Tampereen Ilves (jääkiekko)

Tampereen Ilves
Perustettu	1931 1931 Tampereen Ilves 2000 Ilves-Hockey Oy
Kaupunki	Tampere
Kotiareena	Nokia Arena
Sarja	SM-liiga
Värit
Toimitusjohtaja	Risto Jalo[1]
Päävalmentaja	Tommi Niemelä
Kapteeni	Niklas Friman
Yhteistyöseurat	Koovee (Mestis)
Media	Aamulehti FUN Tampere[2]
SM-mitalit
Kultaa	16 (1936, 1937, 1938, 1945, 1946, 1947, 1950, 1951, 1952, 1957, 1958, 1960, 1962, 1966, 1972, 1985)
Hopeaa	9 (1935, 1948, 1949, 1965, 1968, 1969, 1970, 1990, 1998)
Pronssia	14 (1934, 1939, 1941, 1943, 1963, 1964, 1967, 1974, 1975, 1983, 1989, 2001, 2022, 2023)
Infobox OKNimi-testi OK

Tampereen Ilves on vuonna 1931 perustettu suomalainen urheiluseura, joka on tunnettu erityisesti jääkiekkotoiminnastaan. Ilveksen edustusjoukkueet pelaavat miesten SM-liigassa ja naisten SM-liigassa. A-nuoret (U20) pelaavat niin ikään omassa SM-liigassaan sekä B- ja C-nuoret SM-sarjassa. Edustusjoukkueen ja U20-joukkueen toiminnasta vastaavan Ilves Hockey Oy:n hallituksen puheenjohtajana toimii Jyrki Seppä ja toimitusjohtajana Risto Jalo. Yhtiön suurimpia omistajia ovat Ilves ry, Tuukka Rask, Pekka Kantonen, Timur Kärki sekä Hannu Meskanen.^[3]

Ilves pelaa kotiottelunsa Tampereen Kannen areenalla, jonne se siirtyi Hakametsän jäähallilta vuonna 2021. Vuosina 1934–1939 ja 1945–1965 Ilves pelasi Koulukadun kentällä, kaudella 1933–1934 Palomäen uimalaitoksella ja 1941–1944 Eteläpuiston kentällä. Muut Ilveksen joukkueet pelaavat nykyään kotiottelunsa Tampereen eri jäähalleissa.

Pääartikkeli: Tampereen Ilveksen historia (jääkiekko)

Tampereen Ilves perustettiin Niilo Tammisalon johdolla keväällä 1931. Alkuun seura keskittyi jalka-, jää- ja pesäpalloon, mutta jo seuraavana talvena se pelasi myös ensimmäisen jääkiekko-ottelunsa. Lapinniemen Visan kentällä Näsijärven Naistenlahden jäällä pelatussa SM-cupin ottelussa Tampereen Palloilijat voitti Ilveksen 1–2. Ilveksen historian ensimmäisen maalin teki Reino Lahtinen.^[4]

Ilveksen perinteiset värit ovat keltainen, vihreä ja musta. Ilveksen perinteinen vihreän sävy on metsänvihreä. Nämä värit ovat olleet tavallisimmat joukkueen peliasuissa vuosien varrella, joskin usein joko koti- tai vieraspaita on ollut valkopohjainen.

Kausina 1982–1984 Ilveksen peliasu oli kuitenkin poikkeuksellisesti violetti-valkoinen pääsponsorina toimineen SKOP:n tahdon mukaisesti. Kannattajat eivät pitäneet värityksestä, mutta seuran taloudelle yhteistyösopimus oli tärkeä.^[5]

Nykyisin Ilves pelaa kotiottelunsa vihreissä ja vierasottelunsa keltapohjaisissa paidoissa. Poikkeuksina ovat kuitenkin vierasottelut keltapohjaista kotipaitaa käyttäviä SaiPaa ja KalPaa sekä oranssipohjaista kotipaitaa käyttävää HPK:ta vastaan, joissa Ilves pelaa vihreissä paidoissa. Peliasun housut ja sukat ovat vihreät ja kypärä musta.

Ilveksen ensimmäinen merkki oli keltainen sivulta kuvattu ilves. Tämä merkki oli käytössä seuran perustamisesta vuoteen 1945, jolloin merkkiä muutettiin yksityiskohtaisemmaksi ja sijoitettiin keltareunuksisen ympyrän sisälle vihreämustalle pohjalle. Tämä merkki oli pienin muutoksin käytössä Ilveksen pelipaidoissa vuoteen 1962 asti.

Vuonna 1962 Ilveksen silloinen manageri Seppo Helle halusi uudistaa seuran merkin sähäkämmäksi ja vauhdikkaammaksi, nuorisoon vetoavammaksi. Lukuisia ehdotuksia torjuttuaan Helle valitsi harrastajataiteilija Rauno Bromsin suunnitteleman ilveksen päätä kuvaavan merkin, jota käytettiin vuosina 1962–1993.^[6]

Vuonna 1993 Ilveksen edustusjoukkueen johtoon noussut Mikko Mäkelä halusi uudistaa joukkueen visuaalista ilmettä. Peliasu uudistettiin ja Harri Sulonen suunnitteli vuotta 1962 edeltäneen kokovartaloilveksen pohjalta uuden merkin. Emoseura Ilves ry. ei kuitenkaan ilahtunut muutoksesta ja pysyttäytyi entisessä merkissä, ja seurauksena oli kiistaa muun muassa fanituotteiden myynnistä.^[7] Merkki säilyi käytössä vuoteen 1999, joskin vuonna 1997 siitä tehtiin joukkueen peliasuun yksinkertaistettu versio, jossa kuviota ei kiertänyt teksti.

Ilveksen toimitusjohtajaksi syksyllä 1999 valittu Risto Jalo halusi korjata vaurioituneet sillat liigajoukkueen ja emoseuran välillä, ja tämän symbolina palattiin jälleen vuosien 1962–1993 ilveksenpää-tunnukseen, joka on käytössä edelleen.^[6]

• 
  Ilveksen logo 1962–1993 ja 1999–
• 
  Ilveksen logo vuosina 1993–1999

Ilveksen maalilaulu on Costello Companyn esittämä ”We Are the Kings”, jonka on säveltänyt ja sanoittanut Popedan kitaristina tunnettu Costello Hautamäki.^[8] Toinen Ilveksen otteluissa soitettu kappale on Sami Hintsasen Ilves murisee esittäjinä Sami Hintsanen & Ruostuneet Hokkarit, jota soitetaan Ilveksen voittaessaan kotipelin. Vanhempia Ilves-aiheisia kappaleita ovat Mika Sundqvistin ”Ilves ykköseksi”^[9], Ilari Siekkisen ”Ipassa on voimaa”^[10] ja Toivo Honkosen ”Ilves iskee”.^[11] Vuonna 2013 tamperelainen räp-artisti BB Salby julkaisi Ulkojään Kingi Ilves -nimisen kappaleen.

Ilveksen edustusjoukkueen ja A-nuorten toiminta on eriytetty emoseura Ilves ry.:stä Ilves-Hockey -nimisen yhtiön alle. Alun perin toiminta siirtyi pois emoseurasta maaliskuussa 1981 Liiga-Ilves ry.-nimiseen yhdistykseen, ja osakeyhtiömuotoiseksi toiminta muuttui kesäkuussa 2000.

Ilves Hockey Oy:n hallituksen puheenjohtajana toimii Jyrki Seppä ja toimitusjohtajana Risto Jalo. Yhtiön suurimpia omistajia ovat Ilves ry, Tuukka Rask, Pekka Kantonen, Timur Kärki sekä Hannu Meskanen.^[3]

Ilves kaudella 2024–2025 n k m
Kokoonpano				Valmentajat
Maalivahdit 31   Jakub Málek 39   Dominik Pavlát Puolustajat  3   Niklas Friman (C) 33   Daniel Gazda 23   Simon Johansson 43   Otto Latvala 28   John Nyberg (laina) 57   Jarkko Parikka 53   Arttu Pelli 56   Juho Rautanen  6   Sebastian Soini  8   Ossi Tukio 37   Toni Utunen		Hyökkääjät 21   Samu Bau 20   Kasper Björkqvist 11   Erik Borg 34   Jakub Frolo 48   Carl Klingberg 19   Ondřej Kos 52   Juuso Könönen 27   Eemil Laurell 29   Jens Lööke 18   Ville Meskanen 12   Matias Mäntykivi 71   Adam Najman 86   Joonas Nättinen (A) 17   Samuli Ratinen 72   Lukas Svejkovsky 10   Eemeli Suomi (A) 58   Kalle Väisänen (laina)		Päävalmentaja Tommi Niemelä Apulaisvalmentajat Lauri Merikivi Pasi Saarinen Joonas Tanska Markus Korhonen Selitykset (C) Kapteeni (A) Varakapteeni Lähde: Eliteprospects Eliteprospects. Päivitetty: 9. joulukuuta 2024

• Päävalmentaja Tommi Niemelä
• Valmentaja Lauri Merikivi
• Valmentaja Pasi Saarinen
• Valmentaja Joonas Tanska
• Maalivahtivalmentaja Markus Korhonen
• Fysiikkavalmentaja Jarkko Näppilä
• Videovalmentaja Otto Kunnari
• Joukkueenjohtaja Timo Peltomaa
• Lääkäri Frederick Weitz
• Huoltaja Janne Jansson
• Huoltaja Lasse Laukkanen
• Videointi Risto Finneman
• Kuljetus Markku Valmiala
• Fysioterapeutti Lauri Asikainen
• Kiropraktikko Juha Kaari
• Hieroja Teemu Malhonen

Ilves on jäädyttänyt seitsemän entisen pelaajansa numeron.

• 2: Jarmo Wasama †
• 7: Aarne Honkavaara †
• 13: Risto Jalo
• 14: Lasse Oksanen
• 16: Jorma Peltonen †
• 30: Jukka Tammi
• 41: Raimo Helminen

Yllä mainittujen lisäksi numeroa 24 ei käytetä. Sitä kantoi viimeksi Veikko Suominen, joka teki itsemurhan kesken kauden vuonna 1978. Numeroa ei ole jäädytetty kunnianosoituksena eikä paitaa kuvaava lippu roiku hallin katossa.

Len Lundea lukuun ottamatta kaikki yllä luetellut on valittu Suomen Jääkiekkoleijoniksi. Heidän lisäkseen Ilveksessä pitkään vaikuttaneita jääkiekkoleijonia ovat valmentaja ja manageri Seppo Helle, huoltaja Lasse Laukkanen sekä Ilveksen naisjoukkueen monivuotinen pelaaja ja valmentaja Marianne Ihalainen.

• 
  Raimo Helminen ottelussa SaiPaa vastaan syyskuussa 2007.
• 
  Jyrki Lumme ottelussa HPK:ta vastaan maaliskuussa 2006.

^[12]

SM-liigan maratontaulukossa Ilves on sijalla 4^[13]. Se on saavuttanut 74 miesten pääsarjakautensa aikana 16 Suomen mestaruutta, 9 hopeaa ja 12 pronssia. Saavutuksiin kuuluu myös kaksi Suomen Cupin voittoa ja kaksi kakkossijaa sekä Euroopan cupin kakkossija vuodelta 1967. Continental Cupissa Ilves on saavuttanut kahdesti pronssia. Ilveksen naiset ovat voittaneet yhdeksän Suomen mestaruutta; A-pojilla on 21, A-tytöillä 2, B-pojilla 7, C-pojilla 5, D-pojilla 3 ja E-pojilla 6 kultamitalia.^lähde?

Kaikkiaan Ilveksen joukkueet ovat voittaneet jääkiekossa 69 Suomen mestaruutta, toiseksi eniten Suomessa.^[14] IIHF myönsi vuonna 2006 Ilvekselle kultaisen ansiomitalin merkittävästä työstä jääkiekon hyväksi. Ilves on ainoa pohjoismainen seura, jolle tämä kunnianosoitus on myönnetty.^lähde?

^[14]

• 16 mestaruutta: 1936, 1937, 1938, 1945, 1946, 1947, 1950, 1951, 1952, 1957, 1958, 1960, 1962, 1966, 1972, 1985
• 9 hopeaa: 1935, 1948, 1949, 1965, 1968, 1969, 1970, 1990, 1998
• 14 pronssia: 1934, 1939, 1941, 1943, 1963, 1964, 1967, 1974, 1975, 1983, 1989, 2001, 2022, 2023

• Mestaruus 1958 ja 1971
• 2. sija 1955 ja 1969

• 1 Euroopan Cupin hopea: 1967
• 2 Continental Cupin pronssia: 1998 ja 2007
• IIHF:n myöntämä kultainen ansiomitali merkittävästä työstä jääkiekon hyväksi: 2006 (ainoana seurana pohjoismaissa)
• Karsi liigapaikastaan mestisjoukkue Jokipoikia vastaan 2010
• Karsi liigapaikastaan mestisjoukkue Vaasan Sportia vastaan 2012
• Karsi liigapaikastaan mestisjoukkue Mikkelin Jukureita vastaan 2013
• 1 Tampere Cupin Mestaruus: 2019

(Tilanne kauden 2009–2010 jälkeen)^[15]

Kaudet	Ottelut	Voitot	Tasapelit	Tappiot	TM	PM	Pisteet
76	2179	1041	306	832	8628	7242	2563

Kaikkiaan Ilves on pelannut kauden 2014–15 loppuun mennessä 40 kautta SM-liigassa (1975–2015), 39 kautta SM-sarjassa (1933–54, 1955–75), 1 kauden Suomen sarjassa (1954–55), 2 kautta SM-sarjaa edeltäneessä SM-cupissa (1932, 1933) sekä 12 kautta SM-sarjan kanssa rinnakkain pelatussa Suomen Cupissa (1954–58, 1963–71).

^[16], ^[17],^[18], ^[19]

#	Kausi	Sija	Päävalmentaja	Kapteeni	O	V	JV	T	H	TM	PM	P
1.	1931–1932	C	Niilo Tammisalo	Niilo Tammisalo	1	0	–	0	1	1	2	–
2.	1932–1933	C	Niilo Tammisalo	Niilo Tammisalo	1	0	–	0	1	2	5	–
3.	1933–1934	3	Niilo Tammisalo	Niilo Tammisalo	3	1	–	1	1	5	6	3
4.	1934–1935	2	Niilo Tammisalo	Risto Lindroos	4	2	–	0	2	8	9	4
5.	1935–1936	1	Niilo Tammisalo	Risto Lindroos	6	3	–	3	0	20	11	9
6.	1936–1937	1	Niilo Tammisalo	Risto Lindroos	6	4	–	2	0	22	11	10
7.	1937–1938	1	Risto Lindroos	Jussi Tiitola	4	4	–	0	0	14	5	8
8.	1938–1939	3	Risto Lindroos	Jussi Tiitola	6	4	–	0	2	14	7	8
9.	1940–1941	3	Risto Lindroos	Risto Tiitola	7	3	–	2	2	16	14	8
10.	1942–1943	3	Risto Lindroos	Matti Wasama	7	4	–	2	1	26	7	10
11.	1943–1944	K	Risto Lindroos	Matti Wasama	5	3	–	2	0	27	3	8
12.	1944–1945	1	Risto Lindroos	Henry Kvist	8	6	–	2	0	28	10	14
13.	1945–1946	1	Risto Lindroos	Henry Kvist	8	8	–	0	0	98	22	16
14.	1946–1947	1	Henry Kvist	Teuvo Hellén	8	7	–	0	1	105	33	14
15.	1947–1948	2	Henry Kvist	Teuvo Hellén	6	4	–	0	2	77	19	8
16.	1948–1949	2	Henry Kvist	Kalle Havulinna	7	6	–	0	1	87	16	12
17.	1949–1950	1	Risto Lindroos	Kalle Havulinna	7	7	–	0	0	50	18	14
18.	1950–1951	1	Risto Lindroos	Lotfi Nasib	8	8	–	0	0	66	9	16
19.	1951–1952	1	Risto Lindroos	Aarne Honkavaara	4	4	–	0	0	27	13	8
20.	1952–1953	3A	Aarne Honkavaara, Risto Lindroos	Aarne Honkavaara, Jukka Wuolio[20]	10	4	–	2	4	35	38	10
21.	1953–1954	5A	Aarne Honkavaara	Juhani Ruusunen	8	2	–	1	5	27	34	5
22.	1954–1955	1SS	Aarne Honkavaara	Pentti Isotalo	10	9	–	1	0	73	17	19
23.	1955–1956	4	Aarne Honkavaara	Pentti Isotalo	8	4	–	0	4	26	22	8
24.	1956–1957	1	Aarne Honkavaara	Pentti Isotalo	8	8	–	0	0	53	19	16
25.	1957–1958	1	Aarne Honkavaara	Erkki Koiso	8	6	–	0	2	66	27	12
26.	1958–1959	6	Aarne Honkavaara	Erkki Koiso	18	8	–	4	7	73	66	19
27.	1959–1960	1	Aarne Honkavaara	Erkki Koiso	18	14	–	2	2	124	52	30
28.	1960–1961	7	Aarne Honkavaara	Erkki Koiso	18	6	–	4	8	70	65	16
29.	1961–1962	1	Seppo Helle	Raimo Kilpiö	18	15	–	1	2	95	33	31
30.	1962–1963	3	Seppo Helle	Pentti Pynnönen	18	11	–	4	3	72	45	26
31.	1963–1964	3	Seppo Helle	Pentti Pynnönen	18	14	–	0	4	81	40	28
32.	1964–1965	2	Rauli Virtanen	Pentti Pynnönen	18	10	–	4	4	70	44	24
33.	1965–1966	1	Erkki Koiso	Pentti Pynnönen	20	16	–	2	2	111	46	34
34.	1966–1967	3	Erkki Koiso	Lasse Oksanen	22	14	–	2	6	115	60	30
35.	1967–1968	2	Aarne Honkavaara	Lasse Oksanen	20	14	–	3	3	125	57	31
36.	1968–1969	2	Raimo Vasama	Lasse Oksanen	22	14	–	4	4	129	63	32
37.	1969–1970	2	Raimo Vasama	Lasse Oksanen	22	17	–	0	5	161	70	34
38.	1970–1971	6	Raimo Vasama	Lasse Oksanen	32	15	–	6	11	135	114	36
39.	1971–1972	1	Juhani Ruusunen, Len Lunde[21]	Jorma Peltonen	32	22	–	1	9	192	106	45
40.	1972–1973	4	Len Lunde, Raimo Vasama[22]	Jorma Peltonen	36	18	–	3	15	150	129	39
41.	1973–1974	3	Raimo Vasama	Jorma Peltonen	36	23	–	1	12	182	135	47
42.	1974–1975	3	Matti Reunamäki, Raimo Vasama, Esko Mäkinen[23]	Jorma Peltonen	36	28	–	5	13	172	132	41
43.	1975–1976	7	Esko Mäkinen	Seppo Ahokainen	36	14	–	6	16	147	160	34
44.	1976–1977	6	Juhani Ruusunen	Veikko Suominen	36	14	–	6	16	171	173	34
45.	1977–1978	4	Juhani Ruusunen	Veikko Suominen	36	19	–	3	14	187	169	41
46.	1978–1979	7	Juhani Ruusunen	Veikko Suominen, Lasse Oksanen[24]	36	13	–	7	16	129	137	33
47.	1979–1980	8	Juhani Ruusunen	Kari Järvinen	36	11	–	8	17	151	189	30
48.	1980–1981	6	Raimo Määttänen	Lasse Oksanen	36	18	–	2	16	152	152	38
49.	1981–1982	8	Raimo Määttänen	Lasse Oksanen	36	11	–	5	20	130	161	27
50.	1982–1983	3	Seppo Hiitelä	Matti Kaario	36	21	–	3	12	179	146	45
51.	1983–1984	6	Seppo Hiitelä	Matti Kaario	37	16	–	8	13	152	147	40
52.	1984–1985	1	Seppo Hiitelä	Matti Kaario	36	22	–	1	13	168	133	45
53.	1985–1986	6	Seppo Hiitelä	Matti Kaario	36	17	–	4	15	159	143	38
54.	1986–1987	5	Seppo Hiitelä, Matti Kaario[25]	Jukka Hirsimäki	44	21	–	5	18	195	169	47
55.	1987–1988	4	Sakari Pietilä	Risto Jalo	44	30	–	3	11	227	143	63
56.	1988–1989	3	Sakari Pietilä	Risto Jalo	44	27	–	4	13	232	171	58
57.	1989–1990	2	Sakari Pietilä	Risto Jalo	44	25	–	7	12	208	141	57
58.	1990–1991	10	Matti Kaario, Seppo Hiitelä	Risto Siltanen, Pasi Huura[26]	44	16	–	6	22	158	185	38
59.	1991–1992	9	Anatoli Bogdanov	Risto Jalo	44	16	–	3	25	134	155	35
60.	1992–1993	8	Anatoli Bogdanov, Jukka Jalonen[27]	Hannu Mattila	48	20	–	8	20	150	155	48
61.	1993–1994	7	Jukka Jalonen	Hannu Mattila	48	21	–	9	18	153	144	51
62.	1994–1995	12	Jukka Jalonen, Heikki Vesala	Ilkka Sinisalo, Timo Peltomaa[28]	50	12	–	5	33	152	196	29
63.	1995–1996	8	Vladimir Jursinov jr.	Hannu Henriksson	50	18	–	7	25	153	183	43
64.	1996–1997	4	Vladimir Jursinov jr.	Hannu Henriksson	50	26	–	7	17	183	147	59
65.	1997–1998	2	Vladimir Jursinov jr.	Hannu Mattila	48	27	–	6	15	184	138	60
66.	1998–1999	6	Vladimir Jursinov jr., Matti Kaario[29]	Hannu Mattila	54	30	–	0	24	180	143	60
67.	1999–2000	8	Heikki Mälkiä	Raimo Helminen	54	19	–	9	26	151	190	47
68.	2000–2001	3	Heikki Mälkiä	Raimo Helminen	56	24	–	11	21	147	146	59
69.	2001–2002	7	Ari-Pekka Selin	Raimo Helminen	56	22	2	10	22	155	161	58
70.	2002–2003	13	Ari-Pekka Selin, Teijo Räsänen[30]	Raimo Helminen	56	7	3	9	37	111	211	29
71.	2003–2004	6	Václav Sýkora	Raimo Helminen	56	24	5	7	20	159	148	65
72.	2004–2005	7	Václav Sýkora, Curt Lindström[31]	Raimo Helminen	56	22	6	8	20	164	179	86
73.	2005–2006	6	Kari Eloranta	Raimo Helminen	56	23	9	5	19	144	139	92
74.	2006–2007	7	Kari Eloranta, Petteri Hirvonen, Sakari Pietilä	Raimo Helminen, Pasi Petriläinen[32]	56	21	6	5	24	139	147	80
75.	2007–2008	8	Sakari Pietilä	Raimo Helminen	56	24	8	2	22	161	164	90
76.	2008–2009	10	Sakari Pietilä	Pasi Määttänen	58	22	7	2	27	150	166	82
77.	2009–2010	14	Heikki Mälkiä, Juha Pajuoja	Pasi Määttänen	58	17	0	7	34	155	191	58
78.	2010–2011	8	Juha Pajuoja	Pasi Määttänen	60	21	7	4	28	161	192	81
79.	2011–2012	14	Juha Pajuoja, Seppo Hiitelä	Martti Järventie	60	10	8	18	32	140	199	56
80.	2012–2013	14	Raimo Helminen, Tuomas Tuokkola[33]	Martti Järventie,[34] Erkki Rajamäki	60	13	6	6	35	124	193	57
81.	2013–2014	11	Tuomas Tuokkola	Jarkko Näppilä	60	24	3	6	27	144	146	84
82.	2014–2015	10	Tuomas Tuokkola	Sami Sandell	60	24	5	11	25	150	160	88
83.	2015–2016	14	Tuomas Tuokkola, Kari Heikkilä	Sami Sandell, Tapio Laakso	60	16	5	10	34	124	163	63
84.	2016–2017	8	Karri Kivi	Tapio Laakso	60	21	6	13	26	143	146	82
85.	2017–2018	11	Karri Kivi	Tapio Laakso	60	21	5	13	26	162	190	81
86.	2018–2019	8	Karri Kivi	Eemeli Suomi	60	23	8	14	23	169	170	91
87.	2019–2020	K	Karri Kivi, Jouko Myrrä	Eemeli Suomi	59	32	6	14	13	182	133	114
88.	2020–2021	8	Jouko Myrrä	Eemeli Suomi	53	25	3	10	18	161	142	88
89.	2021–2022	3	Jouko Myrrä	Eemeli Suomi	60	28	10	17	15	191	168	111
90.	2022–2023	3	Jouko Myrrä, Antti Pennanen	Eemeli Suomi	60	32	7	11	17	185	126	114
91.	2023–2024	5	Antti Pennanen	Niklas Friman	60	33	7	14	13	197	144	120

• C – Ilves pelasi SM-sarjaa edeltäneessä cupissa, putosi 1932 puolivälierissä ja 1933 välierissä.
• Kausina 1939–1940 ja 1941–1942 ei sodan vuoksi pelattu lainkaan.
• K – sarja jäi kesken sodan vuoksi; Ilves olisi voittaessaan viimeisen ottelunsa ollut mestari.
• 3A, 5A – sijoitus SM-sarjan A-lohkossa, kokonaissijoitus määrittelemätön
• 1SS – Ilves pelasi Suomen sarjassa
• Kaudella 1965–1966 pelattiin kahteen lohkoon jaettu alkusarja sekä ylempi ja alempi loppusarja. Taulukkoon on Ilveksen tilastot alkusarjan B-lohkosta ja ylemmästä loppusarjasta laskettu yhteen.
• K – Kaudella 2019–2020 runkosarjan viimeinen kierros ja pudotuspelit jäivät pelaamatta koronaviruspandemian vuoksi; Ilves olisi päässyt suoraan puolivälieriin joukkueen sijoituttua runkosarjan 4. sijalle.

Kausi	1.	2.	3.
1975–1976	Seppo Ahokainen (34)	Veikko Suominen (29)	Pekka Sartjärvi (26)
1976–1977	Veikko Suominen (46)	Jarmo Lilius (35)	Seppo Hiitelä (27)
1977–1978	Jarmo Lilius (51)	Veikko Suominen (42)	Seppo Hiitelä (31)
1978–1979	Lasse Oksanen (28)	Kari Järvinen (23)	Jarmo Huhtala (22)
1979–1980	Jarmo Lilius (39)	Antti Heikkilä (33)	Jari Viitala (29)
1980–1981	Jarmo Lilius (39)	Matti Rautiainen (35)	Jari Viitala (29)
1981–1982	Risto Jalo (37)	Auvo Väänänen (34)	Matti Rautiainen (23)
1982–1983	Raimo Summanen (60)	Risto Jalo (50)	Matti Rautiainen (39)
1983–1984	Raimo Summanen (47)	Risto Jalo (45)	Matti Rautiainen (33)
1984–1985	Mikko Mäkelä (59)	Raimo Helminen (57)	Risto Jalo (38)
1985–1986	Jordy Douglas (49)	Risto Jalo (48)	Jari Neuvonen (43)
1986–1987	Dale Derkatch (55)	Risto Jalo (54)	Jari Neuvonen (51)
1987–1988	Risto Jalo (60)	Dale Derkatch (52)	Juha Järvenpää (50)
1988–1989	Raimo Summanen (81)	Dale Derkatch (66)	Pekka Järvelä (63)
1989–1990	Raimo Summanen (70)	Risto Jalo (59)	Juha Järvenpää (59)
1990–1991	Mika Nieminen (62)	Kai Syrjänen (33)	Roman Bozek (32)
1991–1992	Vjatšeslav Lavrov (43)	Juha Järvenpää (33)	Risto Jalo (32)
1992–1993	Timo Peltomaa (34)	Esa Tommila (33)	Hannu Mattila (32)
1993–1994	Hannu Mattila (37)	Risto Jalo (35)	Juha Järvenpää (34)
1994–1995	Allan Measures (33)	Hannu Mattila (31)	Sami Ahlberg (30)
1995–1996	Mika Arvaja (45)	Jarno Peltonen (38)	Allan Measures (34)
1996–1997	Mika Arvaja (52)	Raimo Helminen (50)	Hannu Mattila (43)
1997–1998	Peter Larsson (58)	Raimo Helminen (48)	Allan Measures (44)
1998–1999	Peter Larsson (52)	Raimo Helminen (50)	Sami Ahlberg (36)
1999–2000	Raimo Helminen (45)	Vesa Viitakoski (40)	Tommi Miettinen (33)
2000–2001	Vesa Viitakoski (47)	Raimo Helminen (46)	Juha Hautamaa (35)
2001–2002	Vesa Viitakoski (60)	Tommi Miettinen (42)	Raimo Helminen (41)
2002–2003	Raimo Helminen (31)	Vesa Viitakoski (30)	Ville Snellman (22)
2003–2004	Cory Murphy (44)	Raimo Helminen (43)	Vesa Viitakoski (36)
2004–2005	Steve Kariya (59)	Hannes Hyvönen (45)	Patrik Štefan (41)
2005–2006	Jussi Pesonen (44)	Perttu Lindgren (37)	Ville Koistinen (34)
2006–2007	Mikko Peltola (43)	Toni Koivisto (41)	Jussi Pesonen (31)
2007–2008	Mike Bishai (41)	Toni Koivisto (40)	Pasi Määttänen (32)
2008–2009	Miikka Männikkö (45)	Markus Seikola (44)	Geoff Platt (37)
2009–2010	Pasi Määttänen (40)	Jussi Pesonen (39)	Markus Seikola (39)
2010–2011	Jesse Niinimäki (49)	Mark Lee (36)	Pasi Määttänen (30)
2011–2012	Jesse Niinimäki (36)	Toni Rajala (29)	Masi Marjamäki (24)
2012–2013	Matias Sointu (32)	Michael Keränen (27)	Kai Kantola (22)
2013–2014	Michael Keränen (52)	Kai Kantola (33)	Sami Sandell (33)
2014–2015	Sami Sandell (41)	Vojtěch Polák (37)	Tapio Laakso (34)
2015–2016	Markku Flinck (27)	Joonas Vihko (25)	Aleksi Mustonen (24)
2016–2017	Jerry D'Amigo (33)	Tapio Laakso (33)	Otto Koivula (30)
2017–2018	Sami Sandell (48)	Teemu Rautiainen (45)	Ville Meskanen (44)
2018–2019	Arttu Ruotsalainen (42)	Teemu Lepaus (40)	Eemeli Suomi (39)
2019–2020	Eemeli Suomi (57)	Arttu Ruotsalainen (43)	Robert Leino (43)
2020–2021	Eemeli Suomi (47)	Matias Maccelli (39)	Arttu Ruotsalainen (27)
2021–2022	Eemeli Suomi (49)	Petri Kontiola (38)	Nicholas Baptiste (35)
2022–2023	Petri Kontiola (51)	Henrik Haapala (47)	Les Lancaster (47)
2023–2024	Oula Palve (64)	Eemeli Suomi (59)	Matias Mäntykivi (48)

Kultaa: 10	1985, 1986, 1987, 1988, 1990, 1991, 1992, 1993, 2006, 2010
Hopeaa: 10	1983, 1989, 1994, 1995, 2004, 2005, 2008, 2009, 2011, 2012, 2018
Pronssia: 6	1984, 1999, 2000, 2001, 2003, 2015

Ilves on Suomen toiseksi menestynein seura myös naisten jääkiekossa. Vuodesta 1983 pelatussa naisten SM-sarjassa Ilves on voittanut 10 kultaa, 10 hopeaa ja 6 pronssia.^[35][36] Tosin 2000-luvun naiskiekkoilun mahtiseura Blues ohitti keväällä 2013 mestaruuksien määrässä Ilveksen, kun espoolaiset juhlivat mestaruutta jo 11. kerran.^[37] Ilves on ainoa joukkue, joka pelannut naisten SM-sarjassa joka kausi sen perustamisesta lähtien.

Ilveksen naisjoukkue pelaa kotiottelunsa Tesoman jäähallissa Länsi-Tampereella Tesomajärven kaupunginosassa.

Naisten jääkiekkotoiminta alkoi Ilveksessä vuonna 1971. Mukana oli alkuun edustusjoukkueen tähtipelaaja Lasse Oksanen, joka ei kuitenkaan toiminut joukkueessa varsinaisena valmentajana, vaan omien sanojensa mukaan ”kummisetänä”, joka opasti ja kannusti tyttöjä jääkiekon pariin.^[38]

Ensimmäisinä kausinaan Ilveksellä oli ainoa naisjoukkue Tampereella, joten vastusta haettiin poikien juniorijoukkueista. Vasta 5.3.1978 pelattiin ensimmäinen ottelu naisia vastaan; Ilves voitti Jäähongan Espoossa luvuin 5–6.^[39]

Alkuun naisjoukkueen toiminta oli hyvin omatoimista. Seuran puolelta ei tullut aloitteita juuri mihinkään, vaan joukkueen ensimmäinen valmentaja ja monivuotinen puuhamies Esko Peltonen, tähtihyökkääjä Jorma Peltosen veli, järjesti suhteillaan joukkueelle niin sponsoreita, medianäkyvyyttä kuin jäävuorojakin. Peltosen aktiivisen varainhankinnan ansiosta Ilveksen ei pitkään aikaan tarvinnut vaatia lisenssimaksuja pelaajilta, mikä oli tärkeää uuden harrastuksen juurruttamisessa Tampereelle.^[40]

Vuonna 1980 pelaajia oli jo niin paljon, että naisille voitiin perustaa kakkosjoukkue, nimeltään Ilves-Kiekko.^[41]

Alkuun Ilves harjoitteli ja pelasi Kaukajärven kentällä ja siirtyi sieltä Peltosen tullessa valmentajaksi Vehmaisten kaupunginosaan. Koulukadun tekojäälle naiset pääsivät vakituisesti vasta 1980-luvun taitteessa, mutta vielä pitkään sen jälkeenkin poikien juniorijoukkueiden valmentajat vastustivat kallisarvoisten jäävuorojen antamista naisille. Silloin tällöin naisjoukkue sai 1980-luvulla jääaikaa myös kaupungin jäähalleista, mutta vasta 1989 valmistuneesta Tesoman jäähallista tuli Ilveksen naisille pysyvä kotiareena.^[42]

Ilves osallistui Lipstick-turnauksen nimellä vuosina 1978–1979 ja 1981–1983 pelattuun epäviralliseen naisten SM-turnaukseen. Turnausten mitalisteista ei ole kuitenkaan säilynyt tietoa. Vuonna 1982 alkoi virallinen SM-sarja. Ilveksen avausottelu pelattiin 27.11. Koulukadun kentällä. Ilves voitti Porin Ässät 14–2.^[41]

Ilves voitti naisten Suomen mestaruuden neljästi perättäin vuosina 1985–1988. Joukkueen menestyksen syyksi on arvioitu hyvää luistelua; Ilves harjoittelikin verrattain paljon. Vuonna 1989 Ilves hävisi mestaruudesta käydyn uusintaottelun EVU:lle, mutta palasi mestariksi taas seuraavana vuonna ja säilytti tittelin aina vuoteen 1994, jolloin Keravan Shakers pudotti Ilveksen hopealle. Samat joukkueet pelasivat finaaleissa myös 1995, mutta sen jälkeen Ilvestä ei nähty mitaleilla ennen kuin vuosina 1999–2001 se saavutti kolme pronssimitalia perätysten.^[43]

Vuosina 2004–2006 Ilves pelasi entisen huippupelaajansa Marianne Ihalaisen valmentamana kolmasti perättäin finaaleissa. Kaksi ensimmäistä yritystä tuottivat hopeaa Bluesin ollessa kummallakin kerralla parempi, mutta vuonna 2006 joukkue kukisti Oulun Kärpät ja voitti Suomen mestaruuden 13 vuoden tauon jälkeen. Vuosina 2008–2012 selvisi viisi kertaa peräkkäin SM-sarjan finaaleihin ja viimeisimmän mestaruuden Ilves voitti kaudella 2009–2010 päihittämällä Bluesin. Kaudella 2012–2013 edellisen kevään finalistit pelasivat pronssista ja Kärpät oli tälläkin kertaa parempi joukkue.^[37] Kaudella 2013–2014 Ilveksen pelit päättyivät harvinaisesti jo ennen mitalikamppailuja, kun HPK voitti tiukan puolivälieräsarjan viidennen ottelun jatkoajalla.^[44]

Kaudella 2017–2018 Ilves voitti naisten runkosarjan suvereenisti. Sen pistetehtailijoina kunnostautuivat Linda Välimäki ja Riikka Noronen. Ilves kaatoi semifinaaleissa Team Kuortaneen.^[45]

26. marraskuuta 2021 Ilves pelasi viimeisen SM-liigaottelunsa Hakametsän hallissa ja jatkaa pelejään uudessa Nokia Arenassa.^[46]

Jäädytetyt numerot

• 16: Marianne Ihalainen
• 10: Anne Haanpää (s. Bäckman)

Muita pelaajia

Ilveksen toiminta on aina rakentunut vankan juniorityön varaan. Jääkiekon varhaisina aikoina Suomessa tämä oli maan tapa kaikissa joukkueissa, mutta Ilves onnistui pitkään pitämään kasvatustyön merkittävämpänä menestystekijänä edustusjoukkueelle kuin monissa muissa seuroissa.

Ilves on Suomen Jääkiekkoliiton sinettiseura.

Ilveksen junioritoiminta alkoi 1930-luvun puolivälissä, kun jääkiekkoinnostus Tampereella alkoi nousta ja nuoria pelaajia olla enemmän kuin edustusjoukkueeseen mahtui. Vuonna 1937 Ilvekseen kuului 70 jääkiekkoilijaa, joista 40 oli alle 17-vuotiaita.^[47]

Sotavuosina junioreilla oli suuri vastuu edustusjoukkueessa, kun aikuiset miehet olivat enimmäkseen rintamalla.

Nuorten Suomen mestaruudesta pelattiin ensimmäisen kerran 1945. Ilves voitti kultaa, samoin kuin neljällä seuraavallakin kaudella. Oheisessa taulukossa on lueteltu Ilveksen juniorijoukkueiden mitalit.^lähde?

Käänteentekevä uudistus Ilveksen junioritoiminnassa tehtiin kaudelle 1962–1963, kun D-junioreille perustettiin kaupunginosien välinen Kanada-sarja, sittemmin myös NHL:nä tunnettu. Kunkin kaupunginosan joukkue otti NHL-joukkueen nimen ja niille teetettiin myös esikuvia mukailevat peliasut logoineen.^[48]

Ensimmäisessä Kanada-sarjassa pelasivat NHL:n ns. Original Six -joukkueet Härmälän Chicago Black Hawks, keskikaupungin Detroit Red Wings, Pyynikin New York Rangers, Viinikan Boston Bruins, Kalevan Montreal Canadiens ja Sammon alueen Toronto Maple Leafs. Myöhemmin sarjaa laajennettiin kaupungin ja junioritoiminnan kasvaessa. Esimerkiksi viidennelle kaudelle tuli mukaan Kaukajärven–Messukylän alueen pojista koottu San Franciscon joukkue; oikeaan NHL:ään oli samoihin aikoihin tulossa California Seals.^lähde?

Kanada-sarjaa pelattiin hieman muokatuin säännöin: erät olivat 15-minuuttisia ja Hakametsän jäähallissa käydyissä otteluissa niitä pelattiin kaksi, ulkojäillä tavalliset kolme. Lyöntilaukaukset olivat kiellettyjä, millä oli tarkoitus kehittää poikien rannelaukaustaitoja. Joukkueessa tuli olla vähintään kaksi puolustajaparia ja kolme hyökkäysketjua ja niitä tuli peluuttaa vuorotellen.^[49]

Sarja oli suosittu paitsi pelaajiensa myös katsojien keskuudessa. Lehtiartikkeli kertoo vuonna 1966 Hakametsän jäähallissa pelatuissa otteluissa olleen jopa 4 000 katsojaa.^[49]

Vuonna 1970 Helsingin Jokerit perusti Ilveksen esimerkkiä seuraten oman vastaavanlaisen ja samannimisen kaupunginosasarjan.^[50]

Kanada-sarjan myötä Ilveksen juniorimäärät ja kiekkoilun suosio koko kaupungissa lisääntyivät huimasti. Jääkiekosta tuli toimittajan sanoin tamperelaisnuorisolle ”henki ja elämä”. Kanada-sarjan alkaessa 1962 Ilveksellä oli kaikkiaan 20 juniorijoukkuetta, vuonna 1966 jo vajaat 30 ja kaudella 1973–1974 34 joukkuetta. Oli perustettava muun muassa Suomen ensimmäinen F-juniorijoukkue, kun kaikki halukkaat eivät mahtuneet Viinikan E-junioreihin ja osa pojista oli alaikäisiä.^[48][49][51]

Kasvu johti resurssiongelmiin. Jäävuoroja oli rajallisesti, järjestettyjä harjoituksia esimerkiksi kahdesti viikossa, ja valmentajat kehottivatkin poikia harjoittelemaan omalla ajallaan, takapihoille ja lammenjäille tehdyillä kentillä, mahdollisimman paljon.^lähde?

Myös Ilveksen taloudelle junioritoiminnan kasvu oli haaste, sillä 1960-luvulla seura vielä maksoi toiminnan kaikki kulut. Manageri Seppo Helle näki kuitenkin, että laajamittainen pelaajakasvatus oli myös edustusjoukkueen etu: mitä parempi juniorituotanto, sitä menestyksekkäämpi edustusjoukkue, ja mitä menestyksekkäämpi edustusjoukkue, sitä paremmat edellytykset junioritoiminnan pyörittämiseen.^[52]

Junioreiden vanhemmat järjestäytyivät Ilves/juniorijääkiekkoilun tuki -nimiseksi yhdistykseksi, joka alkoi auttaa joukkueita varainhankinnassa ja järjesteli muun muassa kuljetuksia.^lähde?

Vuonna 1972 Ilves voitti aikuisten SM-sarjan lisäksi kultaa myös C-, D- ja E-junioreissa. A-nuorten mestaruuden vei Tappara ja B-nuorten Koovee, joten kaikki mahdolliset jääkiekkomestaruudet tulivat tuona vuonna Tampereelle. 1980-luvulle tultaessa alkoi juniorikiekkoilussakin toiminta olla yhä ammattimaisempaa. Ilvekseen palkattiin päätoiminen junioreiden valmennuspäällikkö, Pasi Mustonen, jonka johdolla harjoittelua kehitettiin. Seuran vuoden 1985 liigamestaruus nojasi yhä vahvasti omiin kasvatteihin. Joukkueen 23 pelaajasta vain 6 oli syntynyt Pirkanmaan ulkopuolella ja hekin kaikki nousseet liigaan Ilveksessä.^lähde?

Edustusjoukkueen jäätyä vuonna 2003 SM-liigan viimeiseksi Ilveksessä herättiin jälleen kehittämään junioritoimintaa. Vuonna 2005 aloitettiin kolmivuotinen ”Poika ja Ilves” -projekti, jonka tavoitteena oli turvata Ilveksen asema Suomen suurimpana jääkiekkoseurana, pitää nuoret lahjakkuudet Ilveksessä ja nostaa edustusjoukkue SM-liigan mitalipeleihin kaudeksi 2008.^[53]. Toimintastrategian onnistumisen takaamiseksi Ilves jatkoi valmentajansa Kari Elorannan sopimusta kevääseen 2008.^[54].

Projekti alkoi otollisena ajankohtana, sillä A-juniorit olivat edellisenä keväänä voittaneet mestaruuden Perttu Lindgrenin, Marko Anttilan ja Tuukka Raskin johdolla, ja Ilves Hockey Oy:n vuosituhannen vaihteessa horjahtanut talous oli saatu taas hyvälle tolalle. Tavoiteltua urheilullista menestystä ei kuitenkaan projektin alkuperäisissä puitteissa saavutettu, vaan Ilves pysyi SM-liigan alemman keskikastin joukkueena. Nuoria pelaajia on kyllä viime vuodet ahkerasti nostettu edustusjoukkueeseen, mutta peliaikaa he ovat yleensä saaneet niukalti, ja parhaat ovat jatkaneet matkaansa nopeasti Pohjois-Amerikan sarjoihin. Vuosien 2007–2008 mittaan projekti haudattiin hiljaisuudesa.^lähde?

Lisäksi Jari Kaarela pelasi vielä A-juniorina Ilveksessä, mutta debytoi aikuisten sarjoissa SaPKon I-divisioonajoukkueessa, mistä siirtyi NHL:ään.

Muiden seurojen kasvattamia mutta Ilveksestä NHL:ään siirtyneitä pelaajia ovat Toni Dahlman, Risto Jalo, Joonas Korpisalo, Ivan Majeský, Tony Salmelainen, Raimo Summanen ja Petr Tenkrát.^lähde?

Ilvekseen perustettiin vuonna 2007, ensimmäisenä jääkiekkoseurana Suomessa, entisille pelaajille tarkoitettu alumni. Sen perustamisessa aktiivisina olivat muun muassa Jyrki Lumme, Timo Peltomaa ja Pertti Kontto. Alumnin nimeksi päätettiin Ilves-Niilot seuran perustajan Niilo Tammisalon mukaan.

Alumnitoiminta on alun perin lähtöisin USA:n yliopistoista ja on pitkään ollut yleistä myös NHL -seuroissa.

Alumni tarjoaa kaveripohjalta apua erilaisissa ongelmissa. Ilves-Niiloissa on yli 80 jäsentä.

^[55]

Hakametsän jäähallissa Ilveksen varsinainen kannattajakatsomo on perinteisesti ollut D1-katsomo. Ilveksen äänekkäimmät kannattajat sijoittuivat ennen D1-katsomon yläpuolella sijainneeseen puulautaseisomakatsomoon, kunnes kaudeksi 2013-2014 D1-katsomon istumakatsomo muutettiin kannattajien toiveesta seisomakatsomoksi. Kannattajayhdistys Osasto 41 on perustettu vuonna 2007. Yhdistys edistää kannatuskulttuuria Ilveksen otteluissa ja järjestää matkoja vieraspeleihin. Yhdistyksen nimi viittaa Ilves-legenda Raimo Helmisen pelinumeroon. Ilveksen kannatustoiminta on 2010-luvulla saanut yhä enemmän eurooppalaiseen kannattajakulttuuriin liitettäviä piirteitä: tifoja, suuria heilutettavia lippuja, kannatus jatkuu pelitilanteesta riippumatta. Suuri vaikutus toiminnan kehittymiseen on ollut jalkapallo-Ilveksen kannattajilla, joista monet käyvät Hakametsässä katsomassa Ilveksen jääkiekko-otteluita. ^[56]

Vuonna 2002 tehdyn kyselyn mukaan suurin osa Ilveksen kannattajista on perinyt aatteen vanhemmiltaan. Toiset ovat valinneet joukkueen kaveripiirin vaikutuksesta tai pelattuaan itse Ilveksen junioreissa. Tutkimuksen mukaan Ilveksen kannatus oli hienoisesti painottunut Tampereen itäosiin länsipuolen ollessa enemmän Tapparan valta-aluetta.^[57]

Ilvekselle perustettiin kesäkuussa 2010 kannattajatukiyhdistys Share Ilves ry, jonka tavoitteena on hankkia Ilves-Hockeyn osakkeita, tukea Ilveksen toimintaa sekä kehittää ja lisätä Ilveksen kannustusta.^[58]

• Eniten maaleja kaudessa: 45, Raimo Summanen
• Eniten syöttöjä kaudessa: 46, Pekka Järvelä ja Raimo Summanen
• Eniten pisteitä kaudessa: 81, Raimo Summanen
• Eniten jäähyminuutteja kaudessa: 162, Sami Helenius
• Paras +/- kaudessa: +46, Risto Jalo

• Eniten kausia Ilveksessä: 19, Lasse Oksanen
• Eniten otteluita Ilveksessä: 749, Raimo Helminen
• Eniten maaleja Ilveksessä: 268, Lasse Oksanen
• Eniten syöttöjä Ilveksessä: 419, Raimo Helminen
• Eniten pisteitä Ilveksessä: 580, Raimo Helminen
• Eniten rangaistusminuutteja Ilveksessä: 675, Timo Peltomaa
• Eniten mestaruuksia Ilveksessä: 7, Aarne Honkavaara ja Pentti Isotalo
• Eniten mitaleita Ilveksessä: 12, Lasse Oksanen
• Eniten hattutemppuja Ilveksessä: 27, Aarne Honkavaara
• Pisin katkeamaton ottelusarja: 426, Jukka Tammi

• Mustonen, Olli: Veijareita & virtuooseja: tarina legendaarisesta jääkiekkoseurasta 1980-2001. Tampere: Poika kotiin Oy, 2001. ISBN 952-91-3862-8
• Wacklin, Matti: Sydämenasiana Ilves. Tampere: Ilves, 2006. ISBN 952-92-0783-2

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ilves Wikimedia Commonsissa

• Edustusjoukkueen ja A-nuorten virallinen sivusto
• Naisjääkiekon virallinen sivusto (Arkistoitu – Internet Archive)
• Jääkiekko Ilves ry:n sivuilla (Arkistoitu – Internet Archive)
• Leikkeitä Ilveksen otteluista Yleisradion Elävässä arkistossa:
  • HIFK–Ilves 1956
  • Loppuottelusarja TPS–Ilves 1985
  • Loppuottelusarja HIFK–Ilves 1998
• Ilveksen tilastoja (UrheiluSuomi.com)

Edeltäjä: Kärpät

Harry Lindbladin muistopalkinto 1987–1988

Seuraaja: TPS

Edeltäjä: – TPS Ässät HIFK JYP

Aaro Kivilinnan muistopalkinto 1972–1973, 1973–1974 1977–1978 1980–1981, 1981–1982, 1982–1983 1989–1990 1992–1993

Seuraaja: Tappara Tappara Tappara TPS Tappara