, 2003
• René (1802), suom. René, 2006
• Génie du christianisme (1802)
• Les Martyrs (1809)
• Itinéraire de Paris à Jérusalem (1811)
• Mémoires sur la vie et la mort du duc de Berry (1820)
• Les Natchez (1826)
• Les Aventures du dernier Abencérage (1826), suom. Viimeisen Aabenserraagin vaiheet, 1884
• Voyage en Amérique (1827)
• Études historiques (1831)
• La Vie de Rancé (1844)
• Mémoires d'Outre-Tombe (1848–1850), suom. Muistoja haudan takaa: Kirjat I–VIII, 2006

• Atala. ((Atala, 1801.) Suomentanut Hannu Salmi. Teos sisältää Garnier Etienne-Barthélémyn kuvien pohjalta tehtyjä gravyyreja) Turku: Faros, 2003. ISBN 951-98968-4-8
• René. ((René, 1802.) Suomentanut ja selityksin varustanut Antti Nylén. Teos sisältää Garnier Etienne-Barthélémyn kuvien pohjalta tehtyjä gravyyreja) Turku: Faros, 2006. ISBN 952-99497-5-8
• Muistoja haudan takaa: Kirjat I–VIII. (Sisältää kahdeksan ensimmäistä kirjaa alkuteoksesta Mémoires d’outre-tombe, 1848–1850. Suomentanut Hanna Putsela, Paula Lohi ja työryhmä. Esipuhe: Päivi Kosonen) Turku: Faros-kustannus, 2006. ISBN 952-99497-6-6
• Viimeinen Abenserragi. ((Les aventures du dernier Abencérage, 1826.) Suomentanut Hannu Salmi. Esipuhe H. K. Riikonen) Turku: Faros, 2012. ISBN 978-952-5710-23-6

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta François-René de Chateaubriand Wikimedia Commonsissa

Edeltäjä: Marie-Joseph Chénier

Ranskan akatemian jäsen Tuoli 19 1811–1848

Seuraaja: Paul de Noailles